W5W2-hankkeen teemat

W5W2 -hanke toteutti toimintaansa viiden eri teeman alla. Hankkeen punainen lanka ja kaikkia teemoja yhdistävä käsite on kumuloituva oppiminen. Teemoja olivat:

  1. Uusien tutkintojen opetussuunnitelmien ja henkilökohtaisten opintosuunnitelmien (hopsien) arviointi
  2. Opiskelijoiden työmäärän ja ajankäytön tutkiminen
  3. Opiskelijoiden työtapojen kehittäminen
  4. Osaamistavoitteet ja osaamisen tunnistaminen/ tunnustaminen
  5. Sähköisten työkalujen käyttäminen ja/tai kehittäminen em. teemoihin.

W5W2-näyttely Oulussa 2008

Kumuloituva oppiminen

Oppimisen pitäisi tuottaa uusia käsityksiä, jotka pohjaavat aiemmin opittuun. Ymmärtävää, syvällistä oppimista voi kuvata seuraavanlaisena jatkumona: ihminen etenee asioiden ihmettelemisestä uskomusten ja vähitellen ymmärryksen muodostamiseen. Syntyneiden käsitysten myötä tieto alkaa karttua; siitä tulee käyttötietoa, joka ei unohdu. Tavoitteena on, että oppijan tietomäärä karttuisi pitkäkestoiseen muistiin ja että tuo tietomäärä kumuloituisi opintojen aikana. Se mikä opitaan ensimmäisenä opiskeluvuotena, tulisi muistaa ja osata vielä seuraavanakin vuonna.

”Talon rakentaminen on työlästä ja aikaa vievää, jos talon perustukset on valettu huolimattomasti tai rakennusteknisesti väärin!”

Uusien tutkintojen opetussuunnitelmien ja henkilökohtaisten opintosuunnitelmien (hopsien) arviointi

Hyvä opetussuunnitelma toimii kitkatta: opiskelijan opinnot etenevät. Etenemistä eivät estä jaksojen päällekkäisyydet, ylikuormittavat opintojaksot, opetus- tai tenttijärjestelyt. Toimivassa opetussuunnitelmassa oppiminen kumuloituu opintojen edetessä. Tämän varmistamiseksi on tärkeää seurata ja systemaattisesti arvioida opetussuunnitelma- ja hops-käytäntöjä. Arvioinnin kohteena tulisi ensisijaisesti olla opiskelijoiden oppiminen, mutta arviointia voidaan kohdistaa myös opetussuunnitelman perustehtävän toteutumiseen, kuormittavuuteen, rakenteen toimivuuteen, opetus- ja tenttimenetelmien moninaisuuteen tai opetusresurssien riittävyyteen. Henkilökohtaisten opintosuunnitelmien kohdalla voidaan arvioida niiden tekemisen ohjausta, toteutumista ja tukea opintojen edistymiselle.

Opiskelijoiden työmäärän ja ajankäytön tutkiminen

Oppiminen tapahtuu aina ajassa, koska ajatteluun tarvitaan aikaa. Ajattelua ei voi tehdä kukaan muu kuin opiskelija itse, sillä vain oman ajattelun kautta oppimisteot ovat mahdollisia. Kun opiskeluun jää aikaa riittävästi, on opintojen kuormittavuus oikea, eikä ylikuormittavuuden tunnetta pääse syntymään. Kun opinnot on mitoitettu oikein, jää opiskelijalle tarpeeksi aikaa työskentelyyn. Opiskelijan ajantarve arvioidaan keskimääräistä opiskelijaa ajatellen ja aina ymmärtävän oppimisen näkökulmasta. Opiskelijoiden työtottumuksien selvittämiseksi on hyvä tehdä ajankäytön seurantaa. Jo pelkkä ajankäyttötottumusten tiedostaminen vaikuttaa opiskelijan kiinnostukseen parantaa opiskelutottumuksiaan.

Opiskelijoiden työtapojen kehittäminen

Oppimisen kumuloituminen ja jatkuva arviointi uusissa tutkinnoissa asettavat vaatimuksia opiskelijoille. Työtavoiksi eivät sovellu pinnalliset ulkolukutekniikat, vaan opiskelun on aina oltava syvällistä oppimista edistävää. Opiskelijoiden työtapojen laadun kehittäminen voi tarkoittaa esim. study group -toiminnan nostamista yliopisto-opiskelun perusmenetelmäksi. Myös opiskelijoiden työmoraalia ja uusien tutkintojen edellyttämää opiskelukulttuuria voidaan kehittää monella tavalla.  Uusien opiskelijoiden lähtötasoon voidaan vaikuttaa akateemisen esiopetuksen kautta. Yleisesti ottaen kaikki innovatiiviset opetus- ja oppimisprosessit voivat auttaa opiskelijoiden työtapojen ja oppimistulosten laadun kehittämisessä.

Osaamistavoitteet ja osaamisen tunnistaminen/ tunnustaminen

Siirryttäessä aiemmasta koulutusorganisaatiosta tai työelämästä uuteen koulutusorganisaatioon on aina selvitettävä opiskelijan lähtötaso (aiemmin opitun tunnistaminen). Samalla on myös pohdittava, miten tämä osaaminen saadaan integroitua uuteen tutkintoon (aiemmin opitun tunnustaminen). Osaaminen ja asiantuntemus ovat aina arvokkaita, riippumatta siitä, mistä ne on hankittu. Oikeudenmukaiset osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytännöt lisäävät opiskelijoiden välistä tasa-arvoa ja nopeuttavat valmistumista.

Sähköisten työkalujen käyttäminen ja/tai kehittäminen 

Työkalut voivat olla joko opettajien ja ohjaajien tai opiskelijoiden käyttöön suunniteltuja apuvälineitä. Opetuksen suunnitteluun on kehitetty apuvälineitä (CoreEdit), jotka auttavat mielekkäiden opetussuunnitelmakokonaisuuksien rakentamisessa. Samoin henkilökohtaisten opintosuunnitelmien tekemiseen on olemassa sähköisiä apuvälineitä (eHops). Erilaisilla opintopolun mittaristoilla (Etana) opetussuunnitelman toimivuudesta ja etenemisesteistä saadaan määrällistä ja ajantasaista tietoa. Ajankäytön seurannan ja ohjauksen toteuttaminen helpottuu, kun opiskeluun käytetty aika ja opiskelumuodot voidaan kirjata ja tallentaa sähköisesti verkkoon (Optima, Aaron). Oppimisen arviointiin ja itsearviointiin soveltuvia portfolioita voidaan toteuttaa varta vasten suunnitelluilla työkaluilla (Onni -oppimispäiväkirja) tai vaikkapa blogiohjelmistoilla.