Takaisin

Opiskeluhyvinvointiin tulisi kiinnittää huomiota opettajaopintojen alusta lähtien

Väitös kasvatustieteen alalta
 

Väittelijä KM Sanna Väisänen

Väitösaika ja -paikka: 30.8.2019 klo 12, sali E100, Educa-rakennus, Joensuun kampus

Opettajien työhyvinvointi on ollut jo pitkään paitsi keskeinen puheenaihe julkisuudessa myös tärkeä tutkimuksen kohde. Samassa määrin ei kuitenkaan olla vielä tutkittu opettajaksi opiskelevien opiskeluhyvinvoinnin rakentumista ja säätelyä opintojen aikana, vaikka perustaa tulevalle työhyvinvoinnille voidaan luoda jo opintojen aikana.

KM Sanna Väisäsen väitöstutkimus keskittyi tarkastelemaan opettajaksi opiskelevien opiskeluhyvinvointia sen rakentumisen ja säätelyn näkökulmista huomioiden koko opiskelijoiden opintopolun. Opettajankoulutus tarjoaa paikan paitsi opettajaksi opiskelevien oppimiselle myös opiskeluhyvinvoinnin rakentamiselle. Se tarjoaa merkittävän sosiaalisen oppimisympäristön, jossa opiskelijat toimivat rakentaen ja säädellen omaa ja vertaisten hyvinvointia. Opettajaksi opiskelevien opiskeluhyvinvointi rakentuukin monen tekijän summana.

Opiskeluhyvinvointia rakennetaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa

Tutkimuksessa havaittiin, että opettajankoulutus sai esiin sekä voimaannuttavia että kuormittavia kokemuksia opettajaopiskelijoille, ja että sosiaalisella tuella ja sen puutteella oli tässä kokemuksessa oma osuutensa. Opintojen aikana koettu muodollinen ja epämuodollinen sosiaalinen tuki oli jaoteltavissa informationaalisen, emotionaalisen ja instrumentaalisen tuen muotoihin. Koettu yhteensopivuus tuen muodon ja sen osuvuuden välillä edisti voimaantumista, kun taas osumaton tuki ja tuen puute kuormittivat opintojen aikana.

Proaktiiviset strategiat opiskeluhyvinvoinnin säätelijöinä

Väisäsen tutkimus osoitti, että opiskelijat ovat omaksuneet keinoja ja strategioita, joilla ehkäistä riskiä uupua opinnoissa erityisesti uupumusasteisen väsymyksen ja opintoihin liittyvän riittämättömyyden tunteen osalta. Opiskelijat hyödynsivät hyvinvointinsa säätelyssä itsesäätelystrategioita eli he osasivat rajata omaa opiskeluaan ja tiesivät, milloin oli syytä löysätä omaa opiskelutahtiaan. Toisaalta opiskelijat hyödynsivät myös yhteissäätelystrategioita eli he osasivat tukea opinnoissaan kuormittuneita opiskelukavereitaan ja pyytää opiskelukavereilta tukea kohdatessaan uuvuttavia tilanteita opinnoissaan.

Opiskelijoiden itsesäätelystrategioiden käyttö edisti heidän yhteissäätelystrategioiden käyttöään. Yhteissäätelystrategioiden käyttö puolestaan rakensi suhdetta opiskelijan ja hänen oppimisympäristönsä välillä. Myönteisenä koettu oppimisympäristö vähensi opintojen aikaista opiskelu-uupumusta.

Väisäsen väitöstutkimuksen mukaan voidaan kokoavasti todeta, että opettajaksi opiskelevien opiskeluhyvinvointi rakentuu suhteessa opettajankoulutuksen muodostamaan oppimisympäristöön. Se rakentuu myös suhteessa tässä oppimisympäristössä olevien muodollisten ja epämuodollisten vuorovaikutussuhteiden mahdollistamaan sosiaalisen tuen resurssiin. Lisäksi opettajaksi opiskelevat säätelevät proaktiivisesti omaa hyvinvointiaan itse ja yhdessä vertaisten kanssa.

Väitöskirjan tulosten perusteella voidaankin esittää, että opiskelijoiden opiskeluhyvinvoinnin edistämiseksi heidän ymmärrystä proaktiivisten itse- ja yhteissäätelystrategioiden ja opiskeluhyvinvointia tukevan oppimisympäristön välisistä suhteista tulisi tukea jo opettajaopintojen alusta lähtien. Samalla myös hyvinvointia tukevien strategioiden ja oppimisympäristön aktiivisen muodostamisen oppimista tulisi tukea.

KM Sanna Väisäsen kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja Student teachers’ study well-being in teacher education. How is it constructed and regulated during studies? tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii professori Hannele Niemi Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Janne Pietarinen Itä-Suomen yliopistosta.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa: https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/16359?encoding=UTF-8