Kansainvälisyyden perässähiihtäjä vai edelläkävijä?

Yliopistolaki (558/2009) on aikamoinen veitikka – se sisältää lausuman tiedeyhteisömme “toiminnan järjestämisestä siten, että tutkimuksessa, taiteellisessa toiminnassa, koulutuksessa ja opetuksessa varmistetaan korkea kansainvälinen taso”. Tätä lausumaa kansainvälisestä tiedeyhteisöstä on viime vuosina arvioitu useissa linjauksissa ja strategioissa, viimeisimmäksi yliopistojen rahoitusta koskevassa raportissa (OKM 2011). Kaikissa raporteissa todetaan, että yliopistojen kansainvälisyyden puute on suomalaisen tieteen heikko lenkki.

Yliopistokampuksilla tämä näkyy ulkomaalaisten opiskelijoiden ja ennen kaikkea opettajien ja tutkijoiden vähäisenä määränä. Suomalaisten tutkijoiden liikkuvuus on myös huolestuttanut. CIMOn yliopistojen kansainvälistä liikkuvuutta käsittelevässä raportissa vuodelta 2010 todetaan, että Etelä- ja Länsi-Suomen yliopistot lähettävät enemmän opiskelijoita ulkomaille kuin Itä- ja Pohjois-Suomen. Alakohtaiset painotukset ovat myös suuria. Kauppatieteet, teknillistieteelliset alat ja humanistiset alat ovat olleet aktiivisimpia.

Itä-Suomen yliopisto sijoittuu yliopistojen kansainvälistymisen kansallisissa vertailuissa vaatimattomasti. Esimerkiksi vaihto-opiskelijoiden määrässä olemme pahnanpohjimmainen maassamme. Sen sijaan yliopiston ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden lukumäärä on kasvanut myönteisesti. Opettajien ja tutkijoiden aktiivisuus ulkomailla työskentelyssä on kasvanut, mutta sitä selittää osittain tilastoinnin muutos. Kansainvälisen tutkimusrahoituksen määrä ei sekään vastaa odotuksia.

Meillä on kuitenkin monia mahdollisuuksia olla aidosti kansainvälinen, sivistystä vaaliva tiedeyhteisö. Yliopistolla on strategiset kumppanuussopimukset kansainvälisesti keskeisten alueiden ja niiden yliopistojen kanssa. Yhteistyösopimuksia on noin sata Euroopan ulkopuolelle ja lisäksi lukuisia Euroopan yhteyksiä, joten peruslähtökohdat ovat kunnossa. Kehittämistoimenpiteiden tulisikin edistää kansainvälistymiskulttuuria yhteisömme sisällä. Yliopistoon tulisi rekrytoida työntekijöitä eri kulttuureista.

Kotikansainvälistyminen taas näkyy kaikissa tuotteissamme kuten englanninkielisten materiaalien tarjontana ja verkkosivujen ajantasaisuutena. Lisäksi avoimen asenteen kehittäminen on kaiken ytimessä. Ei liene kenellekään pahitteeksi oman erinomaisuutensa suhteuttaminen siihen, mitä maailmalla tapahtuu. Se tapahtuu vain aidosti kansainvälisessä tiedeyhteisössä.

Valinnan perässähiihtäjän tai edelläkävijän roolista tekee jokainen yliopistomme opiskelija, opettaja ja tutkija sekä hallinnon ammattilainen päivittäin. Yliopiston kaikki toimet tulee virittää siihen, että olemme edelläkävijöitä. Siihen velvoittavat jo perinteet.

Katri Vehviläinen-Julkunen
Professori
Itä-Suomen yliopisto
Hoitotieteen laitos