Marko Juntunen, kesä 2007

Kuopiosta kotoisin olevalla Marko Juntusella oli montakin vaihtoehtoa jatkokoulutukselle, kun hän kirjoitti ylioppilaaksi. Fysiikka ja  tekniikka kiinnostivat häntä, joten Kuopion yliopisto, Tampereen teknillinen korkeakoulu ja pääkaupunkiseudun fysiikan oppilaitokset 110 kilpailivat lähes tasaväkisinä Juntusen suunnitelmissa. Juntunen oli aiemmin ollut tutustumassa parin päivän ajan sairaalafyysikon tehtävänkuvaan Kuopion yliopistollisella sairaalalla, mikä vaikutti hänen valintaansa jäädä kotipaikkakunnan yliopistolle opiskelemaan fysiikkaa, ajatuksena valmistua sairaalafyysikoksi. 
 
Opiskeluaikaansa Juntunen muistelee lämmöllä, eikä hän osaa nimetä mitään negatiivista opiskelusta. Useat hänen opiskelutovereistaan ovat jääneet pysyviksi ystäviksi, joihin hän 
pitää jatkuvasti yhteyttä. Hyvin tärkeänä Juntunen pitää myös yliopistokoulutuksen itsenäiseen toimintaan kasvattavuutta. Kun lukiossakin vielä oppilaita ”paapotaan” ja heidän opiskeluaan vahditaan, on yliopistossa opiskelijan itse kannettava vastuu edistymisestään: kukaan ei seuraa, käykö  opiskelija tenteissä ja ottaako hän selvää asioista. Itsenäiseen työskentelyyn ja tomerasti asioihin tarttumaan tottunut opiskelija pärjää myös työelämässä, Juntunen sanoo. Yliopisto kouluttaa etsimään tietoa, ja erityisesti fysiikkaa opiskellessa täytyy olla valmis tekemään töitä. Opiskeluun ei kuitenkaan saa suhtautua haudanvakavasti, vaan välillä on osattava myös pitää hauskaa ja rentoutua. "Päivääkään en vaihtaisi pois," Juntunen toteaa opiskeluajastaan.
 
Vuonna 1994 Marko Juntunen sitten valmistui Kuopion yliopistosta fyysikoksi. Vuoden 1995 alussa hän sai puolen vuoden työn Kuopin Lyseon Lukion matematiikan opettajana. Hän piti työtä mielenkiintoisena, mutta samalla hän huomasi ettei  hänestä ole lehtoriksi. Seuraavaksi Juntunen siirtyi KYS:aan apulaisfyysikoksi sädeyksikköön. KYS palveluksessa hänellä tarjoutui mahdollisuus osallistua Sädehoidon annossuunnitteluohjelmistojen kehitysprojektiin, minkä aikana hän tutustui ohjelmointiin ja ohjelmistosuunnitteluun.  . Työnantaja pysyi  samana, mutta työnkuva muuttui. Samaan aikaan em. projektin kanssa Juntunen valmisteli väitöskirjaansa signaalinkäsittelyn alalta, joten lomailu jäi käytännössä olemattomaksi vuosien 1996–1999 aikana. Tohtoriksi Juntunen väitteli vuonna 1999 aiheenaan autoregressiivisten mallien suora stabilointi. 
 
Siirtyminen kokonaan yksityisen puolelle ja ohjelmistosuunnitteluun tapahtui Juntusen päätyessä Elektrobit Oy:n työntekijäksi lokakuussa 1999. Hakiessaan paikkaa hän toivoi pääsevänsä monipuolisiin ja haastaviin tehtäviin, mutta muutaman kuukauden töissä oltuaan hän joutui hieman pettymään uuteen työpaikkaansa; mielekästä työtä ei joka päivälle tuntunut riittävän. Niinpä vajaan vuoden Elektrobit Oy:llä oltuaan Juntunen alkoi etsiä muita töitä ja löysikin  uuden paikan Procomp Solutions Oy:stä. Työ pysyi edelleen ohjelmistosuunnitteluna. 
 
Nykyään Marko Juntunen toimii esimiestehtävissä Procomp Solutions Oy:ssä. Fysiikkaa hän ei enää juurikaan työssään tarvitse,  toisenlaisellakin koulutuksella hän uskoo samanlaiseen työhön pääsevän.  Akateeminen koulutus antoi hänelle kuitenkin monia perusvalmiuksia toimenkuvaan ja eräänlaisen asennekasvatuksen. Esimiehenä Juntusella on paljon vastuuta, mm. aikatauluissa pysymisestä ja budjettien pitävyydestä, ja hän joutuu joskus tekemään myös epämukavia  päätöksiä. Normaali arkipäivä koostuu asiakkaiden kanssa käytävistä puheluista,  erimittaisten suunnitelmien tekemisestä ja projektien markkinoinnista. Myös palaverit, niin lyhyet kuin pitkätkin, ovat osa työviikkoa. Positiivisimpana asiana työssään  Juntunen pitää erittäin hyviä työkavereita, kun taas negatiivisena hän mainitsee jatkuvan matkustamisen ja poissa kotoa olemisen raskauden. Hän on tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseensa, mutta jättää tulevaisuuden suunnitelmat auki.
 
Esimieheksi pyrkivän tulee todella haluta tehdä johtotehtäviä. Työstään täytyy tykätä, että siinä viihtyy. Myös ihmissuhdetaidot ovat hyvin tärkeät, kuten lähes kaikissa nykyajan töissä, Juntunen toteaa. Julkisen ja yksityisen  puolen välillä on tässä pieni ero: kun julkisella puolella voi ehkä ajatella enemmän itseään ja omaa projektiaan, tulee yksityisellä puolella sen tilalle ryhmä ja me-henki.
 
Fysiikan koulutuksesta valmistuneilla on monia eri työllistäjiä. Esimerkkeinä Juntunen mainitsee opiskelukavereidensa  päätyneen niin sairaalafyysikon virkaan kuin opettajaksi tai tutkijaksi. Vaikka itse fysiikka ei työssä näkyisikään, antaa yliopistossa fysiikan opiskelu valmiuksia etsiä tietoa ja kouluttaa itseään pidemmälle valmistumisen jälkeenkin.