Hyppää pääsisältöön

Koronavirustilanne Itä-Suomen yliopistossa

Oppilaat opiskelevat monitoimitilassa

Avoimet ja joustavat oppimisympäristöt vaativat toimiakseen jatkuvaa vuorovaikutusta ja toimintakulttuurin muutosta

  • Koulutus ja oppimisympäristöt

Koulujen uudenlaisten, avoimien ja joustavien oppimisen tilojen jatkuvaan muokkaamiseen tulisi investoida yhtä lailla kuin tilojen suunnittelu- ja rakennusvaiheisiin. Kestävän muutoksen saavuttamiseksi tilan uudelleen rakentaminen ei kuitenkaan tapahdu vain fyysisissä tiloissa, vaan uudelleen luomisen ideologia tulisi omaksua myös koko koulun tasolla ja johtajuuden prosesseissa. Lisäksi vuorovaikutuksen tulisi toimia avoimesti joka suuntaan – sekä opettajien, oppilaiden että koulun johdon välillä. Tämä kaikki vaatii tilaa ja aikaa toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla. 

Nämä tulokset selviävät Itä-Suomen yliopiston tutkija Anna Kokon ja professori Laura Hirston tutkimusartikkelista, jossa seurattiin kahden koulun arkea avoimissa ja joustavissa oppimistiloissa. Lisäksi tutkimukseen kuuluneissa haastatteluissa selvitettiin opettajien kokemuksia avoimissa tiloissa työskentelystä. 

– Yhteiskunnassamme tapahtuneet muutokset pakottavat meidät tarkastelemaan uudella tavalla myös koulun tehtävää. Oppilaan aktiivista roolia korostavan oppimiskäsityksen myötä on viime vuosina haluttu rakentaa sellaisia joustavia ja avoimia tiloja, joissa oppilaiden välinen vuorovaikutus mahdollistuisi entistä paremmin, taustoittaa Hirsto. 

Joustavat oppimistilat ovat aiheuttaneet paljon keskustelua siitä, miten tilat tulisi rakentaa, miten niissä pystytään huomioimaan erilaisten oppijoiden tarpeet ja ketä muutoksissa lopulta tulisi kuunnella. 

– Vaikka avoimilla ja joustavilla tiloilla on todettu olevan monia positiivisia vaikutuksia, muutto uusiin tiloihin ei itsessään aina tuota muutosta pedagogiikassa. Keskeinen kysymys mielestäni on, muokataanko tila oppijoille vai pyritäänkö oppijat muokkaamaan tilaan, Kokko muotoilee.

Haastatellut opettajat tiedostivat hyvin fyysisten tilojen aiheuttamat mahdollisuudet ja rajoitukset. Mikäli fyysinen tila nähtiin staattisena ja valmiiksi annettuna, kokivat opettajat sen usein sen tietyllä tapaa rajoittavan jo ennalta pedagogisia ratkaisuja. Jos opettaja taas koki pystyvänsä muokkaamaan tilaa eri tarpeiden mukaan, koettiin tila myös pedagogisesti mielekkääksi. 

Yhteisopettajuudessa toimivat opettajat kertoivat käyvänsä tilojen uudelleen rakentamisesta neuvotteluita, mutta myös oppilaat osallistuivat arkisissa tilanteissa jatkuvaan uudelleen neuvotteluun. Tilojen uudelleen rakentamisen neuvotteluita käytiin arkisissa tilanteissa opettajien ja oppilaiden välillä.

– Tärkeää oli, että näitä opettajien ja oppilaiden välisiä keskusteluita hyödynnettiin edelleen opettajien välisessä suunnittelussa. Kun vuorovaikutus toimii näin avoimesti, syklisesti ja systemaattisesti, pystytään tiloja luomaan kunkin ryhmän tarpeita vastaaviksi aina uudelleen, tutkijat kertaavat.

Lisätietoja:
Nuorempi tutkija Anna Kokko, anna.kokko(at)uef.fi, p. 050 533 8455
Professori Laura Hirsto, laura.hirsto(at)uef.fi, p. 050 380 4674 

Linkki artikkeliin: https://link.springer.com/article/10.1007/s10984-020-09315-0