Sessio 8: Kustannusvaikuttavuus

10.15–10.35 Keynote: Professori Janne Martikainen, Itä-Suomen yliopisto

Puheenjohtaja: Professori Ismo Linnosmaa, Itä-Suomen yliopisto

8.1 Henkilökohtaisen budjetoinnin taloudellisen arvioinnin toteutettavuus

10.35–10.50

Aija Kettunen, Tuula Pehkonen-Elmi

Henkilökohtaisessa budjetoinnissa (HB) tuen ja palvelujen tarvitsijan valta ja rooli palveluista päätettäessä ja niitä hankittaessa vahvistuu. Usein kuulee sanottavan, että kun käyttäjien itsemääräämisoikeus vahvistuu, palvelut vastaavat paremmin tarpeita, mikä johtaa myös kustannus-vaikuttavuuden lisääntymiseen. Työn tarkoituksena oli lisätä tietoa ja ymmärrystä kustannus-vaikuttavuudesta yleensä ja erityisesti HB:n kustannus-vaikuttavuudesta sekä siitä, miten HB:n kustannus-vaikuttavuutta voidaan tutkia.

Tutkimuskysymykset: Työssä tarkasteltiin, mitä HB:n kustannus-vaikuttavuudesta tiedetään, miten kustannus-vaikuttavuutta tutkitaan, mitä tutkiminen edellyttää ja miten HB:n kustannus-vaikuttavuutta voisi tutkia.

Aineisto ja menetelmät: HB:n kustannus-vaikuttavuutta koskevaa tietoa selvitettiin kirjallisuudesta ja aikaisemmat kokeilut auttoivat havaitsemaan kustannus-vaikuttavuuteen liittyviä seikkoja suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sen ymmärtämiseksi, miten HB:n kustannus-vaikuttavuutta pitäisi tutkia, kuvattiin taloudellisen arvioinnin periaatteet ja välttämättömät osatekijät. Edellytyksiä toteuttaa HB:n taloudellinen arviointi suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa tarkasteltiin erityisesti Avain kansalaisuuteen henkilökohtaisen budjetoinnin kehittämishankkeessa hankitun tiedon avulla. Hanke toteutettiin yhteistyössä kuuden sosiaali- ja terveydenhuollon organisaation kanssa, ja mukana oli myös muita sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoita ja asiantuntijoita. Lopuksi laadittiin alustava HB:n taloudellisen arvioinnin suunnitelma soveltamalla kahta toisistaan poikkeavaa tutkimusasetelmaa.

Tulokset ja johtopäätökset: HB:n kustannus-vaikuttavuudesta on hyvin vähän tutkimustietoa kansainvälisesti eikä juuri lainkaan Suomesta, ja taloudellista arviointitutkimusta tarvitaan. Taloudellinen arviointitutkimus edellyttää, että 1) henkilökohtaisen budjetoinnin toimintatapa määritellään siten, että se on yhtenäisesti toteutettavissa ja että käytettävissä on 2) tietoa kaikista kustannuksista kaikille tahoille sekä 3) tietoa vaikutuksista itsemääräämisoikeuteen sekä tuen tai palvelujen tarvitsijoille tavoiteltuun hyvinvointiin. Arvioinnin toteuttaminen edellyttää myös 4) vertailua HB-toimintatavan ja muiden toimintatapojen välillä eli samat tiedot tarvitaan vertailtavista toimintatavoista. Tällä hetkellä HB:n taloudellisen arvioinnin edellytykset ovat heikot. Suomalaista HB-toimintatapaa ei ole määritelty, ja tarvittavia tietoja on vaikea saada. Jos arviointitutkimus halutaan toteuttaa kokeellisella tutkimusasetelmalla, tarvittavat tiedot voidaan kerätä tutkimuksen yhteydessä toimijoilta ja organisaatioista. Tämä vaatii merkittävää työpanosta sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjäorganisaatioilta että tutkijoilta. Tutkimus voidaan periaatteessa toteuttaa myös rekisteriaineistoilla, mutta se on mahdollinen vasta sitten, kun tietojen keräystä rekistereihin on huomattavasti vahvistettu ja yhtenäistetty.


