Tiina Lyyra-Laitinen, kesä 2007

Kuopion yliopistollisessa sairaalassa toimiva Tiina Lyyra-Laitinen ei ensi näkemältä muistuta fyysikkoa: työhuone sairaalan sokkeloissa ja valkoinen pitkä takki antavat helposti kuvan lääketieteellisen selvittäneestä terveyden ammattilaisesta. Vaikka terveyden ammattilainen Lyyra-Laitinen onkin, hän ei tutki ja diagnosoi potilaita, vaan hän toimii sairaalafyysikkona.
 
Sairaalafyysikoksi haaveilevan  täytyy saavuttaa filosofian maisterin tutkinnon lisäksi vähintään lisensiaatin tutkinto. Monet KYS:ssa toimivista sairaalafyysikoista ovat myös väitelleet tohtoreiksi, jolloin lisensiaattitutkintoa ei välttämättä tarvitse suorittaa maisterin ja tohtorin välissä. Pätevyyttä sairaalafyysikoksi ei kuitenkaan voi saada pelkkien yliopistoopintojen myötä. Niiden lisäksi opiskelijan tulee toimia sairaalassa neljä vuotta erikoistuvana fyysikkona ja läpäistä viiden eri osa-alueen kattava kuulustelu.
 
Tutkijan työhön verrattuna sairaalafyysikon työ on hieman rutinoituneempaa. Vaikka fyysikko on sairaalassa säteilyn ja sen käytön asiantuntija, kuuluu hänen töihinsä paljon muutakin. Erilaisiin tutkimuksiin käytettävät laitteet ovat fyysikon vastuulla; hänen tulee pystyä sanomaan, onko hieman poikkeavasti toimiva laite edelleen turvallinen ja voiko sitä käyttää potilaiden tutkimiseen. Vioittuneet laitteet on toimitettava huoltoon ja korvattava ne toisilla laitteilla, sillä potilasvirrat eivät katkea suuressa sairaalassa. Työ on myös paljon tietokoneen käyttöä, sillä tulokset saadaan  suoraan koneelle sähköiseen muotoon ja ne käsitellään, analysoidaan ja varastoidaan tietokoneilla. Esimerkiksi röntgenkuvia ei enää lainkaan kehitetä filmille, vaan lääkärit tutkivat ne tietokoneiden näytöiltä. Sairaalafyysikon töihin kuuluu myös tutkimuksessa saadun tiedon analysointi ja mahdollinen soveltaminen menetelmien parantamiseksi sekä tulosten mallintaminen lääkärien käyttöön. Ohjelmointitaito on myös sairaalassa toimivan fyysikon tärkeä ominaisuus, sillä laitteisiin täytyy olla sopivat ohjelmat ja markkinoilta niitä ei välttämättä valmiina löydä ainakaan tutkimustarkoituksiin.
 
Sairaalafyysikko voi myös olla paljon tekemisissä itse potilaiden kanssa, sillä hän on mukana fysiikkaan liittyvissä potilastöitä aina ultraäänitutkimuksista sädehoitoihin. 
 
Fyysikkoja sairaaloissa toimii lähinnä radiologian ja muunlaisen kuvantamisen asiantuntijoina. Palkkauksessa sairaalafyysikko ei jää paljoakaan lääkärin tasosta, mikä on hyvin ymmärrettävää otettaessa huomioon sairaalafyysikon pitkän koulutuksen ja asiantuntijuuden. Työ on lääkärin viran lailla hyvin vastuullista, sillä fyysikon tiedoista saattaa riippua, saadaanko sädehoidolla aikaan tehokas ja turvallinen parantuminen vai jopa haittaa terveille kudoksille. Vastuullisuutta lisää sairaalafyysikon työn itsenäisyys. Fyysikkoja ei ole useita tekemässä samaa työtä, vaan yksi  heistä on vastuussa yhdestä asiasta ja hänen tulee tietää kuinka paljon annokset ja laitteiden asennot voivat tutkimustilanteessa poiketa ohjeesta aiheuttamatta muutosta  tulokseen. Toki paikalla voi olla muuta henkilökuntaa, mutta he eivät välttämättä osaa neuvoa toisen fyysikon lailla.
 
Töitä sairaalafyysikolla riittää, ja Tiina  Lyyra-Laitinen kertookin  sairaalafyysikon työn vaativan paineensietokykyä. Usein fyysikkoa  ollaan repimässä moneen suuntaan yhtä aikaa, jolloin töiden priorisointi on tärkeää. Aikataulun tiukkuus osin harmittaa LyyraLaitista, koska aikaa akateemisen tutkimuksen tekoon ei juurikaan jää, vaikka töissä vastaan tuleekin mielenkiintoisia mahdollisuuksia ja potilastutkimusten tuloksia. Siksi hän on tyytyväinen sairaalaan ja yliopiston yhteistyöhän, jossa tietoa ja osaamista voidaan jakaa. 
 
Sairaalafyysikoiden tulevaisuuden näkymät työllisyyden kannalta näyttävät erittäin valoisilta. Jo nyt joissakin keskussairaaloissa on täyttämättömiä virkoja sairaalafyysikoille, ja heitä uskotaan tarvittavan yhä enemmän. Onkin arvioitu, että lähes jokainen sairaalafyysikoksi valmistuva tulee löytämään itselleen töitä. Tällä hetkellä KYS:ssa toimii 15 sairaalafyysikkoa, joista osa on vielä erikoistumassa olevia jatkokoulutuksen hankkijoita.  KYSissä on kaksi erikoistuvan fyysikon tointa.