Sessio 1: Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden vaikuttavuus

Puheenjohtaja: Yliopisto-opettaja Heidi Poikonen, Itä-Suomen yliopisto

1.1 Päihdekuntoutujien pystyvyysodotukset ja niiden mittaaminen

12.30–12.50

Eeva Ekqvist, Katja Kuusisto

Tutkimushanke "Asiakkaan kokemus kuntoutustoiminnasta ja hyvinvoinnin muutoksesta laitospäihdekuntoutuksen aikana ja seurannassa" kohdistuu laitospäihdekuntoutukseen ja sen vaikuttavuuteen. Tutkimusalustana toimiva kuntoutusyksikkö tuottaa laitosmuotoista yksilö- ja perhekuntoutusta päihde- ja peliriippuvaisille henkilöille.  Pääpaino hankkeessa on kvantitatiivisessa vaikuttavuuden mittaamisessa, joka toteutetaan prospektiivisena seurantatutkimuksena kyselytutkimuksen keinoin hoidon alussa, sen kuluessa ja seurannoissa. Tutkimuksella tavoitellaan tietoa tekijöistä, jotka ovat yhteydessä kuntoutukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen, mutta myös tekijöistä, jotka ennakoivat riskejä epätoivotulle hoidon lopputulokselle. Tutkimus tuottaa perustietoa laitoskuntouksen vaikuttavuudesta päihdekuntoutujilla (palvelujärjestelmänäkökulma) ja nostaa esiin myös kuntoutujan kokemuksen (inhimillinen vaikuttavuus). 

Tässä esityksessä tarkastelemme päihdekuntoutujien (N=186) pystyvyysodotuksia ja niiden yhteyttä kuntoutuksen vaikuttavuuteen. Asiakkaan luottamuksen omasta pystyvyydestä on psykoterapiatutkimuksessa todettu olevan merkittävä tekijä toipumisessa, mutta päihdehoidon kontekstissa tutkimus on ollut vielä varsin vähäistä ja pystyvyysodotusten pitkittäismittauksia on tehty vielä vähemmän. Odotusten dynaaminen ja ajassa muuttuva luonne vaatii kuitenkin uusia tiedonkeruun tapoja. Pystyvyysodotusten tarkastelu hoidon alussa, sen aikana ja seurannassa voi tuottaa tietoa niiden dynaamisesta muutoksesta sekä kuntoutuksen vaikuttavuudesta. Pystyvyysodotuksia mitattiin Alcohol Addiction Self-Efficacy Scale mittarilla (AASE; DiClemente et al., 1994). Hoidon tuloksellisuuden mittaamisessa käytettiin muun muassa hoidon jatkuvuutta, hyvinvoinnin muutosta hoidon aikana sekä raittiiden päivien määrää kolmen ja kuuden kuukauden seurannoissa.  Tutkimuksen hypoteesit ovat seuraavat: 1) pystyvyysodotukset muuttuvat hoidon aikana; 2) hoidon alussa ja sen aikana mitatuilla pystyvyysodotuksilla on yhteys seurannassa mitattuun tuloksellisuuteen.

 
1.2 Kohti asiakaslähtöistä omaishoidon tuen alkuarviointia ja seurantaa

12.50–13.10

Sari Saukkonen, Maarit Karhula, Marina Steffansson, Aija Kettunen   

Johdanto: Essoten (Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä) hallinnoimassa OSSI-hankkeessa kehitettiin asiakaslähtöistä omaishoidon tuen alkuarviointia ja seurantaa. Tarkoituksena oli kehittää toimintamalli, joka varmistaa kaikille omaishoitoperheille yksilöllisen, mutta samalla yhtäläisen arviointi- ja päätöksentekoprosessin. Xamkin (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu) ja Diakin (Diakonia-ammattikorkeakoulu) toteuttamassa osatutkimuksessa arvioitiin mahdollisuutta liittää prosessiin arviointivälineitä, joiden avulla saadaan omaishoitajan ja -hoidettavan subjektiivinen kokemus omasta tilanteestaan palveluohjauksen ohjenuoraksi ja joita voidaan hyödyntää tukitoimien vaikuttavuuden arvioimisessa yksilö- ja ryhmätasolla. 

