Ikuinen opiskelija

Maijaterttu Tiainen, hoitotiede

Kuopion yliopiston hoitotieteen laitokselta TtM:ksi 1999

Olen kai ikuinen opiskelija. Opiskelu on minulle harrastus. Terveystieteiden maisteriopinnot aloitin v. 1995, käytyäni sitä ennen yo-merkonomiksi (v.1979), lääkintävahtimestariksi (1981), sairaanhoitajaksi (1987) ja erikoissairaanhoitajaksi (1979). Hoitotieteen ja hallinnon opiskelu oli luonnollinen jatkumo aikaisemmalle koulutus- ja työuralleni. Opiskelu sujui juohevasti työn ohessa (työ- ja opiskelupaikkakunnan väliä oli n. 200 km!), vaati tosin melkoista organisointia ja asioiden priorisointia, mutta silti koin opiskeluajan antoisana ajoittaisesta rankkuudesta huolimatta. Vaikeinta oli opiskelun ja perheen sekä työn yhteensovittaminen niin, etteivät elämäni ensisijaiset asiat kohtuuttomasti kärsisi harrastukseni takia. Mottoni oli: opiskelun täytyy pysyä niissä mittasuhteissa, että se tuntuu mukavalta, eikä häiritse ELÄMÄÄ, vaan tuo siihen iloisen, antoisan lisänsä.

Maisteriopinnot

Opiskeluaikana pyrin valitsemaan valinnaisia ja ylimääräisiä opintojaksoja mielenkiinnon ja työelämän tarpeiden mukaan ja jälkeenpäin ajatellen sainkin hyvän kokonaisuuden aikaisiksi. Pakollisiin opintoihin ei juuri pystynyt vaikuttamaan. Se, mitä olisin enemmän yliopistokoulutuksesta kaivannut, on työelämän arkipäivän ongelmiin valmistaminen; esimerkiksi ikäjohtaminen, työssä jaksamisen tukeminen, sopimusasiat jne. Kuilu tiedekorkeakoulun ja työelämän välillä oli tuolloin ja on ilmeisesti edelleen melkoinen. Työllistymistäni pian opintojen jälkeen helpotti huomattavasti se, että minulla oli silloin selkeä näkemys siitä, että haluan tehdä työtä erikoissairaanhoidon osastonhoitajana. Siihen liittyvä gradunaihekin löytyi hallinnonlaitoksen ilmoitustaululta; pohjoismainen projekti hoitotyön johtamisesta Prof. Sirkka Sinkkosen tutkimusryhmässä. Työharjoittelun toteutin omassa työorganisaatiossani ja se jakso antoi avartavaa näkemystä hoitotyön ylemmän johdon tehtäväkentästä – ja varmasti teki minuakin tutuksi omille esimiehilleni.

Työelämä

Olen ollut erikoissairaanhoidossa sairaanhoitajan virassa vuodesta 1989 lähtien ja tein sairaanhoitajan työtä koko opiskeluajan. Valmistuessani sain omassa organisaatiostani vuoden vuorotteluvapaasijaisuuden osastonhoitajana ja pian sen jälkeen sain naapurisairaanhoitopiiristä osastonhoitajan viran, jossa työskentelin syksystä v. 2000 helmikuulle 2003. Sen jälkeen olen tehnyt monenlaista! Olen ollut koulutussuunnittelijana ja luento-opettajana ammattikorkeakoulussa, päätoimisena tuntiopettajana ammattiopistossa, projektityössä sairaanhoitopiirissä: yhteispäivystyshankkeen aluekoordinaattorin työn päätyttyä siirryin helmikuussa 2005 aluetietojärjestelmähankkeeseen koordinaattoriksi. Lisäksi ”leipätyöni” ohella olen tehnyt kouluttajan keikkoja alueen terveyskeskuksissa, kouluttamalla henkilökuntaa mm. tiimityöhön.

Viimeisimmät työtehtävät ovat olleet määräaikaisia, mutta aina edellisen loppuessa on jotain uutta ollut tarjolla tilalle. Maisterikoulutus on ehdottomasti kantanut minua työurallani ja antanut äärettömän hyvät valmiudet nähdä laajoja kokonaisuuksia ja kykyä perustella asioita. Myös ajankohtaisten asioiden seuraaminen ja uuden tiedon hankinta ovat arkipäivää ja osa koulutuksen mukanaan tuomaa osaamista ja tapaa toimia. Samoin matkan varrella syntyneet laajat verkostot ovat korvaamaton apu selviytyä haasteellisimmistakin tehtävistä.

