Hyppää pääsisältöön

Tarkenna hakuasi

Jari Laukkanen.

Jari Laukkanen sisätautiopin professoriksi

  • Kuva Taina Ristikivi

Sydänperäisiä äkkikuolemia voidaan ennakoida ja ehkäistä

Sydänsairauksien vaara- ja suojatekijöitä on tutkittu paljon, mutta niiden merkityksestä opitaan edelleen uutta. – Kun esimerkiksi geenien ja elintapojen yhteisvaikutuksista tiedetään enemmän, voidaan tavoitella aiempaa yksilöllisempää riskinarviointia ja kohdennetumpaa hoitoa, sanoo professori Jari Laukkanen.

Jari Laukkanen nimitettiin vuoden 2022 alusta Itä-Suomen yliopiston sisätautiopin professorin tehtävään, jota hän on hoitanut vuodesta 2020. Professuuri sijoittuu Keski-Suomen sairaanhoitopiiriin, missä Laukkanen toimii myös osastonylilääkärinä.

Tutkimusurallaan Laukkanen on selvittänyt erityisesti sepelvaltimotaudin ja sydänperäisen äkkikuoleman vaaratekijöitä. Keskeisenä tutkimuksena on ollut Sepelvaltimotaudin vaaratekijätutkimus, jossa on seurattu elintapa- ja muiden tekijöiden yhteyttä sairastavuuteen ja kuolemanriskiin yli 2600 itäsuomalaisella henkilöllä. Laukkanen oli jo uransa alkuvaiheensa nuorena lääkärinä mukana tekemässä osallistujille seurantamittauksia.

Paljon liikkuvilla pienempi sydänperäisen äkkikuoleman riski

– Äkillinen sydänkuolema on valitettavasti edelleen aika useasti sepelvaltimotaudin ensimmäinen oire. Tärkeä havainto tutkimuksestamme on ollut, että tunnetut valtimotautien vaaratekijät, kuten tupakointi, korkea kolesteroli ja verenpaine ja huono fyysinen kunto sekä kohonneet tulehdusmerkkiaineet selittävät väestössä vahvasti myös äkkikuoleman vaaraa. Tämä on eräs tärkeä peruste hoitaa mahdollisimman hyvin jo tunnettuja, perinteisiä riskitekijöitä.

Laukkanen kumppaneineen on osoittanut myös, että hyvä fyysinen kunto on sydänperäiseltä äkkikuolemalta suojaava tekijä, kun taas huonokuntoisilla on selvästi suurentunut äkillisen sydänkuoleman vaara. Potilaan suorituskyvyn objektiivisesti osoittava rasituskoe on säilynyt vuosien varrella tärkeänä kliinisen työn riskinarviointimenetelmä. – Toisaalta sydänsairauksien perusdiagnostiikassa ovat tulleet yhä paremmin saataville sepelvaltimoiden varjoainekuvaus ja vielä sitä uudempana menetelmänä tietokonetomografia, joilla voi todeta jo varhaisempia tautimuutoksia.

Vakaassa sepelvaltimotaudissa riittää usein hyvä lääkehoito

Laukkanen on ollut mukana jalkauttamassa tutkimustietoa Suomen kardiologisen seuran rasituskoesuosituksen lisäksi myös liikunnan Käypä hoito -suositukseen ja tänä vuonna julkaistavaan sepelvaltimotaudin Käypä hoito -suositukseen.

Parhaana mahdollisena pohjana hoitosuosituksille pidetään kattavia meta-analyysejä, joiden tulokset voivat perustua useisiin satunnaistettuihin tutkimuksiin. – Sepelvaltimotaudin hoidossa viime vuosien tutkimusnäyttö tukee esimerkiksi kajoavien hoitomuotojen tarkempaa kohdentamista niistä kaikkein eniten hyötyville. Meta-analyysimme osoitti, että vakaaoireisessa sepelvaltimotaudissa pallolaajennus tai ohitusleikkaus ei välttämättä tuo lisää elinvuosia pelkkään lääkehoitoon ja terveellisiin elintapoihin verrattuna, vaikka toimenpiteet ovatkin tehokkaita menetelmiä oireiden hoidossa ja joskus myös potilaan ennusteen parantamisessa. Lääkehoidot myös kehittyvät koko ajan ja vaihtoehtoja on yhä enemmän.

Akuutti sydäninfarkti sen sijaan hoidetaan tavallisesti välittömällä pallolaajennuksella. – Ihmishenkiä on säästetty, kun hoidon viiveet on minimoitu, sanoo Laukkanen, joka lähtee itsekin tarvittaessa tekemään toimenpiteen vaikkapa aamuyön tunteina. 

Hänen mukaansa olisi otollinen aika panostaa kunnolla myös laadukkaaseen jatkohoitoon, joka jatkuu käytännössä loppuelämän ajan ja toteutuu katkeamatta sairaalasta perusterveydenhuoltoon. Sydänkuntoutuksessa potilasta motivoidaan lääkehoidon lisäksi esimerkiksi tupakoimattomuuteen, liikuntaan, terveellisiin ruokavalintoihin ja painonhallintaan sekä edistetään arjessa selviytymistä sairauden kanssa.

