Takaisin

Lapset mukana töissä yliopistolla

Yliopiston kampukset nuortuivat 24. marraskuuta, kun useat yksiköt osallistuivat Lapsi mukaan töihin -päivään. Päivän tarkoituksena on näyttää lapsille, missä heille tärkeät aikuiset tekevät työtä ja millaista työn teko on.

A.I. Virtanen -instituutissa henkilökunnan lapset pääsivät akateemiseen tunnelmaan heti kättelyssä, kun projektipäällikkö Joanna Huttunen avasi ohjelman tohtorinhattu päässä. Alkuverryttelyksi pohdittiin, miltä professori näyttää. Hassusta Einsteinin kuvasta lähdettiin liikkeelle, mutta pian havaittiin, että instituutin professorit ovatkin tavallisen näköisiä, monen ikäisiä naisia ja miehiä.

Tohtorinhatun voi saada, jos tekee väitöskirjan ja valmistuu tohtoriksi, kertoi Joanna Huttunen.

Labratakit maata viistäen lähdettiin tositoimiin eli suorittamaan Tutkijan passia. Tehtävälistalla oli DNA:n eristäminen, bakteerien kasvattaminen, sokeriliuoksen teko, pipetointi, mikroskopointi, 3D-analyysi ja apurahahakemuksen kirjoittaminen.

Laboratoriomestari Maarit Pulkkinen esitteli lapsille oikeaoppista sokeriliuoksen valmistusta. Siihen sisältyi kiinnostavia vaiheita, kuten tarkat mittaukset, liuoksen kuumentaminen ja sekoittaminen itsestään pyörivällä magneettitikulla. – Näyttää spinneriltä, huomasi Elina Järveläinen.

DNA:n eristämiseksi kiivistä käytettiin apuna yllättäviä aineita: astianpesunestettä ja suolaa. Seoksen suodattuessa tehtiin bakteeriviljelmät kotiin vietäviksi. – Painetaan sormenjäljet agariin ja katsotaan, alkaako siellä viikon sisällä kasvaa bakteereja. Jotain on hyväkin kasvaa, sillä monet bakteerit ovat hyödyllisiä, nuorempi tutkija Riikka Lampinen opasti.

Aino ja Enni Parviainen painoivat jäljet agariin vertailun vuoksi sekä paljain sormin että hansikkailla. Riikka Lampinen neuvoi.

Projektitutkija Raimo Salo näytti, miten elektronimikroskoopilla otettuja kuvia aivoista voi tarkastella kolmiulotteisesti. – Näytöllä isona näkyvä kuva on minimaalisen pienestä aivonäytteestä – neljän hiuksen levyisestä. Kuvaa kääntelemällä voidaan seurata vaikkapa yksittäisen verisuonen kulkua.

Lapsilla oli mahdollisuus itsekin käännellä kuvaa tarkasteltavaksi eri kanteilta. Vapaaehtoiseksi löytyi Mikko Järveläinen.

Olisiko tällaista mukava tehdä joskus työkseen? – Mikä ettei. On kiinnostavaa päästä katsomaan noin pieniä asioita.

– Yhden hiuksen levyisellä alueella voi olla tuhansia aivosolusta lähteviä putkia, aksoneita, Raimo Salo kertoi.

Videoneuvottelusta virtuaalimaailmaan

Joensuun kampuksella kehittämispalveluiden henkilöstön lapset pääsivät tutustumaan akateemisen rehtorin Harri Siiskosen johdolla rehtorin tiloihin. Lapset pääsivät testaamaan miltä tuntuu istua rehtorin neuvotteluhuoneessa pöydän päässä ja heilutella nuijaa päätösten tueksi. Lisäksi lapset pääsivät vihmovasta sateesta huolimatta katsomaan, miltä kaupunki näyttää akateemisen rehtorin parvekkeelta katsottuna – ja samalla saatiin vähän vilkutella sieltä kaupunkilaisille. Siiskosen työhuoneessa eniten kiinnostivat ”liikennevalot” eli vapaa-varattu-puhelimessa-napit. Lisäksi tarkastettiin akateemisen rehtorin apuna muutama väitöskirja – jotka tosin todettiin aivan liian vaikeiksi ymmärtää.

Akateemisella rehtorilla Harri Siiskosella oli harvinaisen hauska kokous.

Sohvaryhmät herättivät ihastusta, ja siellä päästiinkin nauttimaan mehusta, pullasta ja suklaasta. Samalla nähtiin, miten videoyhteys muille kampuksille otetaan ja käytiin osallistumassa hetki videoneuvotteluun. Tärkeintä oli nähdä oma naama televisioruudulla.

Neuvotteluista siirryttiin tutkimuksen ja opetuksen maailmaan. Professori Pasi Vahimaa ja atk-suunnittelija Timo Vahimaa opastivat lapset virtuaaliseen maailmaan HoloLensien avulla. Lasit päässä päästiin muun muassa ruokkimaan apinaa ja tanssittamaan nurkissa piileskeleviä tanssijoita.

Joel Venhe tutustui virtuaalimaailmaan HoloLenseillä.

Lopuksi lapset piirtelivät kerrankin luvan kanssa seinään, sillä Auroran toisen kerroksen käytävän seinään toteutettiin yhdessä tilataideteos. Piirroksissa UEF sai aivan uuden nimityksen Pääsiäis-Suomen yliopistona, kun seinälle ikuistettiin ”University of Easter Finland”.

Lapset saivat kerrankin luvan piirrellä seinille.

Anatomiaa ja muuta puuhaa

Kuopiossa yliopistopalvelujen Lapsi mukaan töihin -päivään osallistuneet lapset pohtivat dekaani Sari Rissasen kanssa, mitä ihmettä aikuiset mahtavat tehdä töissä päivän aikana. Tietokoneen ääressä puuhastelu oli vahva veikkaus useimmilla.

– Omat lapseni sanoivat pienempinä, että sinähän istut kahvihuoneessa ja juttelet ihmisten kanssa, hyvinvointipalveluja tutkiva dekaani paljasti.

Ohi kulkevat opiskelijat muistuttivat siitä, että yliopistossa koulutetaan myös eri alojen ammattilaisia. Lääkäriopiskelijoiden arkeen päästiin tutustumaan anatomian työpajassa, jossa ihmeteltiin, mitä ihmisen sisältä mahtaakaan löytyä.

– Mikähän tämä ruskea elin on, lääketiedettä opiskelevat Viivi Hynninen ja Matilda Anttila arvuuttelivat.

Innostunut lapsijoukko heitteli ehdotuksia ilmaan ahkerasti. Kun möykky paljastui maksaksi, se herätti hieman kummastusta.

– Ei kai ihmisen maksaa ole maksalaatikossa?

– Ei ole, Hynninen ja Anttila vakuuttivat.

Yhteisen ohjelman päätteeksi lapset tutustuivat vanhempiensa omiin yksiköihin, joissa oli järjestetty pientä ohjelmaa.

Yliopistolla pääsi testaamaan myös valokuvaajan piirtopöytää.
Teksti Ulla Kaltiala, Nina Venhe ja Sari Eskelinen Kuvat Raija Törrönen, Nina Venhe ja Marianne Mustonen