Takaisin

Strategia tuo turvallisuuden lainsäädäntötyön agendalle

Väitös lainsäädäntötutkimuksen alalta

Väittelijä: HTL Harriet Lonka

Aika ja paikka: 11.11.2016 klo 12, Agora AT100, Joensuun kampus

Kaikkien hallinnonalojen turvallisuuskysymyksiä kokoava valtioneuvoston turvallisuusstrategia laadittiin ensimmäisen kerran vuonna 2003. Hallintotieteiden lisensiaatti Harriet Lonka selvittää väitöstutkimuksessaan, miten valtioneuvoston turvallisuusstrategiaa on viety käytäntöön lainsäädännön kautta ja toisaalta, miten strategiatyö on vaikuttanut lainsäädännön sisältöjen muotoiluun.

Longan mukaan turvallisuusstrategiatyö on edistänyt hallinnonalojen keskinäistä tiedonvaihtoa ja yhteistä ymmärrystä valmisteilla olevien lakihankkeiden turvallisuusulottuvuudesta. Valtioneuvoston periaatepäätöksenä strategian ohjausvaikutus lainvalmisteluun on kuitenkin jäänyt ohueksi. Strategiaprosessia tulisi Longan mielestä jatkossa kehittää suunnitelmallisesti sääntelystrategian suuntaan. Tällöin lainsäädännön kehityksen systemaattinen seuranta olisi olennainen osa strategian toteutumisen seurantaa.

Lonka nostaa väitöstutkimuksessaan tarkastelun kohteeksi valtioneuvoston roolin turvallisuuden tavoitetilan määrittelyssä ja turvallisuusasioita koskevan lainsäädännön valmistelussa. Poikkihallinnollista turvallisuusstrategiatyötä ohjaavat käytännössä turvallisuuskomitea ja erityisesti kansliapäälliköt sen jäseninä. Poliittinen ohjaus työlle toteutuu lähinnä ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (utva) kautta.

– Halusin valita tutkimukseni näkökulmaksi valtioneuvoston roolin ylimpänä hallinnon ohjaajana, en poliittisen eliitin temmellyskenttänä, kuten usein tapana on. Valtiollisen riskienhallinnan kannalta näen vakavimpana uhkana tiedon pirstoutumisen ja tiedonkulun puutteet eri hallintojen ja niiden yksittäisten toimijoiden välillä, Lonka toteaa.

Toinen uhka turvallisuusasioiden hallinnan johtamisessa on Longan näkemyksen mukaan valtionjohdolta odotettu erehtymättömyys.

– Hyvä ja vastuullinen varautuminen ei koskaan poista mahdollisuutta yllättäviin kriiseihin ja epäonnistumisiin. Tämän vuoksi valtion turvallisuusstrategiatyö prosessina ansaitsee mielestäni sille tässä työssä annetun huomion. Yhteisen ymmärryksen kasvattaminen turvallisuuskysymyksistä ja keskinäisen tiedonkulun esteiden poistaminen on parasta, mitä valtioneuvosto voi kansalaistensa turvaamiseksi tehdä, Lonka painottaa.

Samalla Lonka tuo esiin strategiaprosessin kokonaisuutena, joka pyrkii vaikuttamaan ja aikaansaamaan muutosta. Tämän vuoksi työssä on ulotettu prosessin tarkastelu strategian toteuttamiseen ja tämän osana lainsäädäntötyöhön. Useinhan lainvalmistelu nähdään irrallisina projekteina, joita tehdään kireällä aikataululla kulloisenkin hallitusohjelman toteuttamiseksi. Strategiatyö voisi Harriet Longan mukaan tuoda tähän työhön pidemmän jänteen kehittämisen ulottuvuuden.

Hallintotieteiden lisensiaatti Harriet Longan lainsäädäntötutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja ”Valtioneuvoston turvallisuusstrategiatyö lainsäädännön muokkaajana” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Esa Hyyryläinen Vaasan yliopistosta ja kustoksena professori Anssi Keinänen Itä-Suomen yliopistosta.