Takaisin

Lapsen oikeudet elävät ajassa

Lasten oikeuksiin ja yhteiskunnan velvollisuuksiin keskittynyt yleisöluento päätti Itä-Suomen yliopiston Suomi 100 –juhlavuoteen liittyvän Studia Generalia -luentosarjan maanantaina. Lapsen oikeuksien päivänä järjestetyssä tilaisuudessa muistutettiin, että nopea yhteiskunnallinen muutos vaatii uudenlaisia ratkaisuja myös muun muassa lastensuojelussa ja perhepolitiikassa.

Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan järjestämässä tapahtumassa teemaan syvennyttiin lasten köyhyyden ja eriarvoisuuden ehkäisemisen, lasten oikeuksien sopimuksen toteutumisen sekä lastensuojelun aatteen ja käytännön kautta. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnan dekaani Sari Rissanen.

Köyhyys aiheuttaa eriarvoisuutta lasten elämään

Mannerheimin lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Esa Iivonen korosti, että köyhyys on keskeinen eriarvoisuutta aiheuttava tekijä lasten elämässä. Hyvinvoinnin perusta rakentuu jo lapsuudessa, ja lapsiperheiden köyhyydellä onkin laaja-alaiset seuraukset.

Esa Iivonen

Iivonen esitteli tutkimustuloksia, jotka osoittavat, että köyhyys rajoittaa merkittävästi lasten osallistumisen mahdollisuuksia. Esimerkiksi perheensä köyhäksi kokeneista 7–17-vuotiaista 80 prosenttia katsoi, että heidän mahdollisuutensa harrastaa olivat rajalliset ja yli puolta oli kiusattu köyhyyden vuoksi. Köyhän lapsen sosiaalinen liikkumatila onkin Iivosen mukaan kapeampi.

– Paremmassa taloudellisessa asemassa olevalla lapsella on enemmän vaihtoehtoja. Hän on materiaalisten resurssiensa takia muiden lasten silmissä kiinnostava, ja hän voi säädellä muiden suhtautumista itseensä. Heikoista taloudellisista oloista tulevan lapsen mahdollisuudet säädellä muiden hänestä muodostamaa kuvaa ovat vähäisemät.

Keinot lapsiperheköyhyyden torjumiseksi löytyvät Iivosen mukaan yleisestä lapsi- ja perhepolitiikasta. Sen lisäksi tarvitaan kohdennettuja toimia. Iivonen näkee, että lapsi ja perhepolitiikka on ollut Suomessa viime vuosina poukkoilevaa ja lyhytjänteistä.

– Lapsi- ja perhepolitiikkaa ohjaamaan tarvitaan kansallinen lapsistrategia, joka ohjaisi valtiovaltaa, kuntia ja maakuntia sekä myös yrityksiä ja järjestöjä. Strategian perustana tulisi olla lapsen oikeuksien sopimus, Iivonen painotti.

Perheiden moninaisuus huomioitava perhepolitiikassa

Kommenttipuheenvuorossaan professori Anna-Maija Castrén muistutti, että nykyisenkaltaisen perheajattelun varaan rakennettu perhepoliittinen järjestelmä tuottaa osaltaan eriarvoisuutta lasten elämään. Useat etuudet perustuvat pitkälti ydinperhemalliin, jossa on kaksi aikuista.

– Suomalaiset perheet ovat monenlaisia. Jako yhden ja kahden vanhemman perheisiin ei enää riitä kuvaamaan perheiden moninaisuutta.

Anna-Maija Castrén

Perheiden moninaisuutta selittävät paitsi korkea eronnaisuus, myös se, että lapsia syntyy alun perinkin ilman kumppania eläville ja erillissuhteissa eläville. Vuonna 2015 noin 5 000–6 000 suomalaislasta eli joka kymmenes lapsi syntyi naisille, joilla ei ollut asuinkumppania tai jonka parisuhdetilanteesta ei ollut tietoa.

– Lapsen perheen hahmottaminen lapsen eletyistä perhe- ja läheissuhteista käsin lisäisi lasten yhdenveroisuutta ja auttaisi näin ponnisteluissa köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi.

Tarvitaan kansallinen ohjelma lapsen oikeuksien toteuttamiseksi

Suomi on ratifioinut kansainvälisen lapsen oikeuksien sopimuksen vuonna 1991. Apulaisprofessori Suvianna Hakalehdon mukaan sopimuksen täytäntöönpanossa Suomella on kuitenkin vielä parannettavaa. Lapsen oikeuksien komitea on toistuvasti huomauttanut Suomea muun muassa siitä, ettei maalla ole systemaattista ohjelmaa sopimuksen täytäntöönpanosta.

– Lähestymistapa lastenoikeuksien sopimukseen on hajanainen. Lasten kanssa toimivia ei kouluteta sopimuksen soveltamisessa, eikä lapsen edun ensisijaisuutta myöskään toteuteta johdonmukaisesti lainsäädännössä, tuomioistuimissa ja hallintotoiminnassa.

Sopimuksen täytäntöönpanon parantamisessa ei Hakalehdon mukaan ole kyse niinkään rahasta kuin kokonaisvaltaisesta asennemuutoksesta.

– Suomessa tarvitaan ensinnäkin kansallinen ohjelma lapsen oikeuksien toteuttamiseksi. Myös koulutusta sopimuksesta on kohtuullisen helppo lisätä.

