Sosiaalipsykologina urheilu- ja opiskelumaailmassa

Työskentelen huippu-urheilukoordinaattorina Pohjois-Savon urheiluakatemiassa. Pohjois-Savon urheiluakatemia on mm. kuntien, oppilaitosten ja urheiluseurojen muodostama yhteistyöverkosto, jonka tavoitteena on tukea kilpa- ja huippu-urheilijoiden opiskelun ja urheilun yhteensovittamista. Valmistuin yhteiskuntatieteiden maisteriksi silloisesta Kuopion yliopistosta vuonna 2007 pääaineenani sosiaalipsykologia. Kysymys siitä, mitä sosiaalipsykologit oikein tekevät, on relevantti jokaiselle sosiaalipsykologiaa opiskelevalle ja
olenpa törmännyt kyseiseen kysymykseen vielä työelämään siirryttyänikin.

Päädyin opiskelemaan sosiaalipsykologiaa osittain sattuman ja osittain tietoisen valinnan kautta. Vaikka luin määrätietoisesti pääsykokeisiin ja sainkin opiskeluoikeuden ensi yrittämällä, havahduin melko pikaisesti siihen, ettei minulla ollut selkeää käsitystä siitä, mitä tämä oppiaine oikein piti sisällään. Sosiaalipsykologia osoittautui ennen kaikkea moniulotteiseksi oppiaineeksi. Aihealueet minuudesta ja identiteetistä yhteiskunnallisten ilmiöiden ja rakenteiden ymmärtämiseen muodostivat monipuolisen kokonaisuuden ja toivat perspektiiviä asioiden kriittiseen tarkasteluun. Opiskelu koostui pääosin luennoista ja kirjatenteistä ja opintoja sai suunnitella oman aikataulun mukaisesti mikä sopi hyvin kilpaurheilijan arkeen.

Opintojen alkuvaiheesta lähtien minulla oli ajatus siitä, miten haluaisin tulevia opintojani viedä eteenpäin. Olin aikaisemmin suorittanut liikunnanohjaajan tutkinnon ammattikorkeakoulussa ja tavoitteenani oli kyetä yhdistämään nämä kaksi tutkintoa tulevaisuuden ammatissani. Opintoja suorittaessani pyrin lukemaan sellaisia sivuaineita, jotka täydentäisivät osaamistani ja muodostaisivat toimivan kokonaisuuden. Psykologia, kasvatustiede, liikuntalääketiede ja liikuntapsykologia valikoituivat näin ollen sivuaineikseni. Suunnitelmani voidaan katsoa onnistuneeksi siinä mielessä, että nykyinen työni pitää sisällään kokonaisuuksia kaikista edellä mainituista. Aivan täydellinen suunnitelmani ei kuitenkaan ollut, sillä gradua tehdessäni huomasin yhtäkkiä lukevani sosiologian klassikkoja, joihin en ollut aikaisemmin sen kummemmin paneutunut. Mutta siitäkin selvittiin.

Suunnitelmallisuuteni näkyi myös opintojen loppuvaiheessa. Laitoksen työharjoitteluapurahan avulla pääsin tutustumaan nykyiseen työpaikkaani harjoittelijan ominaisuudessa ja sain siten merkittävää kokemusta tulevaisuuden työtäni ajatellen. Kahden kuukauden työharjoittelun loppuvaiheessa sain kutsun jäädä töihin projektihenkilöksi Pohjois-Savon urheiluakatemiaan ja erääseen toiseen hankkeeseen. Valmistumiseni aikoihin nykyinen työtehtäväni tuli avoimeen hakuun, jota luonnollisesti hain. Omaa aktiivisutta vai tuuria; minut kuitenkin valittiin kyseiseen tehtävään ja tässä ollaan vielä noin viiden vuoden jälkeen.

Toimenkuvaani huippu-urheilukoordinaattorina voi kuvata monipuolisilla toiminnanjohtajan tehtävillä. Koska Pohjois-Savon urheiluakatemia on nimenomaan yhteistyöverkosto, liittyy iso osa tehtävistäni verkoston ylläpitämiseen ja vahvistamiseen sekä uusien kontaktien luomiseen. Taloushallinto, kouluttajan ja asiantuntijan tehtävät sekä urheilijaopiskelijoiden ohjaus muodostavat toimenkuvani pääsisällön.

Koen, että sosiaalipsykologian opiskelu antoi minulle ennen kaikkea hyvät valmiudet toimia asiantuntijatehtävissä. Kokonaisuuksien hallinta pienten ja arkisten nyanssien rinnalla, itseohjautuvuus ja kyky ns. nähdä metsä puilta ovat aivan keskeisiä nykyisessä työssäni; ja uskoakseni monissa muissakin tämän päivän työtehtävissä. Hallinnan tunteen säilyttäminen ja organisointikyky kehittyivät sosiaalipsykologiaa opiskellessani ja ne ovat hyve myös arkisessa aherruksessa.

Miten sosiaalipsykologia sitten näkyy työssäni? Vaikka joku voisi äkkiseltään ajatella, että sosiaalipsykologialla ja huippu-urheilulla ei ole mitään tekemistä keskenään, voin kokemuksesta sanoa, että monet arjen sosiaalipsykologian ilmiöt ovat nähtävissä päivittäisessä työssäni. Kuntasektorilla työskentely avaa mainion ikkunan esim. ryhmäilmiöiden ja toisaalta isojen yhteiskunnallisten rakenteiden tarkasteluun. Toisena ääripäänä ovat taas yksittäiset kohtaamiset esim. urheilijoiden kanssa, jolloin toisten asemaan asettuminen ja ymmärtäminen nousevat keskiöön.

Sanonta työ tekijäänsä opettaa pitää kohdallani hyvin paikkansa, mutta sosiaalipsykologian opiskelun kautta lähtökohdat työuralle siirtymiseen olivat sellaiset, josta on hyvä ponnistaa eteenpäin.

Johanna Tikkanen