Promootioperinne

Promootio on jo 800 vuoden takaa periytyvä akateeminen juhlatilaisuus, jossa vihitään eri tieteenalojen tohtoreita ja kunniatohtoreita, joissakin yliopistoissa myös maistereita. Promootio-sana juontuu latinan verbistä promovere: siirtää eteenpäin, edistää, ylentää.

Suomen ensimmäinen promootio järjestettiin kolme vuotta Turun Akatemian perustamisen jälkeen, vuonna 1643. Silloin promovoitiin kuusi maisteria. Sen jälkeen vanhan Turun Akatemian filosofisessa tiedekunnassa järjestettiinkin promootio noin joka kolmas vuosi.

Turun Akatemian perustamisasiakirja sitoi Akatemian Uppsalan yliopiston perinteeseen ja sitä kautta Pariisiin. Promoottori, jona alkuun oli tiedekunnan dekaani ja myöhemmin vuoron perään joku professoreista, piti puheen. Vihittävien priimus (ensimmäisellä kunniasijalla vihittävä erinomaisesti väitellyt nuori tohtori) vastasi hänelle tehtyyn kysymykseen. Tämä oli muunnelma siitä muodollisesta tutkinnosta, jolla Uppsalan vuoden 1600 promootiossa vihittävät osoittivat oppineisuutensa.

Yliopiston muutettua Helsinkiin filosofisen tiedekunnan promootioista tuli olennaisia kansallisjuhlia, jopa poliittisia manifestaatioita. Vuonna 1919 promootio toimi itsenäistyneen Suomen perustamisjuhlana ja vuonna 1950 korostettiin kulttuurin jatkuvuutta sodanjälkeisissä epävarmoissa tunnelmissa.

Promootioperinne on jatkunut Suomessa katkeamattomana koko yliopistohistorian ajan ja jokainen yliopisto on osaltaan uudistanut promootioperinnettä. Promootion juhlamenoissa perinteillä on erittäin tärkeä osa, vaikkakin promootio elää ajan mukana ja muuttuu tarvittaessa.

Lisätietoa aiheesta:

  • Hyrsky, Tuomas. 1993. Tutkielma tohtorinhattumerkeistä ja niiden symboliikasta. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu.
  • Julku, Kyösti. 1972. Promootioperinne. Oulu: Oulun yliopisto.
  • Metso, Tiina. 1998. Tapaillaan. Akateemisia juhlia ja tapoja. Helsinki: Yliopistopaino.
  • Promootio akateemisena juhlana. Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootio 2010. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1317, julkaisuvuosi 2011.