Peukalokyyti somesta

Sosiaalisen median kimppakyytiryhmät ovat esimerkki jakamistaloudesta. Jakamistalouden kääntöpuolista tulisi tutkija Juhana Venäläisen mukaan keskustella enemmän.

Teksti Sari Eskelinen Kuvat Raija Törrönen ja Varpu Heiskanen

Työmatka Ouluun, eikä sopivia busseja kulje. Pikainen viesti kimppakyytiryhmään ja kyyti kotiovelta Pohjois-Pohjanmaan pääkaupunkiin varmistuu bensakulujen hinnalla. Näppärää ja helppoa.

Liftaaminen on enenevässä määrin siirtynyt sosiaalisen median kimppakyytiryhmiin. Suomalaisissa kimppakyytiryhmissä on jäsenyyksiä jo lähes neljännesmiljoona. Eniten ryhmiä on suurissa kaupungeissa ja keskisuurilla yliopistopaikkakunnilla.

– Jossain määrin kimppakyytiryhmät ovat painottuneet Itä- ja Pohjois-Suomeen reiteille, joilla julkisen liikenteen tarjonta on heikkoa, sanoo Koneen Säätiön rahoituksella kimppakyytiryhmiä tutkiva Juhana Venäläinen.

Kimppakyydeissä, jos missä, on kyse jakamistaloudesta. Venäläisen mukaan puhe jakamistaloudesta liittyy laajempaan keskusteluun hyvinvointivaltion roolista ja tulevaisuudesta. Meillä ja maailmalla peräänkuulutetaan hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa ihmiset ottavat suuremman vastuun palvelutuotannostaan.

– On kuitenkin kysyttävä, millaisia palveluja voidaan siirtää yhteisön tuotettavaksi ja missä laajuudessa tämän halutaan tapahtuvan. Kimppakyyti ei ole julkinen palvelu, eikä se voi sellaiseksi tulla. Ihmisillä pitää olla todellinen mahdollisuus elää muuallakin kuin ruuhka-Suomen alueella, Venäläinen painottaa.

Jakamistalous tai solidaarisuustalous – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Jakamiseen ihmisiä motivoivat Venäläisen mukaan erilaiset yhteiskunnalliset ja kulttuuriset trendit. Moni on esimerkiksi huolissaan ympäristön tilasta ja pohtii, pystyisikö maapallolla elämään tehokkaammin ja luopumaan liiasta kulutuksessa.

– Blablacarin perustaja sai idean kimppakyytialustan luomisesta, kun hän näki tyhjiä autoja katujen varsilla.

Jakamiseen voi motivoida myös mahdollisuus esimerkiksi omien polttoainekulujen pienentämiseen tai lisätulojen hankkimiseen.

– Tämä liittyy laajemmin kysymykseen työn muutoksesta. On pohtimisen arvoista, pitääkö meidän tulevaisuudessa hyväksyä, että toimeentulo koostuu useista pienistä tuloviroista, kuten yhden huoneen vuokraamisesta tai taksikeikan ajamisesta.

Uudet digitaaliset välineet motivoivat osaltaan uudenlaisten taloudellisten yhteisöjen muodostamista, kun yhteistyöhön on helpompi ryhtyä tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Venäläinen soisi, että jakamisen alustojen roolista keskusteltaisiin nykyistä enemmän. Esimerkiksi markkinallistumisesta puhutaan hänen mielestään yllättävän vähän.

– Jakamistalouden suhteen on osin naiivia ja kritiikitöntä innostusta. Olisi hyvä pohtia, demokratisoiko jakamistalous oikeasti taloudellisia rakenteita vai keskittääkö se taloudellista valtaa digitaalisten välineiden kautta.

Myös jakamistalouden erilaiset lieveilmiöt herättävät kysymyksiä. Tämä on konkretisoitunut esimerkiksi Airbnb-yhteisössä, jossa tarjotaan sijoitusasuntoja ja jopa vuokra-asuntoja maksukykyisten käyttöön.

– Jakamistalouden yhteydessä puhutaan myös jakamispesusta. Jos asioiden vuokraamista markkinahintaan kutsutaan jakamiseksi, mikä lopulta erottaa sen markkinaehtoisesta toiminnasta, Venäläinen kritisoi.

Kriittisille kysymyksille on aihetta. Vielä toistaiseksi jakamistalous on mittakaavaltaan täydentävää palvelutoimintaa.

– Vaihtoehtoisia talousmuotoja voidaan kuitenkin pitää versoina, jotka ilmentävät sitä, millainen maailma voi olla tulevaisuudessa. Mitä esimerkiksi jakamistalouden laajeneminen tarkoittaa silloin yhteiskunnallisesti, Venäläinen kysyy.

Toistaiseksi jakamistalous on lainsäädännöllisesti harmaata aluetta, jota sen toimijat usein testaavat. Tästä tuorein esimerkki on Uber-palvelu.

– Jakamistalouden ajatteluun kuuluu, että katsotaan, missä rajat menevät. Kansallisvaltiot joutuvat sopeutumaan tulevaisuudessakin siihen, mitä talouden isolla kentällä tapahtuu.

Kritiikistä huolimatta jakamistalouteen liittyy paljon pyyteetöntä toimintaa. Suomalaisissa kimppakyytiryhmissä korostuvat yhteisen ilon ja hyvän mielen jakaminen.

– Jakamistaloudessa on kiinnostavaa, perustuuko taloudellinen toiminta yksityiseen hyötyyn vai voisiko sitä rakentaa arvoperustaisemmin. Jos taloudellista toimintaa katsotaan vain kapealinssisten lasien läpi, unohdetaan ihmisten todelliset motivaatiot.

Kimppakyydissä tavatun kiinnostavan ihmisen kanssa voi jakaa kokemuksia, jotka voivat olla merkityksellisiä koko loppuelämän kannalta.

Julkaistu Saima-lehdessä 3/2017