Mystinen aivosairaus vei mennessään

Parasta suomalaisten aivoterveydelle olisi tehdä viinasta kalliimpaa ja vaikeammin saatavaa, sanoo neurokirurgian dosentti Ville Leinonen.

Teksti Ulla Kaltiala Kuva Tuija Hyttinen

Häneltä ei heltiä ymmärrystä eduskunnassa kuluvana syksynä käsiteltävälle alkoholilain uudistukselle.

– Tässä työssä on ammatillinen velvollisuus suhtautua alkoholilain höllennyksiin äärimmäisen kriittisesti.

Humalassa päänsä teloneet ovat tuttu näky päivystyksessä. Joukossa on laitapuolen kulkijoita, mutta myös tavallisia työssä käyviä ihmisiä, joille on sattunut kännissä vahinko. Leinosen mukaan iso osa aivovammoista voitaisiin ehkäistä yksinkertaisesti humaltumista välttämällä ja pyöräilykypärää käyttämällä. 

Neurokirurgi näkee myös pilalle juopoteltuja aivoja. Runsas alkoholinkäyttö altistaa muistisairauksille ja aivoverenkiertohäiriöille. Viime vuosina on havaittu, että se muuttaa aivojen toimintaa jo nuorilla.

Leinonen työskentelee Kuopion yliopistollisessa sairaalassa neurokirurgian erikoislääkärinä sekä Itä-Suomen yliopistossa kliinisenä opettajana. Lisäksi hän on kliinisen tohtoriohjelman johtaja. Potilaiden hoitamisen lisäksi hän siis opettaa tulevia lääkäreitä ja tutkijoita.

– Sitten tietysti pitäisi jonkinlaista tiedettäkin tehdä.

Vaatimattomasti sanottu, sillä Leinonen on jo pariinkin otteeseen palkittu ansiokkaasta tutkimuksestaan. Joulukuussa hän aloittaa neurokirurgian professorina Oulun yliopistossa, mutta jatkaa tutkimuksen tekoa myös Kuopiossa.

Tällä hetkellä hänen päätutkimuskohteenaan on huonosti tunnettu muistisairaus NPH eli normaalipaineinen hydrokefalia, jota eivät Suomessa juuri muut tutki. Hitaasti etenevässä taudissa aivo-selkäydinnestekierron häiriö heikentää muistia, kävelyä ja virtsanpidätyskykyä. 

NPH-tauti voi kehittyä muun muassa aivoinfarktin, tulehduksen tai päänvamman seurauksena. Leinosta kiinnostaa erityisesti taudin idiopaattinen muoto, jossa syy on vielä tuntematon.

Kuopiossa on poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet tuoda lisävaloa tautiin, sillä KYSissä on kerätty 1990-luvulta alkaen ainutlaatuista NPH-rekisteriä, jossa on jo 900 potilaan aivonäytteet ja muut tiedot. Pankki karttuu vuosittain 30–40 uudella potilaalla. 

– Näytteet saadaan sivutuotteena ilman lisäriskiä, kun aivokammioon asennetaan painetta alentava sunttiletku. Tämä on yksi harvoista tilanteista, joissa elävän muistipotilaan aivoista voidaan ottaa näyte eettisesti hyväksyttävällä tavalla, Leinonen kertoo.

Näytteet avaavat ikkunan myös Alzheimerin tautiin ja muihin aivorappeumasairauksiin, joita monilla NPH-potilailla on.

– Se on tuonut näistä sairauksista kiinnostuneita yhteistyökumppaneita ja pääsyn mukaan esimerkiksi geenitutkimuksiin. Tähän mennessä on löytynyt vasta yksi NPH-taudille altistava geeni, mutta perinnöllisiä polkuja on luultavasti useita.

NPH-taudin on havaittu esiintyvän suvuittain. Suomesta on löytynyt eniten NPH-sukuja maailmassa, tähän mennessä 30.

– Tutkimuksissamme on havaittu, että ainakin 20 prosentilla potilaista riski kulkee suvussa. Oireet alkavat yleensä yli 70 vuoden iässä ja hoitoon tullaan usein valitettavan myöhään. Sukuja tutkimalla on mahdollisuus löytää ja seurata sairastumisriskissä olevia hyvissä ajoin. 

Sunttileikkaus lievittää oireita useimmilla, ja joillakin loppuiäksi. Osa dementoituu hoidosta huolimatta

 – Tässä, kuten muissakin aivorappeumasairauksissa, voi lopulta olla niin monta tautia kuin on potilastakin. Yksi tutkimuksen tavoitteista onkin mahdollistaa potilaille tarkempi diagnoosi, yksilöllinen ennuste ja hoito.

Leinosen mukaan on palkitsevaa tehdä tutkimusta potilaista, joita myös itse hoitaa. Taudin potilasrekisteri tukee tutkimuksen lisäksi näyttöön perustuvia hoitopäätöksiä.

– Nähdään, milloin hoito oikeasti kannattaa.

Tutkiva ote on hänestä muutenkin lääkärin ammatissa välttämätön.

– Vähintäänkin pitää kiinnostaa, onko oma toiminta vaikuttavaa. Yliopistosairaaloissa tieteenteko on työhön sisäänrakennettuna, mutta sitä tarvittaisiin enemmän myös perusterveydenhuollossa. Arvoitus on, miten sote-uudistus vaikuttaa tähän. Jos toiminta on kovin markkinavetoista, löytyykö intressiä tutkimukseen? 

Neurokirurgin työssään Leinonen tekee pääasiassa selkärankaleikkauksia. Hän väitteli aikanaan selän liikekontrollin häiriöistä, ja rankaongelmat ovat säilyneet yhtenä tutkimuksen sivujuonteena.

– Rankaleikkauksistakin kertyy näyteaineistoja, joissa olisi tutkittavaa. Yritän jakaa näitä tutkimuksen rönsyjä muille. 

– Tieteentekijän dilemma on, että tutkimuksessa pitäisi fokusoitua, mutta ei kuitenkaan liian kapeasti, koska vastauksia omaan tutkimuskohteeseen voi löytää myös seuraamalla, mitä vieressä tapahtuu.

Juttu on julkaistu Saima-lehdessä 3/2017