Vapaaehtoistyöstä maahanmuuttajakoordinaattoriksi

Pääsin opiskelemaan Kuopion yliopistoon 2005 ja samana syksynä aloitin vapaaehtoistyökoulutuksen Kuopion kriisikeskuksessa. Vapaaehtoisena toimimiseen kuului valtakunnalliseen kriisipuhelimeen vastaaminen ja Rikosuhripäivystyksen tukihenkilönä toimiminen. Aikaisemmin olin ollut vapaaehtoistöissä Kreikassa Villieläinkeskuksessa. Hain kesätöihin heti seuraavana keväänä Vantaan kriisikeskukseen ja vaikka olin ensimmäisen vuoden opiskelija minut valittiin työhön. Valintaan vaikutti juuri vapaaehtoisena toimiminen ja sosiaalipsykologian opiskelu. Ennen opintoja Kuopiossa olin ollut lähinnä asiakaspalvelutöissä kaupassa,  kioskissa ja kahvilassa. Vantaalla kriisikeskus oli kaupungin palvelu, johon kuului myös sosiaalipäivystys. Tähän  liittyi mm. kiireellinen sosiaalityö toimistoaikojen ulkopuolella. Sosiaalipsykologiasta oli hyötyä asiakkaita kohdatessa ja heidän tilannettaan ymmärtäessä.

Tämän työkokemuksen jälkeen lähdin vaihtoon Meksikoon ja reissasin sitten vielä seuraavan kesänkin. Kesällä 2008 sain lastensuojelun sosiaalityöntekijän sijaisuuden Helsingistä. En ollut opiskellut yhtään sosiaalityötä, mutta yhteiskuntatieteellinen pääaine sosiaalipsykologia, aikaisempi työkokemus ja vapaaehtoistyö Meksikossa lasten kanssa ilmeisesti vaikuttivat siihen, että sain sijaisuuden. Talvella 2008 lähdin Baskimaahan, Espanjaan tekemään työharjoittelun paikallisessa Punaisessa Ristissä. Suunnittelin erilaisia hyvinvointia edistäviä projekteja ja opin paljon siitä, mitä kaikkea liittyy projektien organisointiin.

Tein 2009 vielä yhden kesän lastensuojelun sosiaalityötä Helsingissä ja yhden kuukauden talvella Kuopiossa, jossa työhön liittyi myös toimeentulotuen laskemista. Koska olin kuitenkin enemmän kiinnostunut kriisityöstä kuin sosiaalityöstä, hakeuduin kesällä 2010 töihin Helsingin kaupungin kriisipäivystykseen, jossa viihdyin myös seuraavana keväänä keikkatyöntekijänä. Pätevyydeksi päivystyksessä vaadittiin soveltuva alempi korkeakoulututkinto esim. sairaanhoitaja, mutta yhteiskuntatieteiden kandidaattina pääaineenani sosiaalipsykologia olin myös pätevä.

Ennen valmistumista lähdin vielä vaihtoon Thaimaahan, missä tein gradun loppuun ja opetin vapaaehtoisena englantia vietnamilaisille opiskelijoille. Kiitokset laitokselle, että päästivät minut vielä kerran vaihtoon. Tämän jälkeen jo sitten valmistuinkin keväällä 2011, jolloin viimein pääsin hakemaan kokoaikaista työtä maisterina. Vantaan kaupungilla oli silloin haussa maahanmuuttajakoordinaattorin sijaisuus vajaaksi kolmeksi vuodeksi, jossa kaivattiin korkeakoulutettua henkilöä, joka tuntee julkiset sosiaalipalvelut sekä kolmannen sektorin toimintaa. Tälläkin kertaa työllistymiseeni vaikutti vapaaehtoistyön kokemukseni sekä sosiaalityön ja kriisityön sijaisuudet ja yhteiskuntatieteellinen sosiaalipsykologin tutkinto. Olin mm. tehnyt juuri graduni liittyen vuorovaikutuskokemuksiin SPR:n vapaehtoisten ja kiintiöpakolaisten välillä. Sain työssä hyödyntää kaikkea aikaisemmin oppimaani niin aikaisemmista töistäni kuin sosiaalipsykologian ja sivuaineiden opinnoista. Työ oli erittäin monipuolista maahanmuuttoon liittyvää asiantuntijatyötä, jossa olin pienen tiimin vetäjänä, palveluiden kehittäjänä, eri työryhmien asiantuntijana, tiedottajana, järjestöjen tukijana, asiakastyössä ja tapahtumien järjestäjänä. Työni päättyi marraskuussa 2012 kun siirryin äitiyslomalle.

Yhteenvetona voin sanoa, että minulla on ollut onnea tehdä monenlaisia töitä, joissa sosiaalipsykologia on ollut suuri apu niin työn saamisessa kuin sen tekemisessäkin. Pääsin myös valmistuttuani toivomani kaltaiseen työhön, jossa saatoin hyödyntää kaikkea osaamistani.

Saara Rapeli