Sosiaalipedagogina ja lehtorina Saimaan ammattikorkeakoulussa

Olen valmistunut Kuopion yliopistosta aikuisopiskelijana maisteriksi, sosiaalipedagogiikka pääaineena, joulukuussa 2009. Sivuaineina opiskelin mm. sosiaalityötä ja työ- ja organisaatiopsykologiaa. Opintoja aloittaessani toimin kuraattorina toisen asteen oppilaitoksessa ja sosiaalipedagogiikka tieteenalana tuntui erityisesti täydentävän ja vahvistavan ammatillista osaamista ja ymmärrystä koulun sosiaalityön kentällä.

Aiemmat ammatilliset tutkintoni, sosiaalikasvattaja ja sosionomi AMK, edellyttävät käytännön sosiaalisen ymmärrystä. Sosionomin ydinosaamisessa sosiaalipedagoginen työote on mielestäni vuorovaikutukselle rakentuvan työn tärkein kulmakivi. Sosiaalialan asiakastyössä on tärkeää vahvistaa asiakkaiden omia voimia ja kykyjä rakentaa elämänpolkuja omista tarpeista ja tavoitteista käsin. Ihmisen merkityksellisyyden ja yhteisötaitojen vahvistaminen; osallisuuden, elämänhallinnan ja toimijuuden tukeminen ovat työssä ensisijaisia tavoitteita. Myös yhteiskuntakriittisyys, epäoikeudenmukaisuuksien tiedostaminen ja rakenteisiin vaikuttaminen ovat sosiaalipedagogisen työotteen keskeisiä käsitteitä. Yksilön ja yhteiskunnan vuorovaikutuksen jatkuva tarkastelu, sosiaaliseen kasvaminen ja kasvattaminen; nämä ovat sosiaalipedagogiikan peruskäsitteitä ja sosiaalialan työn sisältöjä kaikilla sosionomien AMK työkentillä.

En kuvitellut koskaan päätyväni sosiaalialan opettajaksi. Nyt, kun toimin kolmatta vuotta lehtorina ja sosiaalialan opettajana Saimaan ammattikorkeakoulussa, sosiaalipedagogiikka on edelleen ajatteluni keskeinen innoittaja: tuntuu tosi luontevalta käydä opiskelijoiden kanssa innostavia keskusteluja ihmistyöstä ja sen erilaisista haasteista – kanssaoppijan roolissa. Opettajan työssä pidän tärkeänä ajattelun, asenteiden ja yhteiskunnassa tapahtuvien ilmiöiden tarkastelua. Opiskelijoiden herätteleminen ajattelemaan, tekemään havaintoja ja siis tiedostamaan mm. syrjäyttäviä yhteiskunnallisia ilmiöitä on tärkeää. Pelkkä halu auttaa ei riitä. Nyt puhutaan mekanismeista, jotka aiheuttavat köyhyyttä ja osallisuuden vajetta. Puhutaan kestävästä kehityksestä, kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta, yksinäisyydestä… Kokemuksellinen oppiminen, yhteistoiminnallinen oppiminen, luovat ja toiminnalliset harjoitukset, vuorovaikutustaitojen ja kontaktinluomisen harjoitukset: näitä saan käyttää nykyisessä työssäni välineinä ihmisenä kasvamisessa.

Anne Backman
Lehtori, YTM, sosiaali- ja terveysala
Saimaan ammattikorkeakoulu


 

Metropolia ammattikorkeakoulun tuntiopettajana

Hei,
Olen Elina Ikonen, 29-vuotta. Olen opiskellut Kuopion yliopistossa 2002-2007 sosiaalipedagogiikan pääaineessa ja valmistunut yhteiskuntatieteen maisteriksi. Opiskelin sen rinnalla myös sosiaalityön pääaineen laajuiset opinnot, joista sain sosiaalityöntekijän kelpoisuuden (Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 272/2005). Sivuaineena opiskelin sosiaalipolitiikkaa ja kasvatustieteitä. Perusopintojen ja muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen suoritin Helsingin yliopistossa opettajan pedagogisen pätevyyden. Alun perin sosiaalipedagogiikka herätti kiinnostukseni juuri siksi, että se tarjosi mahdollisuuden yhdistää sosiaali- ja kasvatusala.

Olen työskennellyt opiskeluaikana Kuopiossa ja valmistumisen jälkeen Helsingissä julkisella sektorilla lastensuojelun sosiaalityöntekijänä. Viimeiset kolme vuotta olen toiminut myös sivutoimisesti luennoitsijana ja opettajana ammattikorkeakouluissa sosionomi (AMK)-koulutusohjelmissa. Tällä hetkellä toimin päätoimisesti Metropolia ammattikorkeakoulun tuntiopettajana.

Opetan mm. ammattietiikkaa, lainsäädäntöä, sosiaalipolitiikkaa ja sosiaalipedagogiikkaa eli aineita, joita olen itse opiskellut ja joihin olen käytännön työssä perehtynyt. Opetustyö on mielenkiintoinen ja antoisa mahdollisuus hyödyntää oman opiskelu- ja työhistorian anti sekä päivittää jatkuvasti omaa osaamista. Metropoliassa on valittu sosionomi (AMK)-koulutuksen taustalle sosiaalipedagoginen viitekehys. Teen parhaillaan jatko-opintoja sosiaalipedagogiikan pääaineeseen ja pystyn hyödyntämään tutkimustietoa myös opetuksessa.

Viime vuodet olen päässyt kokemaan kolminaisuuden: tutkimus, käytäntö ja opetus. Näiden kolmen tehtävän yhdistäminen ei ole ollut aina helppoa, mutta sitäkin antoisampaa. Vaikka työskentely pätkätyösuhteissa on tuottaa omat haasteensa, niin olen kokenut sen hyväksi ratkaisuksi tässä elämän- ja työuran vaiheessa. Sosiaalipedagogiikan kannalta opintojen lisäksi yksi merkittävimpiä tekijöitä työllistymisessäni on ollut kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja järjestötoimintaan. Opiskeluvuosina Kuopiossa toimin ainejärjestössä, laitoksen koulutussuunnittelutoimikunnassa, vapaaehtoisena tukihenkilönä ja ammattijärjestötoiminnassa. Näillä kokemuksilla on ollut lähes yhtä suuri merkitys kuin yliopisto-opinnoilla työurani ja elämäni kannalta. Tällä hetkellä toimin pääkaupunkiseudulla luottamustehtävissä, jotka ovat myös avanneet minulle mahdollisuuksia työelämässä. Sosiaalipedagogiikka kytkeytyy osallisuuteen, innostamiseen, kansalaisuuteen ym, joten oma aktiivinen kansalaisuus on hyvä lähtökohta opinnoille ja työlle.

Suomalaisen sosiaalipedagogiikan tuoreus ja mahdollisuus vaikuttaa sen kehittymiseen on yksi keskeinen tekijä, miksi olen kiinnostunut alasta ja miten työurani on edennyt. On mielenkiintoista olla alalla, joka samalla hakee vielä paikkaansa Suomessa, mutta johon kohdistuu samalla merkittävä yhteiskunnallinen tarve. Sosiaalipedagogiikan opinnot ja työ ovat mielenkiintoinen mahdollisuus yhteiskunnallisten ja kasvatuksellisten kysymyksien tarkasteluun sekä niihin vaikuttamiseen.