– Tällä hetkellä hoidon optimaalinen toteutus kuitenkin riippuu jossain määrin kotikunnasta. Toiveena on, että tulevilla hyvinvointialueilla saataisiin sydänpotilaille yhtenäiset hoitopolut sairaalasta perusterveydenhuoltoon ja työterveyshuoltoon, joissa kuntoutus ja seuranta käytännössä toteutuu.

Vastaus ei löydy pelkästään saunasta tai geeneistä

–  Pienetkin myönteiset muutokset ihmisten elintavoissa, kuten arkiaktiivisuudessa ja ruokavaliossa, voivat kohentaa kansanterveyttä enemmän kuin jotkut yksittäiset lääkärin tekemät toimenpiteet. Pitäisi paitsi liikkua enemmän, myös istua vähemmän, mutta se on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, Laukkanen toteaa.

Sen sijaan saunaan moni menee ilokseen, joten ei ihme, että Laukkasen ja kumppanien julkaisemat tulokset saunan terveyshyödyistä ovat kiinnostaneet ympäri maailmaa. Seurantatutkimuksessa saunominen vähintään neljästi viikossa oli yhteydessä muun muassa pienempään sydänsairauksien, sydänperäisen äkkikuoleman, verenpainetaudin sekä muistisairauksien vaaraan. – Tällainen positiivinen viesti ehkä ilahduttaa, kun terveysvalistuksen usein koetaan painottuvan kieltoihin ja rajoituksiin omassa elämässä. Ei toki saunominenkaan kuitenkaan yksin riitä kaikkeen, vaan sydänterveydestä pitää huolehtia kokonaisvaltaisesti.

Tutkimusryhmä on viime vuosina tehnyt myös kokeellista saunatutkimusta, joka on valottanut saunomisen positiivisia vaikutuksia esimerkiksi verenpaineeseen ja verisuonten toimintaan.

Jatkossa sydänsairauksien riskinarviointia, sairauksien kehittymistä ja hoitomenetelmiä voidaan kehittää biopankkeihin kertyvien potilasnäytteiden avulla, sillä niiden avulla saadaan muun tutkimustiedon lisäksi entistä tarkempaa tietoa sairauksien geneettisestä taustasta. Laukkanen on mukana Keski-Suomen Biopankin sekä suomalaisten biopankkiaineistojen tutkimusta edistävän yhteisen FinnGen-hankkeen ohjausryhmissä. – Tällä hetkellä esimerkiksi sepelvaltimotaudin ja verenpainetaudin ehkäisyssä ja hoidossa ei käytännössä juurikaan hyödynnetä geenitietoa, mutta tulevaisuudessa voitaisiin tunnistaa henkilöt, joille on kasaantunut geneettisiä riskitekijöitä ja jotka tarvitsevat erityisen huolellista hoitoa. Heidänkin sairastumisensa vaaraa voidaan näin pienentää, huolimatta korkeasta perinnöllisestä riskistä.

Yksi ajankohtainen ja kehittyvä kliiniseen työhön liittyvä tutkimusalue biopankkien ohella ovat sairaalan rekisteriaineistot. – Yhdistämällä sairaalassa hoidetuista sydänpotilaista saatavia rekisteri- ja terveystietoja saadaan tosielämän tietoa hoidon vaikuttavuudesta, laadusta ja mahdollisista puutteista. Valtakunnan tasolla useista eri sairaaloista kerätty tieto auttaa myös yhtenäistämään hoitokäytäntöjä.

Lääketieteen opiskelijoiden opetusta on Itä-Suomen yliopistossa hajautettu useampaan sairaalaan. Keski-Suomen keskussairaalassa on vuosittain Kuopiosta 200 lääketieteen perusopiskelijaa, joista sisätaudeilla noin 30. – Hajautettu opetus mahdollistaa paremmin toteutuvan ja henkilökohtaisemman opetuksen, johon opiskelijat ovat olleet hyvin tyytyväisiä. Sairaalalle on myös eduksi kouluttaa lääkäreitä, jotka tuntevat talon käytännöt ja saattavat valmistuttuaan palata tänne töihin, Laukkanen sanoo.

Jari Laukkanen

  • Itä-Suomen yliopiston sisätautiopin professori 1.1.2022–
  • LL 1998, LT 2006 ja kardiologian erikoislääkäri 2007, Kuopion yliopisto
  • Kokeellisen kardiologian dosentti 2007, Kuopion yliopisto

Tärkeimmät tehtävät

  • Kardiologian osaston ylilääkäri, Keski-Suomen keskussairaala 2015–
  • Ma. sisätautiopin professori, Itä-Suomen yliopisto 2020–2021
  • Professori, Jyväskylän yliopisto 2018–2020
  • Professori, Itä-Suomen yliopisto 2015-2017
  • Kardiologi ja yksikön johtaja, Lapin sairaanhoitopiiri 2007-2014
  • Tutkija, Kuopion ja Itä-Suomen yliopistot 1998–

Lisätietoja:

Professori Jari Laukkanen, jariantero.laukkanen (a) uef.fi