8.2 The Return on Social Intervention in Family Welfare Customer Life Cycle

10.50–11.05

Jonna Heliskoski

The paper presents a novel approach aimed at calculating the return on social intervention (ROSI) from a customer life cycle perspective. A survey method was used to gather data from a random sample of three hundred and twenty-five families using family welfare services in the City of Varkaus. The survey explored service usage, situations in life as well as the length of the customer relationship. The unit costs were calculated for the surveyed services.  

The research questions were the following: 1. How do the families differ in their use of welfare services? 2. Are there any conventionalities explaining the differences? 3. If there are conventionalities, how could they be used to predict the total costs? Correlation, ANOVA, linear regression, and k-means cluster analyses were used to explore the research questions.  

The analysis was conducted in two phases. In the first phase, the use of services was explored using Spearmans rho and the ANOVA. Based on the results, the number of services used, and the length of the customer relationship were selected to perform a K-means cluster analysis. The induced clusters were then profiled and translated into customer life cycle stages. In the second phase, the generation of costs was explored using multiple regression analysis. The analysis facilitated the induction of target customer segments. 

The resulting model can be used to target and plan social interventions as well as to estimate the ROSI, which is calculated using the statistically modelled customer life cycle as a reference case. The method contributes theoretically to service system and social marketing research areas. Management implications are relevant to both the public and the private sectors. The method has for example been applied to model social impact investing cases for the Finnish Innovation Fund Sitra.


8.3 Eksomisekvensoinnin kustannus-vaikuttavuus etenevien neurologisten sairauksien rutiinidiagnostiikassa

11.05–11.20

Virva Hyttinen, Juho Aaltio, Mika Kortelainen, Gerardus W.J. Frederix, Tyynismaa Henna, Tuula Lönnqvist, Anu Suomalainen, Pirjo Isohanni

Tausta: Koko genomin sekvensointi (whole-genome sequencing) ja eksomisekvensointi (whole-exome sequencing) ovat tekniikoita, jotka selvittävät ihmisen koko genomin tai kaikkien proteiineja koodaavien alueiden emäsjärjestyksen. Nämä tekniikat on kehitetty löytämään mahdollisia genomissa tai eksomissa esiintyviä tautia aiheuttavia geenivirheitä. Aikaisemman tutkimustiedon mukaan sekvensointimenetelmillä voidaan parantaa diagnostiikkaa ja nopeuttaa geneettisten sairauksien hoidon aloitusta, ja ne voivat tuottaa enemmän terveyshyötyjä ja tehokkaampaa resurssien käyttöä. Kuitenkin nykyinen näyttö eksomisekvensoinnin kustannus-vaikuttavuudesta on vähäistä, etenkin ensilinjan diagnostisena menetelmänä. Lisäksi on vähän tutkimuksia, joissa vertailuryhmänä on käytetty todellista perinteisen diagnostisen hoitopolun läpikäynyttä potilasjoukkoa.  

Tavoite: Selvittää eksomisekvensoinnin diagnostinen hyöty ja kustannus-vaikuttavuus rutiinidiagnostisena menetelmänä etenevää neurologista sairautta sairastavilla lapsilla. 

