Väitös työterveyshuollon alalta

Väittelijä LL Kari-Pekka Martimo

Väitösaika ja -paikka 9.6.2010 klo 12 Työterveyslaitos, Iso luentosali, Haartmaninkatu 1 A, 3. krs, Helsinki. Työterveyshuollon virtuaaliyliopisto välittää tilaisuuden internetin kautta etäosallistujille. Adobe Connect -linkki: https://connectpro.helsinki.fi/tthvyo-martimo/

Liikuntaelinvaivoista aiheutuneen työkyvyttömyyden hoitoon ei riitä pelkästään lääketieteellinen näkökulma. Tarvitaan työntekijän, työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyötä, jolla työssä jatkamisen esteitä poistetaan jo vaivan alkuvaiheessa. Eri osapuolten näkökulmat huomioiden on mahdollista luoda sellaisia toimintamalleja, joilla sairausloman sijaan luodaan mahdollisuuksia osatyökykyisille jatkaa tuottavassa työssä.

Kaikista sairausryhmistä tuki- ja liikuntaelinsairaudet aiheuttavat eniten sairauslomapäiviä. Yhdessä mielenterveyshäiriöiden kanssa ne ovat myös yleisin syy pysyviin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Selkäkivun ja eräiden yläraajasairauksien osalta on eniten näyttöä, että työ ja työolosuhteet vaikuttavat vaivan kehittymiseen. Työtä muokkaamalla voidaan myös vähentää työkyvyttömyyden riskiä. Itä-Suomen yliopistossa tehdyn väitöskirjan mukaan liikuntaelinvaivoissa sairausloman sijaan tarjottavat vaihtoehdot edellyttävät kuitenkin muutosta niin hoitokäytännöissä kuin työpaikoillakin.

Kaivattua näyttöä työterveyshuollon toiminnan tueksi

Väitöskirja koostuu viidestä osatutkimuksesta, jotka edustavat kolmea eri mahdollisuutta vähentää alaselkäkivusta ja yläraajavaivoista aiheutuvaa työkyvyttömyyttä. – Teoriassa vaivojen syntymistä voidaan ehkäistä poistamalla niiden riskitekijöitä työssä, sanoo väittelijä, erikoislääkäri Kari-Pekka Martimo Työterveyslaitokselta. – Liikuntaelinvaivat ovat kuitenkin varsin yleisiä ja vain osittain työperäisiä. Sen vuoksi on tärkeää ehkäistä myös vaivoista aiheutuvaa työkyvyn laskua sekä estää täysi työkyvyttömyys, jos työkyky on jo alentunut. Näissä haasteissa työtä ei tule nähdä pelkästään riskitekijänä, vaan myös kuntoutumismahdollisuutena.

Väitöskirjan tulokset osoittavat, että työterveyshuollon tuella liikuntaelinvaivoista aiheutuvan työkyvyn laskun ei aina tarvitse johtaa sairauslomalle.– Päähuomio hoidossa pitää kuitenkin jo varhain siirtää vaivan rakenteellisista syistä työkyvyn laskun seurauksiin ja niihin vaikuttamiseen. Tässä keskeisiä ovat työn vaatimukset, työntekijän pelot ja asenteet, esimiehen ja työkavereiden suhtautuminen sekä työnantajan toimintatavat, Martimo sanoo. – Biopsykososiaalisella lähestymistavalla työterveyshuolto voi mahdollistaa työntekijän turvallisen ja tuottavan jatkamisen työssään liikuntaelinvaivasta huolimatta.

Uutta tietoa liikuntaelinvaivojen ennaltaehkäisystä ja seurauksista työssä

Väitöskirjassa on ensimmäistä kertaa osoitettu, että yli puolella yläraajavaivaisista työntekijöistä työn tuottavuus on alentunut noin kolmanneksen silloinkin, kun työntekijä ei ole sairausloman tarpeessa. Tätä tuottavuuden alenemaa ei kuitenkaan yleensä huomioida, vaan ainoastaan sairauslomat. Interventiotutkimuksessa näiden työntekijöiden osalta pystyttiin osoittamaan, että varhaisilla ergonomisilla toimenpiteillä voidaan nostaa alentunutta työn tuottavuutta merkittävästi paremmin kuin pelkällä lääketieteellisellä hoidolla.

Alaselkäkipua koskevassa kirjallisuuskatsauksessa osoitetaan, että suosittu nostotekniikoiden opettaminen ei auta ehkäisemään alaselkäkipua. Tämä vahvistaa jo aiemmin esitettyä olettamusta, että pelkästään työntekijöihin kohdistuvilla toimenpiteillä ei saada aikaan merkittävää vähennystä työhön liittyvissä oireissa eikä niistä aiheutuvassa työkyvyttömyydessä. Tämä osajulkaisu on ilmestynyt arvovaltaisessa British Medical Journal -lehdessä.

Osatyökykyisyys yleistä liikuntaelinvaivoissa

Väitöskirjan tulosten mukaan liikuntaelinvaivoistaan huolimatta monet työntekijät kokevat usein olevansa osittain työkykyisiä sen sijaan, että pitäisivät itseään joko täysin työkykyisinä tai työkyvyttöminä. Vaikka työntekijät itse arvioivat liikuntaelinvaivansa useimmiten työperäisiksi, heidän mielestään työpaikalla on usein mahdollisuuksia sellaisiin muutoksiin, jotka auttavat heitä selviytymään työssään vaivasta huolimatta. Tulokset rohkaisevat hyödyntämään korvaavaa työtä sekä osasairauspäivärahaetuutta perinteisen sairausloman sijaan. Väitöskirjan tuloksilla on myös merkitystä kansallisen työurien pidentämistavoitteen saavuttamisessa erityisesti osatyökykyisten työntekijöiden osalta.

Kari-Pekka Martimo (s. 1959) on lääketieteen lisensiaatti (Oulun yliopisto 1983), työterveyshuollon (Kuopion yliopisto 1992) ja työlääketieteen erikoislääkäri (Helsingin yliopisto 1995), joka on aikaisemmin toiminut työterveyshuollon tehtävissä öljy-, rakennus- ja paperiteollisuudessa, tutkijana ja erikoislääkärinä Työterveyslaitoksella sekä Virossa työterveyshuollon EU-projektissa. Vuodesta 2006 lähtien hän on työskennellyt johtavana työterveyslääkärinä Mehiläisessä päätehtävänään työterveyspalvelujen ja -yhteistyön kehittäminen. Julkaisuja ja esitelmiä etenkin työterveyshuollon vaikuttavuudesta sekä työpaikkojen konsultointia sairauspoissaoloihin ja työhyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä. Toukokuussa Kustannus Oy Duodecim julkaisi kirjan "Työstä terveyttä", jossa hän toimi päätoimittajana.

Kari-Pekka Martimon väitöskirja ”Musculoskeletal disorders, disability and work” ("Liikuntaelinvaivat, työkyvyttömyys ja työ") tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on professori Sakari Tola Keskinäinen työeläkeyhtiö Varmasta ja väitöstilaisuuden valvojana professori (emeritus) Kaj Husman Työterveyslaitokselta.

Väittelijän painokelpoinen kuva on osoitteessa http://www.uef.fi/uef/vaitoskuvat

Lisätietoja:

Erikoislääkäri Kari-Pekka Martimo, kari-pekka.martimo@ttl.fi, puh. 050 566 5797