Takaisin

Kollektiivinen asiantuntijuus perheneuvoloissa mukautuu lapsiperheiden tarpeisiin ja ajan vaateisiin

Väitös sosiaalityön alalta

Väittelijä: YTM Sirkka Alho

Aika ja paikka: 27.10.2017 klo 12, SN200, Snellmania, Kuopion kampus

Kasvatus- ja perheneuvolat ovat useita vuosikymmeniä tukeneet lapsiperheitä muun muassa vanhemmuuteen ja lasten kehitykseen liittyvissä ongelmissa sekä erilaisissa ja eritasoisissa perheen sekä parisuhteen vuorovaikutusongelmissa. Yhteiskuntatieteiden maisteri Sirkka Alhon tuore väitöstutkimus osoittaa, että vuosikymmenien aikana perheneuvoloissa työskentelevien kollektiivinen asiantuntijuus on mukautunut lapsiperheiden tarpeisiin ja ajan vaateisiin. Perheneuvoloilla on tutkimuksen perusteella myös tulevaisuudessa hyvät mahdollisuudet toimia keskeisenä tekijänä perheille suunnattujen palvelujen auttajaverkostossa.

Nykyisin monissa lapsiperheissä voidaan huonosti. Sosiaaliset ongelmat näkyvät perheiden arjessa ja lasten päivittäisissä toimintaympäristöissä, kuten kouluissa ja varhaiskasvatuspalveluissa. Erityisesti psykososiaaliset ongelmat ovat lisääntyneet, ja ne ovat myös monimuotoistuneet. Siksi kysymys perheneuvolan asiantuntijoiden, erityisesti psykologien ja sosiaalityöntekijöiden pätevyydestä ja osaamisesta on auttamistyössä keskeinen.

Alho tarkasteli väitöstutkimuksessaan, millainen on perheneuvoloiden kollektiivinen asiantuntijuusidentiteetti. Tutkimuksessa havaittiin, että perheneuvoloiden asiantuntijat ovat moniammatillisesti työskenteleviä ja monipuolisesti perheen ja lasten ongelmiin erikoistuneita osaajia. He orientoituvat työhönsä lapsilähtöisesti ja toimivat käyntännössä perhe- ja verkostokeskeisesti. Perheneuvolan asiantuntijuuden kollektiivinen identiteetti onkin vahva ja joustavasti ajassa muuttuva.

Perheneuvoloiden asiantuntijat ovat erikoistuneet terapiatyöhön ja muihin neuvontaan ja ohjaukseen liittyviin työmenetelmiin. Käytäntöjä ja työmuotoja kehitetään jatkuvasti vastaamaan tarpeita. Perheneuvolapalvelun paikka ja tehtävä näyttäisi sijoittuvan sosiaalihuoltolain määrittelemään perhetyöhön; palvelutasojen rajapinnoilla työskentelevänä tiiminä, jolla on vahva verkostoon ja perheisiin suuntautunut orientaatio. Tutkimus osoittaa, että riittävillä resursseilla varustettuna perheneuvolat ovat keskeinen tuki perheille ja voimavara muille lapsiperheiden palveluille.

Asiantuntijuuden pirstaloituminen tuo uhkia

Perheneuvola on innovaationa lähes itsenäisen Suomen ikäinen ja monet sukupolvet ovat ehtineet kääntyä pulmissaan sen asiantuntijoiden puoleen. Moniammatillisesti työskentelevä, sosiaalityöntekijöiden, psykologien sekä lääkäreiden muodostama tiimi näyttää silti edelleenkin toimivalta palvelumuodolta, vaikka lapsiperheiden palveluvalikoima on laajentunut vuosikymmenten aikana sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Alhon mukaan näyttää jopa siltä, että kaikille lapsiperheille suunnattu, hyvinvointivaltiollinen auttamismuoto saattaisi toimia esimerkillisenä tuen muotona nykyisenä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusten aikakautena.

– Näin siitä syystä, että sektorirajat ylittävään auttamistyön voimaan uskotaan vahvasti 2010-luvulla, ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin sosiaali- ja terveydenhuollossa, Alho sanoo.

Tulevaisuuden uhkakuvat liittyvät Alhon mukaan asiantuntijuuden pirstaloituvaan ja eriytyvään kuvaan, joita meneillään olevat uudistukset voivat aiheuttaa. Psykologisen työn ja sosiaalisen työn pilkkominen eri palveluihin ei ole moniammatillisen työn ja sosiokulttuurisen jatkumon suunnasta katsottuna järkevää, eikä se palvele nykyperheiden monipuolisen tuen tarpeita parhaalla tavalla. Pitkän historiansa aikana palvelu on kokenut monia muutoksia ja sen toiminta on seuraillut eri aikakausien vaatimuksia ja perheiden tarpeita.

Väitöstutkimuksen tarkasteluajanjakso kattoi vuodet 1990-luvun alkupuolelta 2010-luvun puoleen väliin saakka. Tutkimuksesta saatiin tietoa asiantuntijuuden olemuksesta, käytännön työstä, asiakkuuden erityispiirteistä ja toimintaympäristön muutoksista. Samalla se tuotti kuvaa tulevaisuuden näkymistä ja toiminnan mahdollisuuksista uudessa palveluverkostossa. Tutkimus antaa päivitettyä tietoa perheneuvolatyöstä ja siihen liittyvistä asiantuntijuuden piirteistä. Edelliset perheneuvolatyötä vastaavalla tavalla, laajasta näkökulmasta tehdyt tutkimukset ovat 1980-luvun loppupuolelta. Asiantuntijuutta on yleensä harvemmin tutkittu, pureutuen erityisesti kollektiivisen identiteetin piirteisiin.

Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, joka nojaa teoreettisesti ja temaattisesti realistisen tutkimussuunnan edustajan, Derek Layderin (1993) ideoimaan rakenneteorettiseen, sosiaalisten ulottuvuuksien analyysikehikkoon. Perheneuvolaa ja kollektiivista asiantuntijuusidentiteettiä on tarkasteltu suhteessa analyysikehikkoon sekä aikaulottuvuuteen.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Sirkka Alhon sosiaalityön alaan kuuluva väitöskirja ”Perheiden tukena. Tutkimus kasvatus- ja perheneuvolatyöstä ja kollektiivisesta identiteetistä asiantuntijoiden tulkitsemina” tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjinä toimii professori Kimmo Jokinen Jyväskylän yliopistosta sekä kustoksena professori emerita Pirjo Pölkki Itä-Suomen yliopistosta.

Väittelijän painolaatuinen valokuva on osoitteessa http://kuvapankki.uef.fi/A/UEF+kuvahakemisto/12047?encoding=UTF-8