Sessio 10: Vaikuttavuuden mittaaminen ja tutkimusasetelmat

10.15–10.35 Keynote: Apulaisprofessori Anna-Maija Tolppanen, Itä-Suomen yliopisto

Puheenjohtaja: Professori Reijo Sund, Itä-Suomen yliopisto

10.1 Monimenetelmällinen tutkimus vaikuttavuustiedon tuottajana

10.35–10.50

Riitta Seppänen-Järvelä

Monimenetelmällisyys on ollut voimistuva trendi useilla tutkimusaloilla: sen vahvuudet on havaittu erityisesti monitahoisten ja kompleksisten ilmiöiden tarkastelussa. Monimenetelmällisen tutkimuksen haaste on ollut käsitteiden vakiintumattomuus: eri tutkimustraditioissa ja tieteenaloilla määritelmät ovat erilaisia sisällöltään tai painotuksiltaan. Monimenetelmälliselle tutkimukselle ominaista on laadullisten ja määrällisten aineistojen yhdistäminen: tutkimuksen toteuttamisen keskiössä on kysymys erilaisten aineistojen, menetelmien ja lähestymistapojen yhdistämisestä ja integraatiosta. Laadullista ja määrällistä aineistoa integroidaan tai linkitetään samanaikaisesti (yhdistämällä, sulauttamalla) tai peräkkäisesti (rakentuvat toistensa päälle) tai upottamalla toinen toiseensa. Tutkimuksessa voidaan antaa prioriteetti laadullisuudelle tai määrällisyydelle tai eri aineistot voivat olla rinnakkaisia ja samanarvoisia. Se, miten ja missä vaiheessa tutkimusprosessia yhdistäminen ja/tai integraatio tapahtuu ja mitä sillä tavoitellaan, vaihtelee tutkimustehtävän mukaan.

Esityksessä tarkastellaan erilaisia monimenetelmällisiä tutkimusasetelmia ja niiden ominaisuuksia vaikuttavuuden tutkimuksessa. Empiirisenä esimerkkinä kuvataan kuntoutuksen tutkimuksen alueelle sijoittuva case Muutos-hanke, jonka osahankkeissa on tutkittu Kelan kuntoutuksen muutosten vaikutuksia asiakkaille. Hanke lukeutuu implementaatio-tutkimuksen piiriin. Tutkimustapaksen analyysissä monimenetelmällisyyden rinnalla tarkastellaan myös moninäkökulmaisuutta, joka on perusteltua ja tarpeellista erityisesti silloin kun tutkittavaan ilmiöön liittyy monia toimijoita näkökohtineen ja intresseineen, kuten kuntoutuksessa.  Lisäksi tarkastellaan triangulaatiota ja sen merkitystä monimenetelmällisen tutkimuksen toteuttamisessa.


10.2 Vaikuttavan kuntoutuskäytännön vahvistaminen - Kelan tuki- ja liikuntaelinsairauksien (Tules) kuntoutuksen tutkimus

10.50–11.05

Maarit Karhula, Tuija Heiskanen, Riitta Seppänen-Järvelä

JOHDANTO: Tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet (ns. tule-sairaudet) aiheuttivat vuonna 2016 eniten sairauspoissaoloja töistä, ja ne ovat toiseksi yleisin syy hakeutua Kelan kuntoutukseen. Kelan Muutos hankkeen osatutkimus tuki- ja liikuntaelinsairauksien (tules) -kuntoutuksen toteutuminen kuntoutujan ja kuntoutuksen palveluntuottajan näkökulmista toteutui vuosina 2016-2018. Tavoitteena oli tuottaa moninäkökulmaista tietoa Kelan järjestämien tules-kuntoutuskurssien toteutuksesta ja toimivuudesta, asiakaslähtöisyydestä ja kuntoutujan roolista sekä kuntoutuksen vaikutuksista kuntoutujan arkeen. Tässä esityksessä keskitymme tutkimuskysymykseen, miten kuntoutujan omat tavoitteet ja tavoitteellinen työskentely toteutuivat kuntoutusprosessissa?

MENETELMÄT: Tutkimus oli monimenetelmällinen. Kuntoutujien kyselyyn vastasi 1839 kuntoutujaa ja palveluntuottajien kyselyyn 26 palveluntuottajaa. Ryhmähaastatteluja toteutettiin kuntoutujaryhmille (n=10) ja palveluntuottajaryhmille (n=10). Aineistot analysoitiin laadullisin ja määrällisin menetelmin.  Lisäksi aineistona olivat ryhmähaastatteluihin osallistuneiden kuntoutujien (n=75) GAS-tavoitelomakkeet. GAS-tavoitelomakkeisiin kirjattuja tavoitteita sillattiin ICF-luokitukseen.

