Aikuiskasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.
Mikä on väitöstutkimuksesi aihe? Miksi aihepiiriä on tärkeää tutkia?
Koulutus- ja työpolkujen katkokset ja työelämän ulkopuolelle jääminen tai jättäytyminen sopivat huonosti niihin odotuksiin, joita nuoriin ja nuoriin aikuisiin yhteiskunnan taholta kohdistuu. Kaikille nuorille yhteiskunnan vaateisiin vastaaminen ei kuitenkaan onnistu. Takana on vääriä koulutusvalintoja, tulkintoja itsestä vääränlaisena koulutuksessa ja työelämässä tai henkilökohtaisen elämän haasteita, jotka vaikeuttavat kiinnittymistä koulutus- ja työurille. Koulutuksensa keskeyttäneitä ja työelämän ulkopuolelle jääneitä tai jättäytyneitä nuoria yritetäänkin aktivoida lukuisissa erilaisilla toimenpiteillä. Yksi keskeinen aktivoinnin ympäristö on nuorten työpajatoiminta, jonka tavoitteena on tukea huonossa työmarkkina-asemassa olevien nuorten kouluttautumisvalmiuksia ja siirtymistä työelämään.
Väitöstutkimuksessani tarkastelin koulutuksen ja työn ulkopuolella jo pidemmän aikaa olleita ja aktivointitoimenpiteisiin nuorten työpajalla osallistuvia alle 29-vuotiaita nuoria aikuisia. Analysoin, millä tavoin nuoret aikuiset tulkitsevat yhteiskunnan taholta heihin kohdistuvia odotuksia toisen asteen koulutuksessa, työelämässä ja nuorten työpajalla. Keskeinen kysymykseni oli, millä tavalla nuoret itse jäsentävät aikuisyhteiskunnan näkökulmasta ongelmallisiksi katsottuja koulutus- ja työpolkujen poikkeamia pohtiessaan, keitä he ovat, keitä heidän pitäisi olla ja keitä he voivat olla suomalaisessa koulutus- ja palkkatyöyhteiskunnassa.
Aiemmissa tutkimuksissa on vain harvakseltaan tarkasteltu nuorten paikkaa koulutuksen ja työelämän marginaalissa identiteettikysymyksenä, vaikka nuorten koulutus- ja työpolkuihin ja niiden marginaaliin suuntautuvaa tutkimusta on tehty laajasti etenkin nuorisotutkimuksen kentällä. Aihetta on tärkeää tutkia, koska koulutukseen ja työhön liittyvän identiteetin on katsottu olevan keskeinen elementti yhteiskuntaan kiinnittymisessä.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tulokset tai havainnot?
Tutkimus tuottaa uusia näkökulmia ja ymmärrystä siitä, miten nuoret tulkitsevat heihin kohdistuvia yhteiskunnan normatiivisia odotuksia. Nuorten kertomuksissa tuottamat tulkinnat paljastavat hyvin yksioikoisella tavalla koulutukseen ja työhön liittyvien kulttuuristen ihanteiden painolastin etenkin silloin, kun toisen asteen koulutus on keskeytynyt useampaan kertaan. Ymmärrys itsestä toistuvasti koulutuksen marginaaliin jääjänä tuottaa kokemuksia toiseudesta ja arvottomuudesta, mikä sumentaa tulevaisuuden näköalat.
Työkokeilusta toiseen kiertäminen jättää marginaaliin myös ne nuoret, jotka ovat toisen asteen koulutusvaateen täyttäneet, mutta jääneet kolkuttelemaan työelämän ovia puuttuvien ominaisuuksien tai muun vääränlaisuuden vuoksi.
Tutkimus tuo näkyväksi myös erilaisia hauraita pyrkimyksiä, joilla nuoret aikuiset yrittävät rakentaa arvokkuutta ja myönteistä ymmärrystä itsestään muilla elämänalueilla, kuten harrastuksissa, sosiaalisissa suhteissa tai yksilöllisissä elämänprojekteissa silloin, kun myönteinen käsitys itsestä ei voi rakentua koulutuksessa ja työssä. Joillekin nuorille tämä tarkoittaa asettumista vastustamaan koulutus- ja palkkatyöyhteiskunnan normatiivisia odotuksia.
Tutkimuksessa hyödynnetty seuranta-asetelma tuo näkyväksi sen, että yhteiskunnan nuorille aikuisille suuntaamat aktivointitoimenpiteet voivat tarjota nuorille aikuisille vain hetkellisen merkityksellisen tilan, jossa myönteinen käsitys itsestä pääsee kehkeytymään. Jos uudet kohtaamiset koulutuksen ja työelämän kanssa tuottavat uudelleen ja uudelleen ymmärrystä itsestä vääränlaisena, eivät lyhytkestoiset tuen muodot riitä paikkaamaan koulutus- ja työpolkujen katkeamien tuottamaa käsitystä itsestä. Jääminen koulutuksen ja työn marginaaliin sulkee hauraimmassa asemassa olevat nuoret koulutus- ja palkkatyöyhteiskunnan ulkopuolelle.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?
Tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä oppilaitoksissa ja työpajoilla tehtävää ohjausta, koulutuksen ja nuorten palvelujen käytänteitä ja yhteistyötä työelämän kanssa. Koulutus- ja työvoimapoliittiset lyhytkestoiset toimenpiteet suuntautuvat usein kehittämään arjen hallintaa, sosiaalisia taitoja, itsetuntemusta, kykyä asettaa tavoitteita tai hankkimaan kokemusta työelämästä. Tämä ei yksin riitä. Vaikka arjen toimintaa tukevat aktivoivat toimenpiteet voivat olla nuorelle hyödyllisiä, tarvitaan pidempikestoisia toimintamalleja ja koulutuksen ja työelämän toimijoiden yhteistyötä myös hauraimmissa asemissa olevien nuorten kanssa. Myönteinen käsitys itsestä pääsee kehittymään vain koulutuksen ja työn arjen autenttisissa tilanteissa ja kohtaamisissa opettajien, työpaikkaohjaajien, työelämätoimijoiden ja myönteisten roolimallien kanssa.
Mitkä ovat väitöstutkimuksesi keskeiset tutkimusmenetelmät ja -aineistot?
Artikkeliväitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta, joiden aineistona ovat 15 nuoren kerronnalliset haastattelut ja seitsemän nuoren seurantahaastattelut. Tutkimuksen ensimmäinen aineisto muodostettiin keväällä 2015 haastattelemalla viittätoista nuorta aikuista, jotka olivat vuoden 2013 nuorisotakuun nojalla nuorten työpajalla ja jotka olivat jo pidemmän aikaa olleet koulutuksen ja työn ulkopuolella. Seitsemää heistä haastateltiin uudelleen vuoden päästä keväällä 2016. Väitöstutkimuksessa hyödynnettiin narratiivista analyysia, jossa huomio kiinnittyy kertomuksiin kerrontaan vuorovaikutuksellisena toimintana.
