Takaisin

Nyt selvitetään geenien ja elämäntapojen yhteispeliä diabeteksen ehkäisyssä

Mitä hyötyä elämäntapamuutoksista on diabeteksen ehkäisyssä, jos sairastumiseen on suuri perinnöllinen alttius? – Tästä tutkimuksesta se selviää. Koskaan ennen ei ole tutkittu, riippuuko tällaisen intervention teho perimästä, kertoi T2D-GENE-tutkimuksen johtaja, professori Markku Laakso tutkimushankkeen luentotilaisuudessa Kuopiossa.

Snellmanian suuri luentosali täyttyi kiinnostuneista osallistujista ja heidän perheenjäsenistään, kun tutkijat kertoivat tutkimuksen väliaikatuloksia ja kuulumisia helmikuun lopussa.

T2D-GENE-tutkimuksessa on tällä hetkellä mukana noin 600 miestä, joilla oli lähtötilanteessa verensokeriarvojen perusteella kohonnut diabetesriski ja monilla myös liikapainoa. Puolella miehistä on lisäksi suuri geneettinen alttius diabetekseen, puolella pieni. Tutkimuksessa selvitetään, vähentääkö tehostettu elämäntapaneuvonta sairastumisriskiä yhtä tehokkaasti molemmissa ryhmissä. Ensimmäiset osallistujat aloittivat keväällä 2016. Rekrytointi päättyy tänä keväänä. Kaikki ovat mukana kolme vuotta.

– Suomalaisessa DPS-tutkimuksessa elämäntapamuutoksilla saatiin pienennettyä sairastumisriskiä peräti 58 prosentin verran. Nyt uutta on, että katsomme geenien vaikutusta tehoon, Laakso kertoi.

Heikki Turunen (vas.) ja Seppo Huusko ovat innostuneet elämäntapamuutoksista.  Markku Laakson mukaan oma motivaatio onkin diabeteksen ehkäisyssä tärkeintä.

Uusilla tutkimusmenetelmillä, kuten metabolomiikalla, voidaan myös löytää täysin uusia, sairastumista ennakoivia merkkiaineita.

Osallistujat ovat olleet jo aiemmin mukana Laakson johtamassa METSIM-tutkimuksessa, jossa heille tehtiin laajat geenikartoitukset. Heikki Turusta se motivoi lähtemään nyt mukaan. – Halusin kokeilla, miten terveelliset elämäntavat vaikuttavat, kun sukurasitetta ilmeisesti on.

Tietoa ja motivaatiota T2D-GENE-tutkimuksessa saa ryhmätapaamisista, motivaatioluennoilta ja nettisivuilta, jotka toimivat viestintäkanavana tutkittavien ja ravitsemusterapeuttien välillä.

–Tutkittavat täyttävät tutkimuksen eri vaiheissa myös ruokapäiväkirjaa ja saavat sen perusteella yksilöllistä opastusta muutoksiin. Kaikkea ei tarvitse laittaa kerralla kuntoon, vaan kannustamme muokkaamaan tottumuksia pikku hiljaa, professori Ursula Schwab kertoi.

– Tärkeintä on oma motivaatio ja omatoimisuus, Laakso painotti.

Turuselle terveysnäkökulman miettimisestä ruokakaupassa ja kokatessa on tullut jo elämäntapa. Tutkimukseen myös osallistuvien Sauli Halttusen ja Seppo Huuskon mukaan huomion kiinnittäminen jo pelkästään sokerin, suolan ja rasvan käyttöön on auttanut painonhallinnassa.

– Sanottiin, että viisi prosenttia olisi hyvä painoa pudottaa, ja siihen on päästy. Kalan syöntiä on lisätty ja rypsiöljy otettu käyttöön, Huusko raportoi.

Halttusen mielestä arvokasta on myös saada oikeaa tietoa. – Ravitsemuksesta tulee monenlaisia uskomuksia vastaan. Täällä saa perusteltuja vastauksia, miksei kaikkea kannata uskoa.

Sauli Halttunen (edessä vas.), Heikki Turunen ja Seppo Huusko kertoivat kokemuksiaan tutkimukseen osallistumisesta. Markku Laakso ja Ursula Schwab ovat T2D-GENE-tutkimuksen vastuuprofessoreita.

Enemmän kuitua – parempi sokeriaineenvaihdunta

Tutkijatohtori Maria Lankisen mukaan T2D-GENE-tutkimuksessa on koettu jo monia onnistumisia ja monilla elämäntapamuutokset näkyvät myös parantuneissa verensokeriarvoissa. Yleisesti ottaen keskeisiä ruokavalion tavoitteita ovat kuidunsaannin lisääminen kasviksista, hedelmistä, marjoista ja täysjyväviljatuotteista, pehmeän rasvan suosiminen kovan sijaan sekä painonhallinta.

– Painoa on pudotettu yhteensä 1360 kiloa. Monelle painonpudotuskaan ei ole tarpeen, kunhan ruokavalion laatu paranee.

T2D-GENE-tutkimuksesta on tekeillä useita väitöskirjoja ja pro gradu -töitä. Luentotilaisuudessa opinnäytetöidensä aiheita esittelivät opiskelijat Karoliina Suutarinen ja Reetta Somero.

Suutarinen on selvittänyt ruokavalion yhteyttä sokeriaineenvaihduntaan tutkimuksen osallistujilla. – Erityisesti kiinnostaa yksittäisten ravintoaineiden merkitys, josta tutkimustieto on vielä puutteellista ja osin ristiriitaista.

Tässä joukossa ravintokuidun saannilla ja rasvan laadulla näkyi yhteys sokeriaineenvaihduntaan.

– Mitä enemmän saitte kuitua, sitä paremmat olivat paastosokeriarvot ja sokerirasituskokeen tulokset. Suurempi kuidun saanti oli yhteydessä myös parempaan insuliiniherkkyyteen.

Päinvastainen yhteys sokeriaineenvaihduntaan oli runsaalla kovan rasvan käytöllä.

Tutkimuksen osallistujat ovat täyttäneet myös syömiskäyttäytymiskyselyn, jonka tulokset antavat osviittaa, missä määrin vastaajan syömiskäyttäytymistä leimaa syömisen tietoinen rajoittaminen, kontrolloimattomuus tai tunnesyöminen.

– Esimerkiksi henkilöt, joilla syöminen karkaa helposti kontrollista, kokevat usein voimakkaasti ruokahalun ja nälän tunteet. Tyypillistä on, että syöminen alkaa sattumalta, vaikkapa kahvilasta tuleva tuoksu saa ostamaan ja syömään pullan, Somero kuvaili.

Hän on tarkastellut ravintoaineiden saannin ja syömiskäyttäytymisen muutosten yhteyttä tutkittavilla. Kontrolloimattomuuden vähetessä näytti vähenevän myös kovan rasvan saanti. Tunnesyöminen taas vaikutti erityisesti hiilihydraattien saantiin.

– Syömiskäyttäytymistä on aikaisemmin tutkittu enemmän naisilla, mutta nyt on saatu hieno otanta myös miehiltä. Kiitos, että olette täyttäneet näitä kyselylomakkeita, niin on saatu analysoitavaa tutkimukseen!

Teksti ja kuvat Ulla Kaltiala