TULOKSET: Kuntoutujien yleinen kokemus kuntoutuskursseista oli pääosin positiivinen ja kuntoutujat olivat tyytyväisiä kuntoutuksen sisältöön, palveluntuottajien ammattitaitoon sekä kuntoutuksessa saamiinsa neuvoihin ja ohjeisiin. Kuntoutuksen ryhmämuotoisuus ja vertaistuki koettiin positiivisena ja tärkeänä osana kuntoutusta. GAS-aineiston perusteella tavoitteiden painopiste on vielä ruumin ja kehon toiminnoissa ja ainoastaan neljä prosenttia tavoitteista liittyi työelämään. Tavoitetyöskentelyssä on vielä kehitettävää esimerkiksi aineistot tuovat esille realististen tavoitteiden asettamisen ja tavoitteissa etenemisen arvioinnin haasteet. Tutkimus toi esille hyviä esimerkkejä siitä, miten parhaimmillaan tavoite ohjaa kuntoutumista. Tällöin kuntoutujien omat tavoitteet ohjaavat kuntoutujan omaa työskentelyä ja kaikki kuntoutuksessa käytettävät menetelmät liittyvät tavoitteeseen.

JOHTOPÄÄTÖKSET: Kuntoutujan omat tavoitteet ja tavoitteellisen työskentelyn toteutuminen kuntoutusprosessissa ovat monimuotoinen ilmiö, jonka tarkastelu monimenetelmällisen aineiston avulla on perusteltua. Tutkimuksessa vahvistuu näkemys siitä, että kuntoutujien omat tavoitteet ovat yksi kuntoutuksen kulmakivi. Monimenetelmällinen aineisto syventää käsitystä siitä, että tavoitteiden mukaista työskentelyä on edelleen tarpeen kehittää kuntoutuksen vaikutusten varmistamiseksi. Tulokset auttavat toteuttamaan kuntoutusta entistä tavoitelähtöisemmin, jolloin vaikutukset näkyvät kuntoutujan työ-, opiskelu- ja arkielämässä.


10.3 Vaikutusmekanismien tutkimus moninäkökulmaisessa tutkimusasetelmassa - esimerkkinä kuntoutujan toimijuus

11.05–11.20

Mikko Henriksson, Pirjo Juvonen-Posti, Jaro Karppinen, Sanna Pesonen, Sari Pitkänen, Jouni Puumalainen

Siirtymä uusimuotoiseen kuntoutukseen (SIKU 20162018) -implementaatiotutkimus oli osa Kansaneläkelaitoksen Muutos-hanketta, jossa tutkittiin sitä, millaisia vaikutuksia ja seuraamuksia Kelan kuntoutuksen muutoksilla oli asiakkaille. Muutos-hankkeen tavoitteena oli tuottaa tietoa Kelan kuntoutuksen kehittämiseen ja vahvistaa näin tietoon perustuvaa kuntoutustoimintaa. SIKU-tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten työterveyshuollot, työnantajat, yrittäjät ja ammattiliitot vastasivat Aslak-kuntoutuksen päätyttyä kuntoutustarpeisiin. Toisena tavoitteena oli selvittää 1.5.2016 käynnistyneen ammatillisen työkykyä tukevan KIILA-kuntoutuksen toimivuutta, vaikutuksia ja kehittämisen tarpeita. Tässä esityksessä keskitytään tutkimuksen KIILA-kuntoutuksen käynnistymistä koskevaan osuuteen. Tutkimuksen toteutti Työterveyslaitos, Kuntoutussäätiö ja Ramboll. Tutkimuksen rahoitti Kansaneläkelaitos.

Pääasiassa valtakunnallisia tai alueellisia KIILA-kuntoutusryhmiä käynnistyi 72 vuonna 2016. KIILA-kuntoutuksen käynnistymistä tutkittiin 1) kuntoutujien, 2) kuntoutuksen palveluntuottajien moniammatillisten työryhmien, 3) työpaikkojen ja 4) työterveyshuollon edustajien näkökulmasta. Kaikille näkökulmille yhteiset tutkimuskohteet ja -kysymykset koskivat 1) kuntoutuksen oikea-aikaisuutta ja kohdentumista, 2) kuntoutujan toimijuutta ja roolia, 3) kuntoutusyhteistyötä sekä 4) vaikutuksia kuntoutujan työkykyyn ja työssä jatkamiseen. Aineisto koostui jokaista neljää näkökulmaa koskevista kyselyistä sekä kuntoutujien ja kuntoutuksen palveluntuottajien ryhmähaastatteluista. Moninäkökulmaisen ja monimenetelmällisen implementaatiotutkimuksen asetelma oli konvergentti, eli määrällistä ja laadullista tiedonkeruuta tehtiin eri näkökulmissa samanaikaisesti. Eri menetelmin kerätty aineisto tuotiin yhteen jo analyysivaiheessa.

