Lääketiede


Perheen ensimmäinen lääkäri

– Ihmisyys kokonaisuutena kiinnosti jo lukioaikoina. Ehkä lääketiede tuntui siltä alalta, mikä katsoo ihmistä kokonaisvaltaisemmin. Psykologiaa pyöritin mielessäni jossain vaiheessa, mutta se tuntui suppealta, kertoo lääketieteen opiskelija Sara Remes.

– Olen perheen ensimmäinen lääkäri, tämä ei ole mikään sukutraditio, Sara nauraa.

Helsingistä kotoisin oleva Sara valitsi Kuopion, koska lääketieteen koulutuksessa on erittäin paljon kliinistä harjoittelua.

– Kuopiosta en silloin tiennyt oikeastaan mitään, jonkun kerran olin käynyt.

– Kliininen opetus on tällä parempaa kuin muualla. Meidän pitää tutkia paljon potilaita ja potilaskontakteihin pääsee erittäin paljon.

Sara arvostaa sitä, että Kuopiossa opetus tapahtuu pitkälti pienryhmissä.

– Niiden koot ovat pienempiä kuin muualla maassa. Meillä on jopa kolmen hengen ryhmiä, jolloin opiskelija saa opetusta kädestä pitäen.

– Kuopiossa olemme etuoikeutetussa asemassa, koska yliopistollinen sairaala on kiinni kampusalueessa, eikä meitä ole ahdettu johonkin nurkkaan kauas sairaalasta.

– Pääsemme tänne sairaalaan oikeastaan mihin vuorokauden aikaan tahansa.

– Alussa pelkäsin eniten anatomian opintoja. Pitääkö opiskella ne kaikki luut ja niiden osat ulkoa? No, siitä selvittiin, mutta sitten tuli kaikki muu. Ehkä farmakologia on tällä hetkellä minun henkilökohtainen painajainen kaikkine mielikuvituksellisine nimineen. Olen toiveikas, kyllä minä sen vielä opin, Sara nauraa.

Neljättä vuotta opiskelevan Saran opintosuunnitelma lopuista opinnoista on selvillä.

– Kohti tohtorin hattua mennään.  Jatkan erikoislääkäriksi ja jään Kuopioon vielä muutamaksi vuodeksi opintojen jälkeen.

– Masennuksen psyykkinen epigenetiikka on opinnäytetyön aiheena ja samalta suunnalta löytynee myös väitöskirjan aihe.

Aikanaan eteen tuleva astuminen työelämään on jo ollut ajatuksissa.

– Mieluummin julkinen ja sairaala ja yliopistollinen sairaala, koska tutkimus kiinnostaa. Enköhän minä sairaalasta vielä itseni löydä.

Sara asettui ensimmäisenä vuonna ehdolle ylioppilaskunnan edustajiston vaalissa ja pääsi läpi.

– Siellä vuosi ja sen jälkeen löysin itseni ylioppilaskunnan puheenjohtajan paikalta, jossa tehtävässä olin kaksi vuotta. Tämä osui siihen kiireiselle kolmannelle vuodelle. Kyllä sitä aikaa on, kun priorisoi tarpeeksi.

– Puheenjohtajuus oli hieno kokemus. Meillä Kuopion ja Joensuusn yliopistot yhdistyivät Itä-Suomen yliopistoksi ja olen päässyt näkemään Itä-Suomea paljon laajemmin, kun olen liikkunut näillä kolmella kampuksella.

Teksti Kari Salmela Kuva Raija Törrönen 23.11.2011