Menetelmät: Toimintatutkimuksen syklistä viitekehystä hyödyntäen toteutettiin kaksi pilottia. Näiden tavoitteena oli kehittää alkuarvioinnin käytäntöjä niin, että sekä omaishoitajan että -hoidettavan oma näkemys voimavaroista ja tuen tarpeista tuli esille. Omaishoidettaville pilotoitiin WHODAS 2.0 terveyden ja toimintakyvyn arviointiin. Omaishoitajille pilotoitiin COPE-indeksi jaksamisen ja tuen tarpeenarviointiin, ASCOT (SCT4) omaishoitajille tukeen liittyvän elämänlaadun ja palvelujen vaikutusten arviointiin sekä Kokemukset omaishoidosta (CES) omaishoitoon liittyvän elämänlaadun arviointiin. Lisäksi prosessiin pilotoitiin kummankin omat elämänlaatua tukevat tavoitteet. Samalla pilotoitiin myös arjen työhön toimivia käytäntöjä, jotka takaavat mittaritiedon tallennuksen ja mahdollistavat myöhemmin myös tarjottujen tukitoimien vaikuttavuuden todentamisen kerättyä ryhmätason tietoa hyödyntämällä. Toimintamalliin pilotoitujen mittareiden käytettävyyden arvioimiseksi koottiin tietoa haastattelujen, työpajojen, kyselyiden ja havainnoinnin avulla palveluohjaajilta, terveydenhoitajilta, fysioterapeuteilta sekä omaishoitoperheiltä. 

Tulokset: Pilotit nostivat esille ammattilaisten ja omaishoitoperheen kokemukset omaishoidon arviointiprosessiin liitettävien subjektiivista kokemusta mittaavien arviointimenetelmien käytettävyydestä. Saadun tiedon perusteelle Essoten omaishoidon tuessa päätettiin ottaa käyttöön arvioinnin välineitä, joilla saadaan palveluohjauksen perustaksi omaishoitajan ja hoidettavan omia näkemyksiä tilanteestaan, omaishoitajan kuormittuneisuudesta sekä omaishoitoperheen tuen tarpeista. Mittareiden ja asiakasperheen tavoitteiden systemaattinen käyttö omaishoitotilanteen alkuarvioinnissa, päätöksenteossa, palvelusuunnittelussa ja seurannassa kehitettiin kiinteäksi osaksi omaishoitotilanteen alkuarviointi- ja seurantaprosessia. 

Johtopäätökset: Asiakaslähtöisten arviointimenetelmien ja asiakasperheen omien tavoitteiden liittäminen osaksi palveluprosessia vaatii systemaattista kehittämistyötä, jossa toimintatutkimuksen viitekehys toimii jäsentämässä prosessia. Kun tallennettua tietoa kertyy, sitä voidaan hyödyntää asiakassegmentoinnissa, palveluiden ja muiden tukitoimien vaikuttavuuden arvioinnissa sekä kustannustehokkaiden ja vaikuttavien palvelujen suunnittelussa.

 

1.3 Miten teknologia vaikuttaa hoitajien työhön kotihoidossa - case Sanelin

13.10–13.30

Eija Kivekäs, Heli Kekäkälinen, Minna Kaija-Kortelainen, Anu Kinnunen, Pauliina Kämäräinen, Veijo Aallosvirta, Kaija Saranto

Digitaalisuus ja esineiden Internet (IoT) on aiheuttanut rakennemuutoksen yhteiskunnassamme. Rakennemuutos näkyy hoitoalalla muuttuvana työnkuvana ja teknologian mahdollisuuksien lisääntymisenä. WelTech-hankkeessa kehitetään ja toteutetaan koulutuskokonaisuuksia sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevälle hoitohenkilökunnalle ja alan opiskelijoille. Koulutuksilla halutaan madaltaa uuden teknologian käyttöönottoon ja käyttöön liittyvää kynnystä ja erityisesti helpottaa hoitohenkilökunnan työskentelyä. Arvioinnin lähtökohtana ovat hankkeelle asetetut tavoitteet, lisäksi arvioidaan teknologian vaikutusta ja vaikuttavuutta.  Arvioinnissa asenteiden ja käyttöaikomuksen mittausta ohjaa teknologian hyväksymisen teoria (Unified Theory of Acceptance and Use of Technology, UTAUT). Teknologian hyväksyntä on yksi tärkeimmistä tekijöistä uuden teknologian käyttöönotossa. Teknologian hyväksyminen tarkoittaa sitä, että käyttäjä kokee teknologian käyttökelpoiseksi ja käyttää sitä. Uusi teknologia voi tehostaa organisaation toimintaa vain, jos käyttäjät hyväksyvät sen ja käyttävät sitä.

UTAUT-teorian väittämillä koottiin tietoa siitä, kuinka sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset asennoituvat ja kokevat hyötyvänsä työssään puheentunnistuksen (sanelin) käyttöönotosta ja käytöstä. Sanelin vapauttaa hoitohenkilökunnan kädet kirjaamisesta asiakaskäynnillä. Puheentunnistus siirtää puheen tekstiksi hoitolomakkeelle reaaliaikaisesti, minkä hoitaja tarkistaa ja hyväksyy myöhemmin sopivana ajankohtana. Hoitomerkinnät ovat nopeammin käytettävissä ja puheentunnistusohjelman oppiessa käyttäjän puhetavan, tekstin luettavuus ja oikeellisuus paranevat.  Tutkimus kohdistui kotihoidon tiimiin (n = 16), jossa koekäytettiin sanelinta hoitomerkintöjen kirjaamisessa. Vastaajat olivat naishenkilöitä, lähihoitajia (n = 12), perus- tai kodinhoitajia (n = 3). Työkokemusta vastaajilla oli sosiaali- tai terveydenhuollossa keskimäärin 10 vuotta. Sanelimen käyttökokemusta oli keskimäärin kaksi kuukautta (6 viikkoa - 6 kuukautta).

