Takaisin

Mesimarjan kasvatus siirtyy avomaalta kasvitorneihin ja jopa kasvitehtaisiin

Mesimarjaa on vuosikymmenten ajan pidetty konstikkaana kasvatettavana, ja se on näkynyt marjan hinnassa. Markkinat olisivat rajattomat, jos vain marjaa olisi riittävästi tarjolla. Nykyään mesimarjan kasvatus onnistuu jo hyvin kasvatustorneissa. Tämä on kuitenkin vasta välietappi kohti oikeasti tehokkaita, LED-valaistuja kasvitehtaita.

Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteen laitoksen tutkijat ovat tehneet uraauurtavaa työtä marjojen parissa jo vuosikymmenten ajan. Mesimarja jaksaa silti kiehtoa tutkijoita.

- Mesimarja on meidän arvokkain marjamme. Sitä on yritetty kesyttää jo kohta 80 vuotta, kertoo tutkija Harri Kokko, jolla kokemusta marjatutkimuksesta on kertynyt neljännesvuosisadan verran.

Aluksi penkkiviljelyn ja mansikkamuovin luultiin olevan ratkaisu mesimarjan kasvatukseen. Marja on kuitenkin huono kilpailija rikkaruoholle, sen hoito vaatii paljon työvoimaa ja on siksi kallista. Mesimarjalle ei myöskään ollut aikaisemmin olemassa mitään kasvinsuojeluaineita.

Kuvassa: Harri Kokko tutkii Snellmanian katolla olevien mesimarjan kasvatustornien satoa.

Kasvatustornissa rikkaruohot eivät pääse rehottamaan, ja maa-alaa säästyy merkittävästi: samalle pinta-alalle saadaan istutettua jopa kymmenen kertaa suurempi määrä taimia. Astetta vielä kehittyneempi versio ovat ilmassa roikkuvat kasvatustornit. Silloin maapinta-alaa ei tarvita senkään vertaa.

- Kasvatustorneja käytettäessä ei tarvitse möyriä maassa kitkemässä tai marjoja keräämässä. Tornikasvien kastelu ja lannoitus on myös automatisoitu täysin, kuvailee Kokko.

- Yhdestä tornista tullaan saamaan marjoja jopa parisen kiloa, viljelykierron mukaan parhaimmillaan kolme satoa vuodessa.

Mesimarjan taimet ovat lähteneet yliopistolta perinteisesti marjatiloille penkkiviljelyyn. Viljelijöiden ja Marjaosaamiskeskuksen kanssa tehdään edelleen jatkuvaa yhteistyötä, muun muassa mansikan tuotannon sekä kasvitautien diagnostiikan ja torjunnan parissa.

Kuvassa: Snellmanian katolla tutkitana myös muun muassa mansikkalajikkeiden taudinkestävyyttä.
 

Kasvitehtaita luoliin

Mesimarjojen kasvatuksen onnistuminen on alalle huikea edistysaskel, jota on odoteltu jo vuosia. Se on kuitenkin vain välivaihe kohti vielä merkittävästi tehokkaampaa marjatuotantoa. Nyt tavoitteena on testata ja kehittää kasvatusta LED-valoissa.

Kuvassa: LED-valoja säätämällä voidaan vaikuttaa esimerkiksi kukintojen ja lehtien määrään.

Kokon mukaan yrttien ja salaattien kasvatusta tehdään jo kaikkialla, marjojen kasvatus on nyt seuraavana vuorossa. Mesimarjaa voidaan kasvattaa suljetuissa oloissa. Kukinta onnistuu myös, mutta kun pölyttäjiä ei ole, täytyy vielä ratkaista itsepölytyksen ongelma. Myös ilmakosteutta, lämpötilaa ja valaistusta on opittava optimoimaan.

- Tulevaisuudessa kasvitehtaat voivat sijaita missä vain, teollisuushalleissa, luolissa tai tunneleissa – kaikkialla siellä missä sähköä on tarjolla, kertoo Kokko.

- Se vaatii kuitenkin kasvin sielunelämän tutkimiseen panostuksen, jotta tiedetään tarpeeksi kastelusta, valaistuksesta ja niin edelleen, miettii Kokko.

Teksti: Marianne Mustonen
Kuvat: Raija Törrönen