Jari Hämäläinen, kesä 2007

Fysiikan laitoksen professorina  toimiva Jari Hämäläinen on luultavasti poikkeus fysiikan professorien joukossa, koska hän ei lukiossa lukenut fysiikkaa. Luonnontieteet, erityisesti matematiikka, ja tietotekniikka silti kiinnostivat häntä vahvasti, ja niinpä pari ällää kirjoittanut Hämäläinen pääsikin Jyväskylän  yliopistoon lukemaan matematiikkaa ilman pääsykokeita. Toisena vaihtoehtona hänellä oli koulutus teknillisessä korkeakoulussa, mutta kun mikään tietty tekniikan linja ei  houkuttanut, hän päätti opiskella yleisemmin matematiikkaa ja luonnontieteitä. Hän valmistui filosofian maisteriksi matematiikasta vuonna 1989 ja jatkoi edelleen opiskeluaan lisensiaatin tutkinnon kautta aina tohtoriksi asti. Hänen lisensiaattityönsä ja erityisesti väitöskirjansa kallistui kohti teollisuuden sovelluksia. Virallisesti jatkotutkinnot olivat tietotekniikan puolelta, lähinnä tieteellistä laskentaa.
 
Opiskelu yliopistossa vaatii paljon työtä, Hämäläinen kertoo. Professorit ja lehtorit eivät ole opettajia samalla tavalla kuin peruskoulussa ja lukiossa. Opiskelijoiden tulee itse opiskella 
ja tehdä töitä, lukea tentteihin sekä pitää huolehtia aikataulutuksestaan ja etenemisestään. Heitä ei enää vahdita kuten lukiossa. Itsenäinen opiskelu antaa kuitenkin huomattavia 
vapauksia valita kursseja ja edetä omaan tahtiin; toinen voi haluta valmistua neljässä vuodessa, toinen käyttää siihen seitsemän vuotta.
 
Pudotus lukion matematiikasta yliopiston maailmaan oli Hämäläisen mukaan huomattava; lukiossa matematiikka painottuu vielä laskemiseen ja paljolti valmiiden kaavojen käyttöön, kun taas yliopistossa opiskelijat pyritään ohjaamaan ymmärtämään perusteet kaavoille ja niiden johtamiselle. Yliopiston matematiikka on teoreettisempaa, eikä ensimmäisinä 
vuosina käytännön sovelluksiin laskuja juurikaan  käytetty, mikä koetteli välillä uskoa matematiikan ja käytännön yhteensovittamiseen. Vasta gradun aloituksen yhteydessä 
mukaan astuivat myös sovellukset käytäntöön, Hämäläinen kuvailee opintojaan. Nykyään koulutuksessa pyritään lisäämään ja aikaistamaan sovellusten käyttöönottoa. Esimerkiksi teknis-luonnontieteellisessä koulutusohjelmassa on tuotu virtauksien ja lämmönsiirron mallinnusta heti toiselle vuosikurssille.
 
Tohtoriksi väiteltyään Hämäläinen jäi vielä vuodeksi tekemään vuonna 1990 aloittamaansa tutkimusta ja kirjoittamaan  sen pohjalta kirjan "Elementtimenetelmä virtauslaskennassa" 
(1994). Seuraavaksi hän siirtyi  Valtion Teknilliseen Tutkimuskeskukseen erikoistutkijaksi. Hän kuvaa VTT:lla tehtävää tutkimusta hyvin  samanlaiseksi yliopistotutkimuksen kanssa. Päivät koostuivat tutkimusten suunnittelusta ja toteutuksesta, tulosten analysoinnista ja esittelystä sekä seminaareista ja kokouksista.
 
Vuonna 1996 Hämäläinen palkattiin VTT:lta silloiseen Valmet Oy:öön. Hämäläisen työnkuva oli tuolloin hyvin lähellä yleistä mielikuvaa keksijän töistä, sillä hän kehitteli paperikoneita eli käytännössä uusia tuotteita  paperikoneita valmistavalle Valmetille. Hän suunnitteli tietokoneilla mallinnuksia paperin  valmistamisesta ja pyrki niiden avulla ideoimaan uusia tuotteita paperin valmistukseen. Patentteja tuolta ajalta tulikin kymmenkunta. Samaan aikaan vuodesta 2000 alkaen hän oli myös dosenttina Jyväskylän yliopistossa ja luennoi jonkin verran.  Vuonna 2002 hän siirtyi itse kehittelytyöstä tutkimusten koordinointiin ja hallintaan tutkimuspäälliköksi. 
 
Hämäläinen kertoo hieman yllättyneensä saadessaan kutsun professoriksi Kuopion yliopistolle vuonna 2004, mutta otti työn  iloisena vastaan. Ensimmäinen vuosi häneltä kuluikin tutkimusryhmän muodostamiseen ja sille rahoituksen hankkimiseen, sillä Kuopion kaupunki kustansi vain hänen palkkansa. Kun rahoitus oli kunnossa, joutui Hämäläinen 
vielä etsimään asiantuntijoita tutkimusryhmäänsä. Aluksi ryhmään kuuluikin vain kolme henkilöä, kun nykyään ryhmän koko on kymmenen henkeä. Ryhmään on palkattu Kuopion yliopiston fyysikkojen lisäksi  diplomi-insinöörejä ja tietotekniikan osaajia Oulusta, Tampereelta, Jyväskylästä ja Otaniemestä.
 