Käyttäjien käyttöaikomus (44%) oli jokseenkin myönteinen. Kolmannes vastaajista oli käyttänyt sanelinta päivittäin ja vajaa puolet viikoittain. Vastaajat kokivat, että heillä oli tarvittava tieto sanelimen käyttöön ja sen käyttö koettiin helpoksi. Haasteeksi nousivat sanelimen käytön vaikutus työn laatuun ja tehokkuuteen. Mittaus osoitti uuden teknologian helppokäyttöiseksi ja hyödylliseksi työssä, mutta toimintaprosessien tehostaminen edellyttää työnkuvan uudelleen tarkastelua ja muutosta. WelTech-hanke tuo sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kokeiluun ja käyttöön erilaista teknologiaa. Kevään 2019 aikana tutkimus tavoittaa noin 400 koulutuksiin osallistunutta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista ja opiskelijaa.


1.4 Alueellisten vaikutusten arviointi

13.30–13.50

Sanni Naukkarinen

Nuorten mielenterveysongelmista ja NEET (työn ja koulutuksen ulkopuolella) -nuorista on olemassa paljon tietoa, mutta se jää usein sirpaleiseksi. Kaupungit, järjestöt ja erilaiset toimijat tekevät arviointia omilla mittareillaan, minkä tuloksena järjestötoimijoiden arviointitiedot ovat usein toisistaan ja virallisista tilastoista irrallisia. Lisäksi kolmannen sektorin haasteena on kauaskantoisuuden puute. Alueellisten vaikutusten arviointi vastaa tähän haasteeseen.

Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida yksittäisen kolmannen sektorin nuorten mielenterveyspalveluja tarjoavan toimijan roolia alueensa NEET-nuorten tukijana tänään ja viiden tulevaisuuden skenaarion valossa vuonna 2023.  Arvioinnin tulosten haluttiin hyödyttävän koko alueellista yhteistyöverkostoa, jotta alueella osattaisiin varautua ja reagoida erilaisiin tulevaisuuden kehityskulkuihin.  Tutkimuksessa arvioitiin sitä, kuinka suuren osan kohderyhmästä Kulttuuripaja Lumo tavoittaa Porissa ja kuinka hyvin se onnistuu vähentämään muiden palveluiden käyttöä tai tukemaan kohderyhmää siirtymään työelämän ja koulutuksen pariin. 

Aineistoina käytettiin Porin Kulttuuripaja Lumon seurantatietoja kävijöistään useammalta vuodelta, kansallisia tilastopankkeja ja tutkimustietoa kohderyhmästä. Aineistot yhdistettiin uudella tavalla tarkastelemalla sekä alueellisia tilastoja työn ja koulutuksen ulkopuolella oleviin nuoriin liittyvistä ilmiöistä että Kulttuuripajan kävijätietoja. Yhdistäminen tehtiin niin kutsutuilla siltaindikaattoreilla, jotka valittiin yhdessä Kultttuuripajan kanssa viittaamaan NEET-nuoriin liittyviin ilmiöihin. Tulevaisuuden arvioissa hyödynnettiin viittä Capful Oy:n ja Uudenmaan liiton tulevaisuuden skenaariota, joista työstettiin NEET-nuorten näkökulma porilaisille ammattilaisille järjestetyssä työpajassa. Koska alueellista vaikutusten arviointia ei ole aiemmin tehty, menetelmässä on käytetty luovuutta ja se on pyritty pitämään mahdollisimman läpinäkyvänä. 

Alueellisen vaikutuksen arvioinnissa Kulttuuripaja Lumon arvioitiin tavoittavan vuosittain 6-12 % Porin työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista aikuisista (18-35 -vuotiaat) ja onnistuvan siirtämään Porin NEET-nuorista noin 0,5 % eteenpäin työn tai koulutuksen piiriin. Lumon arvioitiin tavoittavan 10 % mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkettä saavista nuorista aikuisista Porissa ja nuorten työkyvyttömyyseläkkeitä arvioitiin ennaltaehkäistävän Lumon toiminnan kautta yksi vuodessa. Porin aikuisten mielenterveyden avohoitopalveluiden käytön arvioitiin vähenevän Lumon toiminnan kautta 1,4 % vuodessa.  Lisäksi tuloksena saatiin viiden tulevaisuuden skenaarion mukaiset arviot NEET-nuoriin liittyvistä ilmiöiden suuruudesta Porissa sekä arviot Porin Kulttuuripajan vaikutuksista alueen NEET-nuoriin vuonna 2023.

 

13.50–14.00 Yhteenveto ja keskustelua