Takaisin

Muutokset immuunijärjestelmän toiminnassa ovat yhteydessä otsalohkodementian tautikirjoon

Väitös neurologian alalta

Väittelijä: LK Kasper Katisko

Aika ja paikka: 25.10.2019 klo 12, Snellmania Auditorio SN201

Lääketieteen kandidaatti Kasper Katiskon väitöstutkimuksessa tarkasteltiin tulehduksen merkitystä otsalohkodementiassa. Osalla otsalohkodementiaa sairastavista potilaista todettiin lisääntynyt tulehdusaktiivisuus taudin oireisessa alkuvaiheessa. Tulehdus oli yhteydessä vaikeampaan oirekuvaan ja nopeammin etenevään tautiin. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että otsalohkodementiaa sairastavilla potilailla on vähemmän syöpää kuin muilla saman ikäisillä, ja että tietyt autoimmuunisairaudet saattavat olla otsalohkodementiapotilailla yleisempiä. Tämä voi liittyä immuunijärjestelmän kiihtyneeseen toimintaan.

Otsa-ohimolohkorappeumat, joiden yleisin muoto otsalohkodementia on, ovat Alzheimerin taudin jälkeen toiseksi yleisin syy työikäisenä alkavaan etenevään aivorappeumasairauteen. Taudin synnyn yksityiskohtaiset mekanismit ovat vielä tunnistamatta, eikä parantavaa tai taudin kulkuun vaikuttavaa lääkehoitoa toistaiseksi ole löydetty. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että systeeminen ja keskushermostossa ilmentyvä tulehdustila sekä autoimmuniteetti eli elimistön omia rakenteita kohtaan kohdistettu kiihtynyt immuunivaste voivat olla yhteydessä otsalohkodementiaan. Lisäksi taudin yleisin geneettinen aiheuttaja, C9orf72-geenin toistojaksomonistuma, on aiemmissa tutkimuksissa yhdistetty immuunijärjestelmän säätelyyn.

Tulehduksella yhteys nopeammin etenevään tautiin

Tulehduksen yhteyttä taudinkuvaan tutkittiin määrittämällä potilaiden verestä tulehdusmerkkiaineina toimivien C-reaktiivisen proteiinin (CRP) ja sytokiinien pitoisuuksia. Tulehdusmerkkiaineiden pitoisuuksia vertailtiin taudin oireisiin, kuten liikehäiriöihin ja psykoottisiin oireisiin. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin tulehdusmerkkiaineiden pitoisuuksien yhteyttä taudin etenemisnopeuteen. Elimistön kiihtynyt tulehdustila, johon viittasivat tulehdusta lisäävien MCP-1- ja RANTES-sytokiinien kohonneet tasot sekä tulehdusta estävän IL-10-sytokiinin alentuneet tasot, oli yhteydessä parkinsonismioireisiin sekä nopeampaan muistin ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Löydökset olivat riippumattomia potilaan taudin geneettisestä aiheuttajasta.

Otsalohkodementiaa sairastavilla on vähemmän syöpiä

Immuunijärjestelmän aktiivisuutta tutkittiin myös määrittämällä otsalohkodementiapotilaiden liitännäissairauksia. Potilailla havaittu merkittävästi alentunut syöpien esiintyvyys tukee viimeaikaista teoriaa käänteisestä yhteydestä aivoa rappeuttavien sairauksien sekä syöpien välillä. Aiempien geneettisten ja immunologisten tutkimusten perusteella kyseinen käänteinen yhteys voi selittyä syövän ja rappeuman toisilleen vastakkaisilla geneettisillä ominaisuuksilla ja toisaalta myös niiden käänteisillä yhteyksillä immuunijärjestelmän toimintaan. Katiskon tutkimuksessa havaittu syöpien harvinaisuus otsalohkodementiapotilailla voi siten olla yhteydessä yliaktiiviseen immuunijärjestelmään.

Autoimmuunisairauksien esiintyvyys ei kokonaisuudessaan ollut korkeampi otsalohkodementiapotilailla verrattuna Alzheimerin tautia sairastaviin ja neurologisesti terveisiin verrokkeihin. Toisaalta etenkin C9orf72-toistojaksomonistuman kantajilla oli havaittavissa yhteys yleensä vasta vanhusiässä puhkeavaan autoimmuuniin ihosairauteen, rakkulaiseen pemfigoidiin. Vaikka C9orf72-toistojaksomonistuman kantajat olivat keskimäärin varsin nuoria, 12,5 prosentilla potilaista todettiin kohonneet rakkulaisen pemfigoidin autovasta-ainepitoisuudet ja lisäksi yhdellä potilaalla todettiin patologisesti varmennettu kliininen rakkulainen pemfigoidi. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet autoimmuunisairauksien olevan yleisesti ottaen yleisempiä otsalohkodementiapotilailla, mutta Katiskon väitöstutkimuksen perusteella yhteys riippuu potilaan genotyypistä ja voi painottua joihinkin autoimmuunisairaustyyppeihin.

Väitöstutkimus tuotti uutta tietoa immuunijärjestelmän muutosten mahdollisesta yhteydestä otsalohkodementian syntymekanismeihin ja taudinkuvaan. Tulokset ovat erittäin merkittäviä, sillä tietoa voidaan hyödyntää tulevaisuuden tutkimuksissa erilaisten tulehdukseen liittyvien ennusteellisten ja diagnostisten biomarkkereiden sekä mahdollisten hoidollisten menetelmien kehittämisessä. On mahdollista, että tulevaisuudessa otsalohkodementiapotilaita voidaan jaotella immuunijärjestelmän toiminnan perusteella.  Ainakin osalla potilaista taudinkulkuun voidaan ehkä myös vaikuttaa vähentämällä immuunijärjestelmän yliaktiivisuutta ja elimistön tulehdustilaa.

Lääketieteen kandidaatti Kasper Katiskon väitöskirja Alterations of Immune System Function in Frontotemporal Lobar Degeneration – Emphasis on Comorbidities and Peripheral Inflammatory Markers (Immuunijärjestelmän muutokset otsa-ohimolohkorappeumissa – Liitännäissairaudet ja perifeeriset tulehdusmerkkiaineet) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Susanna Melkas Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Anne Remes Oulun yliopistosta. Tilaisuus on suomenkielinen.

Kasper Katisko on syntynyt Oulussa vuonna 1995 ja kirjoittanut ylioppilaaksi Kastellin lukiosta vuonna 2014. Hän on aloittanut lääketieteen opinnot Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2015.

Väittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa                       

https://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/17637?encoding=UTF-8