Tulevaisuuden näkymät

Tällä hetkellä teen opettajaopintoja Jyväskylän AOKK:ssa ja minulla on jatko-opinto-oikeus lisensiaatintutkintoon Kuopion yliopiston THT:n laitoksella. Näillä näkymin saan opettajaopinnot päätökseen tammikuuhun 2006 mennessä. Lisuriin minulla on osa tutkimusaineistosta kerättynä, mutta muut opinnot ovat vielä kaikki tekemättä…. Kaikki aikanaan.

Työelämän osalta uskon töitä olevan jatkossakin. On vaan oltava aktiivinen, ahkera, yhteistyökykyinen ja -haluinen. Hoitotyön johtajien tehtäviä vapautuu eläköitymisen myötä enemmän kuin uutta porukkaa on tilalle tulossa. Ongelmana näen julkisen puolen palkkauksen suhteessa työn haasteellisuuteen. Esim. osastonhoitajan työssä merkittävänä rasitteena on jatkuva resurssien niukkuus ja pula henkilökunnasta  -  ja onnettoman pieni palkka. Julkisen puolen töiden ohella kannattaakin seurata myös yksityisen sektorin ja erilaisten yhteisöjen ym. työtarjontaa, siellä on nykyisin paljon mielenkiintoisia työpaikkoja auki. 

Työelämäterveiset opiskelijoille

Töitä on ja niistä on vara valita mieleisintä! Mutta se vaatii määrätietoista opiskelua, kyllä työnantaja kiinnittää huomiota siihen, ovatko opinnot edenneet ripeästi vai onko opiskelu virunut ja venynyt vuosikausia. Opiskelusisällöistä kannattaa valita oman mielenkiinnon mukaan mahdollisimman laajoja kokonaisuuksia, sillä yksittäisten, irrallisten opintojaksojen SUORITTAMISESTA saatava hyöty voi olla kyseenalainen. Jos itsellä on jo opintojen aikana selvä tulevaisuudenkuva omasta työurasta mitä HALUAN TEHDÄ valmistuttuani, kannattaa opintoja rakentaa työelämäsuuntaisesti. Muutenkin opintojen etenemisen hyvä suunnittelu ja selvä TAVOITE auttaa panostamaan ja keskittämään voimavaroja ja turha haikailu jää pois. Kun tietää, mitä ja mihin haluaa, on huomattavasti helpompi osata perille. Opiskelu ja opintojen saattaminen loppuun kannattaa AINA, se on pääomaa, jota kukaan ei voi ottaa Sinulta pois!

Työelämäterveiset yliopiston henkilöstölle

Yliopiston puolelle sellaisia terveisiä, että myös tiedekorkeakoulun käyneistä valtaosa palaa "tavallisen" työelämän pariin ja vain murto-osa valitsee tutkijan uran, näin ollen vahva työelämä yhteistyö ja työelämän tarpeiden seuranta sekä näiden huomioon ottaminen tutkintojen ja opintojaksojen sisältöjä suunnitellessa on välttämätöntä, jottei ammattikorkeakoulujen jatko-opintomahdollisuus syö osaavaa väkeä pois yliopisto-opinnoista. Kuitenkin yliopistotutkinto on erittäin arvostettu tutkinto, jolla toivoisi olevan oma vahva, vankkumaton paikkansa myös tulevaisuuden koulutusrakenteessa. 

Toiveita yliopistolle

Opintonsa päättäneille voisi olla oman / lähilaitosten ajankohtaisista asioista esim. väitöksistä, valmistuneista opinnäytetöistä postituslista tms. kanava, jolla ikään kuin saisi pysymään kengän ovenraossa ja yliopistomaailman itselle läheisenä senkin jälkeen, kun itse saa opinnot päätökseen. Kun opintojen parista siirtyy työelämään kokopäivätoimisesti, monella maisterillakin yliopiston sivuilla käynnit harvenee ja lakkaa lopulta kokonaan ja näin ollen paljon hyvää, syntyvää tutkimustietoa jää käytännön työelämän saavuttamattomiin, valitettavasti.

Myös työelämäedustajien hyödyntäminen, elävät esimerkit -teemaan sopivilla opintojaksoilla lisäävät opiskelijoiden näkemystä työelämän haasteista ja samalla edistää yliopiston ja työelämän yhteisymmärrystä (kaventaa kuilua!). (Tätä nykyisin voi jo ollakin tarjolla runsaammin, muttei ollut vielä 1990-luvulla kuin nimeksi.)