Lapsen oikeuksien toteutumisen seurantaan ja valvontaan tulisi myös luoda pysyvä järjestely.

– Esimerkiksi perusopetuslaissa on määritelty lapsen oikeus turvalliseen oppimisympäristöön, mutta tämän toteutumista ei Suomessa seurata.

Lapsille suunnatut neuvontapalvelut edistäisivät osaltaan lapsen oikeuksien toteutumista. Lapset ja nuoret olisi myös otettava mukaan sopimuksen täytäntöönpanoon.

– He tietävät, mikä on lapsen näkökulma esimerkiksi yksinäisyyteen tai koulukiusaamiseen. Näin asioihin tulisi uusia lapsiystävälisiä näkökulmia, Hakalehto korosti.

Lapsen oikeuden velvoitteet ovat mahdollisuuksia

Professori Riitta Vornanen nosti kommenttipuheenvuorossaan esiin lapsen oikeuksien sopimuksen luomat mahdollisuudet.

– Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa muun muassa valtiota, opettajia ja sosiaalityöntekijöitä. Meidän pitäisi kääntää velvoitteet positiiviseksi. On hienoa, että meillä on mahdollisuus katsoa oikeuksia lasten kannalta ja saamme edistää lasten asiaa sitä kautta.

Riitta Vornanen

Vornanen muistutti, että lapsella on oikeus siihen, että aikuiset ovat kiinnostuneita hänestä, sillä kasvu ja kehitys tapahtuu ihmissuhteissa, joissa on mahdollisuus kokemusten ja tunteiden jakamiseen.

– Lapsen oikeuksien sopimus viittaa siihen, että lapsen kasvuympäristön turvallisuutta ja hänen hyvinvointinsa toteutumista pitää katsoa kokonaisuutena.

1900-lukua on sanottu lasten vuosisadaksi.

– Mutta miltä tulevaisuus näyttää, jos eriarvoistumiskehitystä ei saada ratkaistua? Yhteiskunnan perustan pitää olla kunnossa. Myös palvelujärjestelmäuudistusta on seurattava lapsen oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. On myös pohdittava, miten heikoimmassa asemassa olevat ihmiset pärjäävät valinnanvapauteen perustuvassa järjestelmässä.

Yksilölliset tarpeet ja räätälöity tuki lastensuojelun lähtökohtana

Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja hahmotteli puheenvuorossaan lastensuojelun prosessia aatteista käytäntöön. Mitä vahvemmin lastensuojelun lähtökohtana ovat lapsen kulloiseenkin kehitysvaiheeseen ja hänen kokemusympäristöönsä perustuvat yksilölliset tarpeet ja mitä räätälöidymmin tuetaan sekä lasta, vanhempia että perhettä, sitä paremmin toteutuvat Kananojan mukaan myös lastensuojelun aatteet, lapsen oikeudet sekä lainsäädännön tarkoitukset ja ydintavoitteet.

Esa Iivonen, Suvianna Hakalehto ja Aulikki Kananoja

– Asiakkaiden osallisuus on olennaista lapsen ja vanhemman oikeuksien toteutumiseksi. Se edistää sitoutumista ratkaisuihin, jotka ovat välttämättömiä lapsen tai nuoren hyvän ja tasapainoisen kasvun turvaamiseksi.

Yhteistyöhön motivoituneet auttajat muodostavat lastensuojelussa tärkeän verkoston, jossa erilaiset osaamiset täydentävät toisiaan lapsen kasvun ja kehityksen tukemisessa.

– Nämä voivat olla muitakin kuin ammattilaisia, esimerkiksi perheen läheisiä, vapaaehtoisia tukihenkilöitä tai vertaisryhmien jäseniä.

Lastensuojelun vaikutusten arviointi antaa suunnan kehittämiselle.

– Lastensuojelun kehittäminen perustuu sekä asiakkaiden palautteeseen, toteutetun toiminnan vaikutusten arviointiin, ulkomaisiin esimerkkeihin että uuden tiedon antamiin kehittämismahdollisuuksiin.

Yhteiskunnan velvollisuus turvata suotuisat kasvuolot lapsille

Kommenttipuheenvuorossaan professori Juha Hämäläinen nosti esiin, että lastensuojelun iso kuva on pohjimmiltaan eettinen. Lähtökohtana on yhteiskunnan velvollisuus turvata jokaiselle lapselle suotuisat kasvuolot.

Juha Hämäläinen

– Tämän toteutuminen edellyttää poliittista tahtoa ja taloudellisia edellytyksiä tekemiseen. Lastensuojelu perustuu ajanmukaiseen lainsäädäntöön ja hyvin koulutettuun, osaavaan henkilöstöön ja tutkimustietoon. Suomainen lastensuojelu kestää kansainvälisen vertailun kaikilla näillä osa-alueilla ja toimintajärjestelmänä, Hämäläinen painotti.

Lastensuojelussa on hänen mukaansa myös paljon kehitettävää.

– Ympäröivä yhteiskunta muuttuu ja sieltä nousee uusia haasteita. Kehitettävää on ja kehittämistyötä tehdään hartiavoimin. Näyttää siltä, että kansalaiset antavat näille ponnistuksille tuen. Kansanvaltaisessa järjestelmässä myös kansan äänen pitäisi kuulua lastensuojelun kysymyksissä.