Koulukuraattori

Olen toiminut valmistumisen jälkeen koulumaailmassa sekä opetus- että koulukuraattorin tehtävissä. Minulla oli aikaisemmin jo luokanopettajan tutkinto, ja sosiaalipedagogiikan opinnot sopivat siihen jatkoksi kuin nenä päähän. Koulumaailma on muuttunut viime vuosinakin nopeaa vauhtia, joten monipuolinen näkemys ja kokemus helpottaa työskentelyä missä tahansa organisaatiossa, jossa tehdään moniammatillista työtä.

Koulukuraattorin työ on omalta osaltani sosiaalityön nimikkeen alla, joten minulla on kiinteä suhde myös lastensuojeluun. Kuraattorin työ painottuu enemmän ennaltaehkäisevään työhön, mitä painotetaan voimakkaasti myös lasten kanssa tehtävän työn piirissä. Käytännössä kuraattorilla on vapaus tehdä työtään monella tavalla; tietenkin tämä edellyttää sitä, että asiakasmäärät eivät kohoa liian suureksi yhden kuraattorin osalta, ja minulla tällainen etuoikeus on. Opettajatausta tekee luonnolliseksi sen, että kuraattori ei vain tapaa oppilaita tai heidän vanhempiaan kahden kesken, vaan kuraattori voi pitää oppitunteja, koota ryhmiä erilaisten
ongelmien tai ominaisuuksien ympärille (ujous, koulupinnaus, käytösongelmat jne.). Kuraattori tekee myös moniammatillista yhteistyötä kunnan eri tahojen kanssa, kuten aikaisemmin mainittu lastensuojelu, nuorisotyö, seurakunta ja niin edelleen. Tärkeää on pitää lapsen paras ensisijaisena lähtökohtana työlle, ja tämän päämäärän saavuttaminen on monen eri tahon yhteinen tavoite.

Sosiaalipedagogiikka koskettaa tekemääni työtä vahvasti sekä yhteisöön kasvamisen että syrjäytymisen ehkäisyn muodossa. Koulu on pienoisyhteiskunta, johon lapsi siirtyy perheen piiristä opettelemaan ryhmässä ja yhteisössä elämistä. Monille tämä on haastavaa, niin lasten vanhemmille kuin lapsille itselleen. Koulun muuttunut sisältö ja toimintatavat, samoin kuin yleisesti suhde yhteiskuntaan on erilainen kuin lasten vanhempien kouluaikaan, ja tämä voi vaatia keskustelua ja aikaa, jotta ymmärtää, millaista koulussa on ja miksi. Koulumaailmassa tarvitaan tänä päivänä kykyä katsoa tulevaisuuteen, ja ihmisenä kasvaminen, samoin kuin yhteisössä kasvaminen ovat tärkeitä taitoja ja aikuisuuden voimavaroja.

Kahden tutkinnon luonnollinen jatkumo yhdistettynä työkokemukseen ovat antaneet minulle lisää näkemystä ja itsevarmuutta toimia niin opettajana kuin koulukuraattorina. Kyky työskennellä muutosten ja kehittämisen keskellä vaatii myös työntekijältä kykyä yhteistyöhön ja yhteisössä elämiseen, mihin oman haasteensa tuovat pätkätyöt ja työntekijöiden vaihtuvuus. Tuntuu, että usein työntekijän tärkein ominaisuus on usko asioiden järjestymiseen ja positiivisten puolien näkeminen vaikeissa tilanteissa. Tätä ei pelkkä kirjatieto voi tuoda, vaan siihen tarvitaan kokemusta perustyöstä, samoin kokemusta siitä, että voi vaikuttaa asioihin. Asiakastyössä on tärkeää olla dialogissa asiakkaan kanssa, ylhäältä annetut käskyt ja kehotukset voivat olla sopimattomia asiakkaan elämäntilanteeseen, ellei siitä ota selvää ennen toimien ja tukimuotojen suunnittelua. Moite ei ole juuri koskaan tehokas työväline. Toivon sytyttäminen on.

Anna Hatunen