Kuntoutuksen tutkimuksen yhteydessä on käyty keskustelua siitä, että ennen-jälkeen -mittauksin toteutetut tutkimusasetelmat kertovat muutoksesta, mutta eivät siitä, mikä muutoksen saa aikaiseksi. On puhuttu ns. kuntoutuksen mustasta laatikosta. SIKU-tutkimuksessa hyödynnettiin Medical Research Councilin kompleksisten interventioiden prosessievaluaatio-ohjeistusta, joka painottaa kontekstin, implementaation sekä vaikutusten mekanismien huomioimista. Tieto mahdollisista vaikutusmekanismeista auttaa oikeuttamaan kausaaliväittämiä. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedettiin, että työhön kytkeytyvään kuntoutukseen liittyy mekanismeja, joiden avulla tulokset syntyvät tai jäävät syntymättä. Yksi tällainen mekanismi on kuntoutujan toimijuus.

Esityksessä kuvataan tutkimuskysymyksessä käytetyn käsitteen operationalisointi moninäkökulmaisessa tutkimuksessa käyttäen esimerkkinä kuntoutujan toimijuutta. Tutkimuskirjallisuuteen perustuen toimijuutta tarkastellaan kolmella tasolla, aktiivisuutena, itsereflektiona ja lopulta edellisten seurauksena mahdollisesti tapahtuvana käyttäytymisen muutoksena. Nämä tasot vietiin eri näkökulmista tehtyyn tiedonkeruuseen operationalisoimalla ne kuhunkin näkökulmaan sopiviksi.


10.4 Tanssin Huuma ja sen vaikuttavuuden arviointi tutkimusasetelmassa

11.20–11.35

Sirkka Komulainen

Huuma-hanke (ESR) vahvistaa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten sosiaalista osallisuutta ja työ- ja toimintakykyä tanssin menetelmien avulla. Kohderyhmänä ovat maahanmuuttajataustaiset ja kantasuomalaiset nuoret, jotka ovat työn ja koulutuksen ulkopuolella. Hanketta koordinoi Lasten ja Nuorten Säätiö eri puolilla Suomea. Hankkeeseen sisältyy Xamkin tutkimuksellinen arviointiosuus, jossa havainnoidaan ja haastatellaan osaa nuorista tanssin merkityksellisyyden toteutumisesta.

Taustalla on aiempi tanssin tieteellinen, monitieteinen tutkimus, jota sovelletaan refleksiivisesti. Keskeisimpänä viitekehyksenä ovat sosiaali- ja kulttuuritieteet (kulttuurienväliset kompetenssit), sekä soveltavan terveystieteen kentältä Knowledge Translation konsepti.  Uutuusarvona hankkeessa sovelletaan kanadalaista toimintamallia mielenterveyden kontekstissa, jossa tanssilla on keskeinen rooli itseilmaisussa:  Boydell, K. Communicating Research Differently: Research Based Dance as a Knowledge Translation Strategy. Menetelmän teoreettisena lähestymistapana on realistinen, kuvaileva etnometodologia, ts. miten nuoret itse luovat merkityksellistä todellisuutta, ja miten he kertovat siitä kehollisesti sekä sanallisesti. Tutkimuksellinen lähestymistapa on erittäin kokeileva ja odotusarvona on, että kerätty data (myös visuaalinen) tuo uutta tietoa tanssin tutkimuksen ja laadullisen menetelmäkirjallisuuden kentille.

Tutkimus on tapaustutkimus, jonka kautta testataan ja luodaan uutta teoriaa. Tutkimuskysymykset ovat: Miten tanssi edesauttaa osallisuutta sekä sen kokemista? Miten itseilmaisu ja toisten itseilmaisun tulkinta tapahtuu tanssin kautta? Miten tanssi voi toimia sekä tutkimuksen kohteena että ns. tiedonjaon välineenä (kts. Boydell, knowledge translation) kulttuurienvälisten kompetenssien oppimisessa? Onko maahanmuuttajanuorten ja kantasuomalaisten välillä koettuja ja reaalisia eroja jossain suhteessa tanssitoimintaan?  Tässä esityksessä ei pohdita tanssimenetelmän lyhyen aikavälin vaikutuksia; nämä kuuluvat enemmänkin rutiinihankearviointiin. Uutuusarvona hankkeessa pohditaan nimenomaan knowledge translation konseptia vaikuttavuuden näkökulmasta, ja että mitä vaikuttavuus itsessään tarkoittaa taidelähtöisen kehittämishankkeen kontekstissa.

 

11.35–11.45 Yhteenveto ja keskustelua