Hämäläisen vetämän ryhmän tutkimus voidaan  luokitella teknilliseen ja laskennalliseen fysiikkaan. Tutkimusryhmällä on kolme paperin valmistukseen liittyvä osa-aluetta tutkimuksessaan; paperimassan virtaus, paperin rakenteen ja paperikoneen tietokonemallintaminen. Paperin tietokonemallintamisella pyritään selvittämään ja ennustamaan paperin ominaisuuksia  hyvin tarkasti, jolloin paperilaatuja voidaan kehittää edelleen yhä käyttötarkoituksia paremmin vastaaviksi. Samoin paperikoneen tietokonemallinnuksella pyritään tehostamaan ja parantamaan  valmistusmenetelmiä ja -
koneita. Ryhmällä ei ole omaa laboratoriota, vaan itse koemittaukset suoritetaan yhteistyössä teollisuuden yritysten ja VTT:n kanssa.
 
Professorina Hämäläisellä itsellään ei enää aika riitä oman tutkimuksen tekemiseen, vaan hän toimii lähinnä ryhmänsä  tutkijoiden ohjaajana ja ryhmän johtajana. Hämäläisen normaaliin viikkorytmiin kuuluu useita kokouksia ja tapaamisia yliopiston ja teollisuuden henkilöiden kanssa. Vuosittain on myös muutamia konferenssimatkoja ja niissä 
esitelmöintiä. Teollisuudessa työskennellessään Hämäläinen saattoi olla matkalla sata päivää vuodessa, mitä hän piti melko  raskaana. Professorinakin hän joutuu matkustelemaan paljon, mutta matkat ovat yleensä kevyempiä ja mukavampia. 
 
Professori Hämäläinen toimii myös vastaväittäjänä väitöstilaisuuksissa. Myös opiskelijoiden opinnäytetöiden ohjaaminen, luennointi ja tenttien pitäminen kuuluvat Hämäläisen työnkuvaan. Hämäläinen pitää paljon tämänhetkisestä työstään, mutta häntä harmittaa osin työn rikkonaisuus, jonka  töiden monimuotoisuus matkustamisineen 
aiheuttaa. Kalenteri näyttää täydeltä ja ovelle koputetaan usein. Vapaa-ajan Hämäläinen pitää silti erossa työstä, vaikka joskus tekeekin työpäivän kokonaan kotonaan paljon lukemista ja kirjoittamista vaativien töiden parissa.
 
Tulevaisuuden suunnitelmat Hämäläinen pitää avoimina, sillä hän nauttii haasteista, joita uusi työ tuo aina mukanaan.
 
Niin teollisuudessa kuin yliopiston tutkijanakin toiminut Hämäläisen mukaan näiden kahden tutkimustyön välillä on suuria eroja. Teollisuudessa toimiva tutkija keskittyy kehittelyyn ja yrityksen tuotannon parantamiseen jollain keinolla. Akateemista tutkimusta tehdessään tutkijan ei tarvitse painottaa niin paljon käytännön sovelluksia, sillä tutkimusta ei välttämättä tehdä suoraan tulosten saavuttamiseksi vaan enemmänkin tiedon 
lisäämiseksi. Suurin ero teollisuuden ja yliopistomaailman välillä lienee kuitenkin tutkimustulosten käytössä. Yliopistolla saadut tulokset ja uusi tieto pyritään levittämään mahdollisimman laajalle kaikkien käyttöön ja  jatkotutkimuksien pohjaksi julkaisujen ja konferenssien välityksellä. Yritysten saamat tulokset sen sijaan pidetään visusti salassa ja uudet kehittelyn tulokset suojataan nopeasti patentein, sillä markkinoilla uusi tuote on usein suuri etu kilpailijoita vastaan. Vasta, kun tiedot on ensin itse hyödynnetty, ne voidaan julkaista, joskus jopa mainostarkoituksissakin.
 
Hämäläisen mielestä matematiikasta tai fysiikasta valmistunut maisteri ei vielä välttämättä ole valmis teollisuuden tutkimuksiin, vaan vasta väitöskirjan teon kautta hankittu kokemus ja syvällinen tietämys varmistavat osaamisen  teollisuuden sovellusten tutkimuksiin. Kun henkilöllä on tarpeeksi matemaattista ajattelukykyä, nousevat teollisuuden tutkijan töissä muut taidot tärkeiksi: sopeutumiskyky, neuvottelu- ja esiintymistaito, neuvottelutaidot mm. kielien hallitsemisen ja sujuvan kirjoittamisen muodossa.
 
Monet fysiikasta kiinnostuneet lukiolaiset varmasti pohtivat valitako teknillinen korkeakoulu vai yliopiston fysiikan laitos. Insinöörit saavat koulutuksessaan melko kapean korkean 
osaamisen ammattitaidon, kun taas yliopisto  kouluttaa yleisosaajia, joilla on laaja ja vankka tietopohja, Hämäläinen kuvailee. Yliopistoa hän suosittelee erityisesti heille, jotka 
eivät oikein osaa valita, mihin haluaisivat erikoistua. Fyysikkoja ei teollisuudessa tarvita massoittain, sillä insinöörien osaaminen riittää koneiden tekniseen huoltoon ja hoitoon. Sen sijaan yliopiston läpi käyneitä tarvitaan kehittelyyn ja uuden tiedon tuottamiseen, jolloin heidän huippuosaamisensa on erittäin tärkeää yrityksille, Hämäläinen kertoo. Fyysikot nousevat helposti johtotehtäviinkin. Hän arvioi, että myös tulevaisuudessa akateemisen tutkinnon tutkijoille riittää kysyntää