Aineisto: Tutkimusjoukko sisältää lapsia, joilla on joko imeväisiässä tai lapsuudessa alkanut etenevä neurologinen sairaus ja heitä on hoidettu lastenneurologian poliklinikalla Helsingin yliopistollisessa sairaalassa. Kaikkiaan 48 lapsipotilaalle (koeryhmä) tehtiin ensilinjan diagnostisena menetelmänä eksomisekvensointi vuosien 20162018 aikana. Kontrollipotilaat (n=49) kävivät läpi perinteiset diagnostiset menetelmät ja heidän tiedot poimittiin jälkikäteen sairaalan potilasrekistereistä. Aineisto sisältää potilaiden diagnostiset tutkimukset (sis. genetiikka, laboratorio ja kuvantaminen), poliklinikkakäynnit ja osastojaksot. Terveyspalveluiden käytön kustannukset määritettiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin palveluhinnaston ja Diagnosis Related Groups (DRG) -hintojen, valtakunnallisten yksikkökustannustietojen ja testilaboratorioilta saatujen hintatietojen perusteella. Kaikki kustannustiedot diskontattiin vuoteen 2018 käyttäen julkisten peruspalvelujen hintaindeksiä tai käytettiin olemassaolevaa vuoden 2019 hintatietoa.  

Menetelmät: Taloudellinen arviointi tehtiin sairaalan näkökulmasta. Keskimääräiset kokonaiskustannukset laskettiin potilaittain ja diagnooseittain. Kustannus-vaikuttavuutta arvioitiin inkrementaalisen kustannusvaikuttavuussuhteen (incremental cost-effectiveness ratio, ICER) avulla, joka laskettiin eksomisekvensoinnilla saavutetuille lisädiagnooseille. Kustannus-vaikuttavuusanalyysin epävarmuutta hallittiin epäparametrisella bootstrap-menetelmällä. 

Alustavat tulokset: Tutkimusjoukon keski-ikä ensimmäisen diagnostisen käynnin yhteydessä oli koeryhmän keskuudessa 5.4 vuotta (keskihajonta 5.5) ja kontrollipotilailla 3.7 vuotta (keskihajonta 4.5). Poikia oli 62.5 % koeryhmästä ja 51 % kontrollipotilaista. Koeryhmästä diagnoosin sai 18 lasta (37.5 %) ja kontrollipotilaista 15 lasta (30.6 %). Alustavat tulokset näyttävät, että eksomisekvensointi ensilinjan diagnostisena menetelmänä vähensi laboratoriotestien ja poliklinikkakäyntien määrää. Kustannus-vaikuttavuusanalyysin tulokset esitetään seminaarissa.


8.4 Better decision support for municipal decision-making: a new approach using economic evaluation and capability-adjusted life-years

11.20–11.35

Anni-Maria Pulkki-Brännström, Lennart Nygren, Curt Löfgren, Klas-Göran Sahlen, Wolfgang Lohr, Anneli Ivarsson

Background: There is broad acceptance that healthcare interventions should be judged based on their impact on health, e.g. using quality-adjusted life-years (QALYs). However public decision-makers outside the healthcare sector often focus instead on short-term cost savings. This is the case for social inclusion interventions for which the main effect is likely increased life expectancy and quality of life. We constructed a web-based decision-support tool for Swedish municipalities that integrates a novel outcome measure, Capability-Adjusted Life-Years (CALYs), into a cost-effectiveness framework.

Methods: We constructed life-tables using register data to estimate alternative life paths for at-risk youth in the NEET (not in Employment, Education or Training) category. Consequences were in terms of tax revenues, productivity, healthcare costs, and savings from reduced social security transfer payments. Life-years were estimated using age-, sex-, and education-specific mortality risks from Statistics Sweden. The interim CALY dimensions were taken from a Swedish pilot study. Results were presented using a lifetime horizon and from the municipal, county council, central government, and societal perspectives. We assumed that the threshold value is likely lower than the threshold value for QALYs in Sweden. 

Results: The use of the tool for municipal decision-makers is demonstrated using the example of a universal school-based intervention. If the intervention prevents one youth per class from dropping out of upper secondary school, it is not cost-saving for the payer (the municipality), but cost-saving for central government and county councils, and likely highly cost-effective from a societal perspective in terms of the cost per CALY gained.

Conclusions: With appropriate adaptation, health economic evaluation methods can be introduced to local government decision-makers who aim to maximize citizens quality of life. CALYs are a relevant outcome measure when health-related quality of life is insufficient to capture the full benefits of interventions.

 

11.35–11.45 Yhteenveto ja keskustelua