Tuliko kesällä tarpeeksi D-vitamiinia?

D-vitamiinia voi saada ruoasta, purkista ja auringosta. Kesällä onkin helppo tankata kehon D-vitamiinivarastot täyteen – vai onko? Utajärven lukiolaiset selvittivät ja tulos yllätti.

Teksti Ulla Kaltiala Kuvat Eero Kemilä ja Raija Törrönen

Utajärven koulu on ollut jo 20 vuotta mukana kansainvälisessä GLOBE-projektissa, jossa koululaiset osallistuvat ympäristön havainnointiin. Koululla on sääasema, joka mittaa myös UV-säteilyä. Siitä tuli kimmoke projektiin, jonka lukion opiskelijat Emma Paavola, Aleksi Pistemaa ja Heidi Vesala toteuttivat opettaja Liisa Virran ohjaamalla laborointi- ja tutkimuskurssilla.

He päättivät selvittää, oliko oma D-vitamiinin saanti riittävää. Riittikö kesän UV-altistus D-vitamiinin muodostumiseen iholla ja minkä verran sitä tuli ravinnosta?

– Tarvitsimme tähän asiantuntijan neuvoja. Suomen Akatemia on aikaisemminkin järjestänyt tutkijoita pitämään koululle Tietobreikkejä, joten kysyin sieltä, Virta kertoo.

Näin löytyi Itä-Suomen yliopiston ravitsemusepidemiologian dosentti Jyrki Virtanen, joka tutkii muun muassa D-vitamiinin saannin, elimistön D-vitamiinitasojen ja terveyden yhteyksiä.

– Tietenkin lähdin mukaan. UV-säteilyn merkitys kiinnosti erityisesti, Virtanen sanoo.

Hän neuvoi ryhmää ravinnosta saatavan D-vitamiinin laskemisessa ja ulkoilupäiväkirjan pitämisessä ja etsi avuksi toisenkin asiantuntijan, Ilmatieteen laitoksen meteorologin Kaisa Lakkalan, joka opasti UV-annoksen arvioinnissa. Utajärven terveyskeskus puolestaan tuki projektia mittaamalla ryhmältä veren D-vitamiinitasot toukokuun ja elokuun lopussa.

– Yllätys oli, ettei D-vitamiinin pitoisuus noussutkaan kesän aikana, vaan jopa laski. Osalla se oli elokuussa hälyttävän matala, Paavola kertoo.

Oletus, että kesällä aurinko jotenkin luonnostaan turvaisi D-vitamiinin saannin, osoittautui siis vääräksi. Pilvinen kesä, vähäinen ulkoilu ja aurinkosuojan käyttö näkyivät tuloksissa. Eniten ulkoilleella D-vitamiinitaso ei sentään laskenut. 

– D-vitamiinin saanti riippui todella paljon ravinnosta, Pistemaa lisää.

Yleisimpiä D-vitamiinin lähteitä ruoassa ovat kala, vitaminoidut maitotuotteet ja kasvirasvalevitteet. Virtasen mukaan niitä paljon käyttävillä saantisuositus täyttyy helposti, mutta muiden on syytä turvautua D-vitamiinilisään.

– Esimerkiksi vegaaneille lisä on yleensä tarpeen, ja niitä saa myös vegaanisina. 

Projektin päätteeksi koululla pidettiin Tietobreikki, jossa ryhmä esitteli tulokset ja Virtanen esitti niistä omat huomionsa. D-vitamiinin lisäksi kuultiin myös ravitsemustieteilijän urapolusta ja alan tutkimuksesta. 

– Opiskelijoille tämä oli hyvä tilaisuus kokeilla, millaista vaikkapa opinnäytetyön teko voi olla. Pitää etsiä itse tietoa ja ottaa huomioon epävarmuustekijöitä. Oikeiden asiantuntijoiden mukanaolo vielä lisäsi painoarvoa, Virta toteaa.

–  Lääketiede ja tutkijan työ kiinnostivat jo ennestään ja nyt vielä enemmän, kun on itse päässyt selvittämään ravintoasioita ja tulkitsemaan veriarvoja, Paavola kertoo.

Virtasen mukaan tutkijoilla on jopa velvollisuus tulla ihmisten ilmoille pitämään esillä asiallista tietoa ja tieteellisen tutkimuksen tärkeyttä.

– Ja olihan tällainen kouluvierailu mukava kokemus siksikin, kun pääsin ensimmäistä kertaa lukion jälkeen syömään kouluruokaa.

Puutos on riski – oikea annos voi olla yksilöllinen

D-vitamiinin puutteella on havaittu tutkimuksissa yhteys moniin sairauksiin. D-vitamiinilisän käyttö voikin olla halpa keino hoitaa terveyttä. Suositusten mukainen annos on kymmenen mikrogrammaa päivässä, iäkkäille tuplasti enemmän. Julkisuudessa on kiistelty siitä, pitäisikö annosten olla suurempia.

– Turvallisena ylärajana pidetään sataa mikrogrammaa päivässä, mutta ei tiedetä, onko näin suuresta annoksesta hyötyä, Jyrki Virtanen kertoo.

– Suosituksia ei voida muuttaa ilman kunnollista tutkimusnäyttöä. Sitä saadaan lähivuosina. Maailmalla on menossa useita laajoja interventiotutkimuksia, joissa selvitetään, vähentääkö D-vitamiinilisä suurina annoksina monivuotisessa käytössä sairastumisriskejä.

Itä-Suomen yliopistossakin on loppusuoralla viisivuotinen FIND-tutkimus, joka tarkastelee suosituksia suuremman D-vitamiinilisän vaikutuksia muun muassa syöpien, sydäntautien, tyypin 2 diabeteksen ja masennuksen riskiin sekä luuston terveyteen.

– Kiinnostavaa on myös, näkyykö vaikutusta esimerkiksi kausi-influenssaan, kaatumisiin tai kroonisiin kipuihin. 

Kuopiolaisessa Sepelvaltimotaudin vaaratekijät -seurantatutkimuksessa on aiemmin havaittu D-vitamiinin puutoksen lisäävän masennuksen ja kuoleman vaaraa. Tänä vuonna julkaistu tutkimus osoitti sen lisäävän myös kroonisen päänsäryn riskiä, mikä herätti laajaa huomiota kansainvälisessä mediassa.

Kiinnostavinta antia on Virtasen mukaan kuitenkin viime vuosina saatu tutkimuksesta, jossa koehenkilöille annettiin erittäin suuri kerta-annos D-vitamiinia ja tarkasteltiin vastetta geenien toiminnassa.

– Se vaihteli huomattavasti eri ihmisillä. Näyttääkin siltä, että saman vaikutuksen saamiseksi eri ihmiset tarvitsevat erilaisen annoksen D-vitamiinia, ja annos voitaisiin määrittää mittaamalla yksilöllinen vaste.

Julkaistu Saima-lehdessä 3/2017