Takaisin

Kaksoistutkinto Suomesta ja Kanadasta vie kansainväliselle metsäalalle

TRANSFOR-M on kansainvälinen, kaksivuotinen maisteriohjelma, jossa tutkinnon saa samalla kertaa Itä-Suomen yliopistosta ja kanadalaisesta yliopistosta.

Vuodesta 2011 toiminut koulutusohjelma on toistaiseksi ollut suositumpi ulkomaalaisten, kuin suomalaisten opiskelijoiden keskuudessa.

—Omat opiskelijamme eivät ehkä vielä tiedä tämän koulutusohjelman eduista, sanoo koordinaattori Marjoriitta Möttönen metsätieteiden osastolta.

—Koulutusohjelma on tosiaan aika houkutteleva. Lukukausimaksuja ei tarvitse maksaa, yliopistovaihtoehdot ovat alan huippuja ja valmistumiseen menee suunnilleen sama aika kuin tavalliseen metsätieteiden maisterin tutkintoon, kertoo metsänhoitajaksi juuri valmistunut Viivi Valkonen.

Kuvassa: University of Alberta on alamme kansainvälistä huippua, sanoo Viivi Valkonen. Kuva: Viivi Valkonen.

Kuvassa: - University of Alberta on alamme kansainvälistä huippua, sanoo Viivi Valkonen.

Valkonen on jo siirtynyt työelämään, WWF:n ja Allergia-, Iho- ja Astmaliiton yhteiseen ”Terve askel luontoon” -hankkeen pariin. Hän kuitenkin muistelee lämmöllä opiskeluaikojaan Suomessa ja Kanadassa.

—Metsäalan opinnot olivat minulle selvä valinta jo heti alussa. Olen maalta kotoisin ja viihdyn metsässä, sillä harrastan suunnistusta. Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2014 ja sen jälkeen maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi Itä-Suomen yliopistosta. Sitten kuulin tästä koulutusohjelmasta, ja vietin vuoden University of Albertassa, Edmontonissa, Valkonen kertoo.

— Kyseinen yliopisto on alallamme kansainvälistä huippua. Opetuksen laatu ja opiskelufasiliteetit ovat todella hyviä. Opintojen alkuorientaatio oli erittäin hyvin järjestettyä ja jokaiselle oli nimetty henkilökohtaiset tuutorit, joita sai tavata halutessaan, hän sanoo.

—Opetuskielenä oli englanti, joka ei ollut sinne lähtiessä vahvuuteni. Mutta ihan huomaamatta kielitaitoni kuitenkin kehittyi opintojen aikana. Samassa paikassa oli ollut viisi suomalaista ennen minua, mutta samaan aikaan ei ollut yhtään.

 

Retkeilyä Kalliovuorten ja Kalifornian luonnossa

Koulutusohjelmassa pystyi suuntautumaan esimerkiksi metsäekologiaan, metsien suojeluun, metsänhoitoon tai metsäekonomiaan. Kurssien valikoima oli laaja, luennot olivat pakollisia. Kaikki suoritukset hyväksi luettiin tutkintoon.

—Luennoilla syntyi ihan eri tavalla keskustelua kuin kotiyliopistossa. Yhdeksän opintopisteen kurssit kestivät koko lukukauden, ja niiden eteen joutui tekemään kyllä aika paljon töitä, kuten esitelmiä, esseitä, viikkotehtäviä ja tenttejä.

Muihin opiskelijoihin tutustui helposti yliopiston asuntolassa ja erilaisissa yliopiston tukemissa harrastuskerhoissa.

—Olin mukana Outdoors Clubin toiminnassa, joka oli kyllä tosi hienoa. Kerho järjesti erilaisia luontoretkiä muun muassa Kalliovuorille, ja vuokrasi retkeilyvälineitä edullisesti, Valkonen kuvailee.

Erityisesti mieleen jäi joululoma, jolloin bussilastillinen opiskelijoita lähti pariksi viikoksi Kaliforniaan.

— Vietimme matkalla puolet ajasta aavikolla ja puolet meren rannalla, nukuimme teltassa ja kannoimme ruuat ja tarvikkeet mukana. Vaellettiin, kiipeiltiin ja surffattiin, mikä oli kyllä tosi mahtavaa, hän muistelee.

Kuvassa: Kalifornian luontokin tuli tutuksi opiskeluaikana. Kuvassa Viivi Valkonen.'

Kuvassa: Kalifornian luontokin tuli tutuksi opiskeluaikana. Kuvassa Viivi Valkonen.
 

Luonnon monimuotoisuutta suojeltava

Valkonen palasi vaihtovuoden jälkeen takaisin kotiyliopistoonsa.

— Itä-Suomen yliopistossa saa monipuolisen kuvan metsäalasta, erityisesti boreaalisista metsistä ja lajien suojelusta luonnossa, mikä minua kiinnostaakin. Olin myös aikaisemmin työharjoittelussa WWF:llä, jossa keskityin muun muassa vieraslajeihin ja niiden torjuntaan.

Valkosen gradutyö syntyi suojelluista, harvinaisista rupiliskoista.  Laji esiintyy Itä-Suomessa vain muutamalla alueella.

—Rupiliskon toukat elävät pienissä lammissa, ennen kuin ne kasvattavat keuhkot. Metsien hakkuut vähentävät aikuisten liskojen liikehdintää ja voivat aiheuttaa paikallista sukupuuttoa. Ilmaston lämpeneminen taas nostaa veden lämpötilaa ja kuivattaa lammikoita.

—Keräsin aineistoa yksin maastossa – ansoitin, kuvasin ja vapautin rupiliskoja. Nukuin yöt autossa, Valkonen kuvailee.

—Luonnon monimuotoisuuden heikentyminen on tosi huolestuttava asia.  Suomenkin metsissä uhanalaistuu lajeja jatkuvasti. Metsien käytössä olisikin tärkeää ottaa huomioon rakenteiden monimuotoisuus niin pienessä kuin isossakin mittakaavassa, jotta metsät pystyisivät tarjoamaan elinolosuhteet kaikille lajeillemme myös jatkossa.

Teksti: Marianne Mustonen
Kuvat: Viivi Valkonen

Lue lisää TRANSFOR-M -koulutusohjelmasta