Mansikan taudit voidaan testata jo ennakkoon taimista ja maasta

Mansikanviljelyssä satovahinkoja aiheuttavat kasvitaudit, kuten tyvimätä ja punamätä.

Teksti Marianne Mustonen Kuva Harri Kokko

Nyt taudit voidaan kuitenkin testata taimista jo ostovaiheessa, tai viljelmillä maaperästä. Myös taudinkestävämpien lajikkeiden kehittäminen parantaa satoa.

– Mansikantaimien tilauksissa on viime vuosina tullut mukana paljon huonokuntoisia taimia, eikä mansikanviljelijä ole tiennyt, mikä tauti niitä vaivaa. Sadot ovat olleet huonoja ja on menetetty kokonaan paljon kasvustoja, kertoo tutkija Harri Kokko ympäristö- ja biotieteiden laitokselta.

– Tällä hetkellä taimien kestävyys voi olla sitä luokkaa, että pahimmillaan puolet taimista kuolee heti alussa ja loput parin vuoden sisällä.

Taimet tuodaan muun muassa Hollannista ja Puolasta, ja niitä istutetaan Suomessa noin 15–20 miljoonaa vuosittain. Taimista on löydetty punamätää, ja viljelmillä on ollut yleisesti tyvimätääkin. Viime kesän kylmä ja kostea sää vielä pahensi tautien leviämistä.  

 

Jos taimet testattaisiin jo lähtömaassa, saataisiin varmistettua omalle viljelmälle parhaat taimistot.

– Olemme tehneet tutkimustamme nyt vuoden ajan, testanneet tauteja ja auttaneet viljelijöitä tunnistamaan niitä. Olemme hakeneet tähän oppia Amerikasta. Suomessa tätä ei tehdä muualla kuin meillä.

Uudenlaisen testausmenetelmän avulla taudit voidaan tunnistaa ilman DNA:n eristämistä. Testauslaite on pieni ja kannettava, se voidaan ottaa mukaan pellolle. Testituloskin on valmis tunnin aikana.

Uusi testausmenetelmä on otettu viljelijöiden keskuudessa vielä hieman varauksella vastaan, koska tauteja on paljon. Vielä ei ehkä ihan nähdä, millaista kilpailuetua saataisiin omalle viljelmälle, jos taimet testattaisiin etukäteen.

– Olemme kehittämässä myös menetelmää, jolla peltomaasta tunnistetaan piilevät taudinaiheuttajat, kertoo Kokko.

 

Tyvimätä säilyy munaitiöinä maaperässä 15–20 vuotta, ja kun sateet ja tulvat alkavat, ne lähtevät liikkeelle tartuttamaan kasveja. Mansikantaimien istuttaminen on kallista, joten sen vuoksi maaperä kannattaa testata ensin.  

Punamätääkään ei voi poistaa maaperästä, ja kasvinsuojeluaineita näihin kasvitauteihin ei ole olemassa. Siksi onkin tärkeää tutkia ja kehittää samalla taudinkestäviä mansikkalajikkeita.

– Tutkimme lajikkeiden kestävyyttä astiakokeilla tai lehtitesteillä maljoissa. Ruukkukokeissa lajikkeisiin tartutetaan patogeeni-itiöitä ja arvioidaan oireita, kuvailee tutkija Anna Toljamo.

– Puhdistamme kokeissa käytetyt taimet, sillä saastuneita taimia ei tietenkään voida käyttää.

Kasvitautien laajasta levinneisyydestä huolimatta tutkijat ovat toiveikkaita, että ratkaisut löytyvät vielä.

– Punamätää kestäviä lajikkeita on kehitetty, mutta niitä ei ole testattu Suomessa esiintyvillä punamätäkannoilla.

– Tyvimätään ei ole vielä löydetty täydellistä kestävyyttä, lisää tutkija Mustafa Munawar.

 

Tutkijoista on tärkeää, että he pystyvät auttamaan viljelijöitä työssään. Uteliaisuus ajaa selvittämään, millainen geenitason mekanismi kasvitautien taustalla vaikuttaa.

– Kasvitaudit ovat iso ongelma, ja ne on saatava hallintaan ympäristössämme, Toljamo toteaa.

– Mansikanviljeljät tarvitsevat asiantuntijoiden apua, mutta emme yliopistolla tarjoa kaupallista palvelua. Onneksi yritykset voivat hyödyntää tutkimustuloksiamme, sanoo Munawar, joka itse on kiinnostunut aiheessa eniten uusista geeniteknolgian ratkaisuista.

– On hienoa, että nykyään voimme tehdä tutkimusta läpi vuoden LED-huoneissa ja kasvatuskammioissa. Työmme on jatkuvaa, eikä kasvukautta tarvitse erikseen odottaa, lisää Kokko.

Julkaistu Saima-lehdessä 1/2018.