Kokemuksia biolääketieteen opiskelusta, Aino Mäkinen

 – Olen Aino Mäkinen, 21-vuotias ja kotoisin Espoosta.

Miten päädyit hakemaan biolääketieteeseen?

 – Olin pitkään haaveillut arkkitehdin urasta, koska luova tekeminen ja taide kiinnostivat. Tiesin haluavani ammatin, jossa on paljon uramahdollisuuksia, ja jossa pääsisin luomaan jotain aivan uutta.  Valintakokeisiin valmistautuessa huomasin kuitenkin, että vaikka suunnitteleminen ja piirtäminen kiinnosti, niin pienoismallien rakentelu ja käsityöt eivät tuntuneetkaan omalta.

Olin aina ollut erityisen kiinnostunut ihmisen biologiasta. Oikeastaan jo ihan pienestä asti tykkäsin katsoa tiededokumentteja ja lukea sairauksista, niiden syntymekanismeista ja hoitotavoista. En ollut juurikaan miettinyt uraa lääketieteen ja tutkimuksen parissa ennen viimeistä lukiovuotta, koska ajattelin, etteivät omat rahkeeni riittäisi siihen. Hylättyäni arkkitehtihaaveet kiinnostus ihmisen biologiaan nosti kuitenkin päätään ja aika pian sen jälkeen törmäsin biolääketieteen koulutusohjelmaan. Muistan kuinka innoissani olin, kun luin opintojen kuvausta ja tajusin: ”tää on se mun juttu”. Sen jälkeen muutin koko ylioppilaskirjoitussuunnitelmani uusiksi. Ilmoittauduin kaikille biologian ja kemian kursseille, joita oli saatavilla ja päätin tehdä kaikkeni, että ovet avautuisivat yliopistoon. Toisella hakukerralla työ palkittiin ja pääsin Itä-Suomen yliopistoon opiskelemaan biolääketiedettä.

Miten kuvailisit Kuopiota ja kampusta?

 – Kuopio oli minulle täysin vieras kaupunki. Muuttoni Kuopioon oli itseasiassa ensimmäinen kertani koko kaupungissa. Espoosta Keski-Suomeen muuttaminen herätti luontaisesti ennakkoluuloja, kun oli tottunut laajaan valikoimaan erilaisia kauppoja ja palveluita pitkine aukioloaikoineen, mutta Kuopio yllätti minut monessakin asiassa. Kaupunki on todella eloisa. Etenkin kesällä täällä järjestetään paljon erilaisia ilmaistapahtumia, festivaaleja ja markkinoita. Lisäksi Kuopio on opiskelijakaupungiksi sen verran kompakti, että arkisia matkoja on helppo tehdä polkupyörällä, mikä on ollut minulle suuri plussa. Ihmiset ovat täällä leppoisia eikä hektisyyttä tai kiireen tuntua ole läheskään niin paljon kuin isommissa kaupungeissa, mikä on tuntunut laskevan omiakin stressitasoja.

Parasta kampuksella on mukavat itseopiskelutilat ja sijainti järven vieressä. Näkymät ovat kauniit ja yliopistolle on kiva tulla joka päivä. Biolääketieteen ainejärjestön Kulti ry:n huone on myös hyvällä sijainnilla ja kiva lisä yliopistossa. Siellä on helppo kysyä alan opiskelijoilta vertaistukea ja apua opintoihin.

Mikä on aivan parasta biolääketieteen opinnoissa?

 – Biolääketieteen opinnoissa parasta on ehdottomasti labrakurssit. Tuntuu todella palkitsevalta, kun on lukenut paljon teoriaa ja viimein pääsee itse näkemään ja tekemään tutkimusta. Monilla kursseilla on päässyt tutkimaan omasta kehosta otettuja näytteitä, mikä on ollut supermielenkiintoista ja jännittävää. Lisäksi tykkään biolääketieteen opintojen monialaisuudesta. 

Mikä erityinen onnistuminen on jäänyt mieleesi?

 – Erityisin onnistumiseni on se, että sain ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen harjoittelupaikan yliopiston kliinisen mikrobiologian yksiköstä. Harjoittelu on vielä alussa, mutta on todella huippua olla osana tutkimusryhmää ja nähdä laboratoriossa työskentelyä työnäkökulmasta.

UEF-lähettilääksi hakeminen oli minun UEF-hetkeni. Tuntui, että ylitin itseni jollain tapaa, kun uskalsin tarttua tähän rooliin. Lukiolaisena olin itse todella kiinnostunut kuulemaan yliopisto-opiskelijoiden kokemuksia omasta alastaan ja nyt pääsen tekemään sitä itse.

Mikä on unelmatyösi, mitä odotat tulevaisuudelta?

 – Biolääketieteessä on paljon erilaisia uramahdollisuuksia. Itsestä tuntuu, että vaihtoehtoja ja kiinnostuksenkohteita on vielä niin paljon, että en ole vielä kartalla unelmatyöstäni. Tällä hetkellä minua kuitenkin kiinnostaa diagnostiikka, translationaalinen tutkimus ja lääketieteen konsulttina työskentely. Odotan tulevaisuutta ja omaa urapolkuani hyvin innolla, koska tältä alalta vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia löytyy paljon.

Mitä puuhailet vapaa-ajalla?

 – Olen ihmisenä aika työorientoitunut ja siksi suuri osa ajastani menee tällä hetkellä labrassa harkan parissa, opinnoissa ja UEF-lähettiläshommissa. Kun vapaa-aikaa on, tykkään käydä salilla, tehdä hyvää ruokaa ja viettää rentoa aikaa läheisten kanssa.

Ainon vinkit biolääketieteen alasta kiinnostuneelle

 – Biolääketieteen, niin kuin muidenkin lääketieteellisten alojen pisterajat ovat korkeat ja taso on kova. Sitä ei kannata kuitenkaan säikähtää eikä missään nimessä jättää hakematta siinä uskossa, ettei omat taidot tai osaaminen riittäisi. Jos todella tietää haluavansa alalle, oli lähtötaso mikä tahansa, niin selkeä motivaatio, sinnikkyys ja vahva usko itseensä tulee tuottamaan tulosta.

1. Haasta itseäsi

Selvitä oma lähtötasosi huolellisesti ja se, mitkä aihealueet ovat kaikista hankalimpia juuri sinulle. Älä käytä aikaa ”kivoihin” tehtäviin, jotka jo osaat vaan kohdenna harjoittelu omiin heikkouksiin.

2. Testaa omaa kehitystä

Kun luet aihealueita ja avainsanoja, pysähdy välillä testaamaan, kuinka paljon muistat juuri lukemastasi tai oppimastasi. Toimi näin tunnustellaksesi, tuleeko vastaus ”apteekin hyllyltä” vai pitääkö aiheeseen käyttää lisää aikaa.

3. Käytä aikaa myös motivaation parantamiseen

Minulle oli tärkeää muistuttaa itselleni jatkuvasti, minkä vuoksi näen kaiken työn ja vaivan. Niinpä selvitin biolääketieteestä eri uramahdollisuuksia, luin opiskelijoiden kokemuksia ja kävin läpi alan kursseja yliopistojen sivuilta. Panosta siihen, että löydät asioita, jotka auttavat juuri sinua jaksamaan.