Kirkkohistoria

Historiasta perspektiiviä nykyaikaan

Jatkuvuuden ja muutoksen näkökulma

Millä tavoin 1800-luvun suomalaiset horrossaarnaajat liittyvät keskiajan mystikoihin? Miten Martin Luther ja reformaatio muuttivat kristillistä ihmiskäsitystä? Miksi perinteinen jako neljään suomalaiseen herätysliikkeeseen on ongelmallinen? Millaisena paavi Franciscus I:n toiminta näyttäytyy suhteessa aiempiin paaveihin? Muun muassa tällaisiin – ja moniin muihin –kysymyksiin etsitään vastauksia kirkkohistorian tutkimuksessa.

Kirkkohistorialla on tieteenalana läheiset yhteydet moneen eri tieteenalaan. Se limittyy muiden historiantutkimuksen alojen, kuten käsite- ja aatehistorian sekä poliittisen ja kulttuurihistorian kanssa. Kirkkohistorialla on myös vahva yhteys systemaattiseen teologiaan. Oppiaineena kirkkohistoria on sekä teologinen että historiallinen, ja siinä kristinuskoa ja siihen liittyviä ilmiöitä tutkitaan historiantutkimuksen menetelmin. 

Kirkkohistorioitsija on ensisijaisesti kiinnostunut ihmisten ajattelusta ja toiminnasta. Hän tarkastelee kirkkoja, kulttuuria ja yhteiskuntaa sekä jatkuvuuden että muutoksen näkökulmasta. Tutkimuskohteena ovat niin kirkot, uskonnolliset yhteisöt kuin yksittäiset kristityt antiikista nykyaikaan.

 

Kirkkohistorian painoalueet

Läntisen kirkkohistorian painopistealueina Itä-Suomen yliopistossa ovat yhtäältä myöhäiskeskiaika ja reformaatioaika sekä toisaalta 1800- ja 1900-luvut. Kirkkohistorian oppiaineessa on edistetty laajaa sekularisaation eri ulottuvuuksiin keskittyvää monitieteistä vertailevaa tutkimusta. Siinä sekularisaatiohistorian eri ilmiöitä tarkastellaan erityisesti Suomen luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon konteksteissa.

Luterilaisen perinteen hahmottaminen reformaation lähtökohtien ja vaikutushistorian kautta tulevat osaston tutkimuksessa ja opetuksessa vahvasti esiin. Vahvaa tutkimusperinnettä edustaa myös kirkon ja yhteiskunnan välisten suhteiden selvittäminen papiston poliittis-yhteiskunnallisen roolin, kirkon julkisuuskuvan sekä yhteiskunnan kriisivuosien (1905 – 1907, 1917 – 1918, 1939 – 1944) näkökulmasta. 

Oppiaineessa kirkkohistorian ilmiöitä ja tapahtumia tarkastellaan laajalla viitekehyksellä: yhtä lailla instituutioiden ja politiikan kuin esimerkiksi yksilöiden, sukupuolen ja arjen historian näkökulmista. Oppiaineen asiantuntemus liittyy myös henkilöhistorialliseen eli biografiseen tutkimukseen. 

Oppiaineessa on vahva aluetutkimuksen perinne, joka kohdistuu niin itäiseen ja pohjoiseen Suomeen kuin rajantakaisille lähialueille. Joensuussa on tutkittu alueellisesta näkökulmasta hiippakuntien – erityisesti Kuopion ja Oulun hiippakuntien – historiaa ja rajaseutukysymyksiä. Sieltä käsin on tehty myös pohjoiskalottialueelle kohdistuvaa vertailevaa tutkimusta. 

Joensuulaiset kirkkohistorioitsijat edustavat myös suomalaisten uskonnollisten liikkeiden, sisälähetyksen ja diakonian historiaan liittyvää asiantuntemusta. 

 

Perusopinnoista syventäviin

Kirkkohistorian perusopinnoissa opiskelija perehtyy kirkkohistoriaan tieteellisenä tutkimusalana. Perusopinnoissa kristinuskon historiaa tarkastellaan laajalla perspektiivillä niin kansainvälisesti kuin Suomen historian näkökulmasta. Opiskelija harjoittelee perusopinnoissa historiallista kysymyksenasettelua ja itsenäistä tiedonhankintaa.

Aineopinnoissa opiskelija oppii soveltamaan kirkkohistorian menetelmiä ja hallitsemaan kirkkohistorian ilmiöitä erityisesti keskiajalta uudelle ajalle.

Syventävissä opinnoissa opiskelija perehtyy yhteen häntä kiinnostavaan tutkimuskysymykseen ja laatii siitä pro gradu -tutkielman.

 

Yhteystiedot

Opetus- ja tutkimushenkilöstö
Hallinto- ja toimistohenkilöstö