Kansalaistiede osa avointa tiedettä

Käsite avoin tiede kiteyttää tutkijoiden uudenlaisen tavan olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja tavan jakaa informaatiota. Avoimeen tieteeseen on viime aikoina alettu kytkeä tiiviimmin kansalaisten rooli tieteellisen tiedon tuottamisessa ja tulkinnassa sekä osallistuminen tieteestä käytävään keskusteluun. Tätä toimintatapaa on kutsuttu osallistavaksi ja joukkoistetuksi tieteeksi, mutta osuvimmin sitä kuvaa englannin kielestä johdettu käännös kansalaistiede – citizen science.

Kansalaistiede ei ole uusi asia tieteellisen tiedon tuottamisessa. Kansalaistieteellä on ollut tärkeä rooli tieteellisiin tarkoituksiin hyödynnettävän tiedon keruussa muun muassa ornitologiassa. Väitetään, että puolet siitä, mitä tiedämme linnuista, perustuu kansalaisten havaintoihin pohjautuviin tutkimuksiin. Näin syksyyn sopivan hyvän esimerkin kansalaistieteen uusista avauksista tarjoaa Sieniatlas-kansalaistiedehanke. Sieniatlaslomakkeen kautta ilmoitetut havainnot muun muassa sienilajien levinneisyydestä ja kasvupaikoista tallentuvat Suomen Lajitietokeskuksen tietojärjestelmään, mistä niitä voivat hyödyntää sekä harrastajat että tutkijat.

Digitalisaation ja internetin ansiosta kansalaistieteen harjoittamisen edellytykset ovat parantuneet räjähdysmäisesti tällä vuosituhannella. Kansalaistieteen edistämiseen keskittyneiden verkkosivustojen määrä kasvaa vauhdilla. Kansalaistieteen aseman vahvistuminen on tiedostettu myös Euroopan komissiossa. Vuonna 2016 se kartoitti kyselytutkimuksella kansalaistieteen asemaa eri jäsenmaissa. Tavoitteiltaan vastaava kansallisen tason selvityshanke toteutettiin Suomessa samoihin aikoihin OKM:n Avoin tiede ja tutkimus –hankkeen puitteissa Open Knowledge Finland ry:n toteuttamana.

Näiden erillisten hankkeiden johtopäätökset ja toimenpidesuositukset ovat pitkälti samansuuntaisia. Kansalaistieteessä on kyse tieteellisen prosessin—ei tiedon—demokratisoimisesta. Tieteellisen tiedon tuottamiseen osallistumisen nähdään vahvistavan kansalaisten kiinnostusta akateemista tutkimusta kohtaan ja rohkaisevan heitä osallistumaan keskusteluun tutkimuksesta ja sille asetettavista tavoitteista.

Kansalaistieteeseen liittyy myös varaumia. Kerättyjen tutkimusaineistojen luotettavuus ja edustavuus on varmistettava osallistujien selkeällä ohjeistuksella. Toinen varauma koskee tutkimusaineistojen tulkintaa. Siksi on kehitettävä tapoja kansalaistieteen harjoittajien perehdyttämiseksi hyviin tieteellisiin käytänteisiin. Euroopan komission selvityksen mukaan kokemukset ja tulokset kansalaistieteestä ovat olleet positiivisia.

Kansalaistiede on kansalaisille ja tiedeyhteisöllekin vielä vieras ja epämääräinen käsite. Kansalaistieteen tarjoamat mahdollisuudet on kuitenkin tunnistettu tutkimusrahoittajien keskuudessa, mitä kuvastaa vilkas keskustelu kansalaistieteen asemasta Euroopan komission valmisteilla olevassa 9. tutkimuksen puiteohjelmassa. Kansalaistieteestä on kehittymässä tärkeä osa avoimen tieteen kokonaisuutta. Yliopistoille ja muille tutkimusorganisaatioille kansalaistiede on kädenojennus, johon on syytä tarttua.

Harri Siiskonen
Akateeminen rehtori