Antti Savinainen, kesä 2007

Jo lukion aikana Antti Savinainen suunnitteli ryhtyvänsä opettajaksi, joskin vain matematiikan alalle. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Lieksassa 1985 hän pyrki kuitenkin opiskelemaan tekniikkaa ja ystävänsä ehdotuksesta kiinnostuneena lääketieteellistä fysiikkaa. Kun puhdas tekninen fysiikka ei enää tuntunutkaan tarpeeksi kiinnostavalta, Savinainen otti vastaan paikan Kuopion yliopiston lääketieteellisen fysiikan linjalta tavoitteenaan kouluttautua sairaalafyysikon  ammattiin. Ensimmäisen yliopistovuoden aikana hän huomasi sittenkin haluavansa opettajaksi. 
 
Hän valmistui maisteriksi Kuopion yliopistosta vuonna 1992 ja sai fysiikan, matematiikan, kemian ja tietojenkäsittelytieteen opettajan  pätevyyden Joensuun yliopistosta vuonna 1993. Siellä hän sai myös filosofian lisensiaatin tutkinnon vuonna 2001 ja väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 2004 aiheenaan tutkimus fysiikan opetuksesta.
 
Fysiikan opiskelun hyväksi puoleksi Savinainen mainitsee sen vapaavalintaisuuden: tutkintoon tarvittavien kurssien lisäksi on mahdollisuus käydä lukuisia muita kursseja eri aihepiireistä - ja sen Savinainen tekikin, mikä sittemmin huomattavasti helpotti myöhempiä opintoja. Ainoa hieman harmittamaan jäänyt asia on opettajakoulutukseen erikoistumisen silloinen puute, mutta minkäänlaisia ongelmia sekään ei ole Savinaiselle aiheuttanut. 
Hänen mukaansa Kuopion yliopisto oli juuri oikea paikka hänelle. 
 
Nykyään Savinainen toimii Kuopion Lyseon lukion fysiikan lehtorina opettaen jonkin verran myös matematiikkaa. Hän pitää työstään ja pyrkii etsimään parhaat tavat opettaa asioita - innostaen samalla myös oppilaita opiskelemaan. Työpäivän aikana hän pitää keskimäärin 3 oppituntia, joista kukin kestää Kuopiossa käyttöön otetun uuden järjestelmän mukaan 75 
minuuttia. Hän opettaa kansallisen lukion ja kansainvälisen IB-linjan opiskelijoita. Jälkimmäisessä opetus tapahtuu englannin kielellä. Opetuskielen lisäksi eri linjojen opettamisen ero tulee esiin myös tunnin työskentelytavoissa: IB-linjan opiskelijat tekevät hieman enemmän kokeellisia töitä kun taas kansallisen linjan opiskelijat usein seuraavat opettajan johdolla tehtävää havainnollistavaa työtä. 
 
Opettajan ammatti voidaan usein nähdä puuduttavana ja turruttavana, sillä opetetaanhan oppilaille samoja asioita vuodesta toiseen pääsemättä tavallaan eteenpäin. Savinainen ei 
kuitenkaan koe opettajan työtä tällaiseksi. Kurssien sisältöjähän ei  voi muuttaa, mutta samoja asioita voi opettaa hyvin monella eri tavalla, mikä tuo niin opettajan kuin oppilaankin työpäiviin vaihtelua. Vaihtelua tuo myös kurssien jako eri opettajien kesken. Virkistystä opettajan uraan voi hakea myös  täydennyskoulutuksella tai esimerkiksi lähtemällä vaihtoon ulkomaille lyhyeksi tai pidemmäksikin aikaa. 
 
Savinainen on opettajuuden ohella myös tutkija. Luontevasti hänen tutkimustensa kohteeksi on valikoitunut fysiikan opettaminen ja opetusmenetelmien kehittäminen yhä 
paremmiksi. Hänen väitöskirjansa (v. 2004, aiheesta "Lukion fysiikan opiskelijoiden voimakäsitteen käsitteellinen koherenssi") lisäksi Savinainen on kirjoittanut myös muita aihetta käsitteleviä julkaisuja. Hän toimii  nykyään myös fysiikan opetuksen tutkimukseen liittyvien pro gradujen ja väitöskirjatutkimusten ohjaajana. 
 
Opettajan ja erityisesti tutkijan työnkuvaan  kuuluvat myös kanssakäyminen kollegoiden kanssa: Savinainen kuuluu mm. fysiikan opettajien ja fysiikan opetuksen tutkimuksen 
sähköpostilistoille. Tänäkin kesänä hän vierailee Yhdysvalloissa kahdessa konferenssissa, joista toiseen Savinainen osallistuu tutkijana ja toiseen opettajana. 
 
Fysiikan opettajaksi aikovalla tulee Savinaisen mukaan olla ehdottomasti kiinnostusta fysiikkaan sekä intoa asioiden selvittämiseen ja opettamiseen. Hänen mielestään pelkkä 
opettajan pätevyyden saavuttaminen ei vielä riitä tekemään opetuksesta täysin hallittua ja varmaa, sillä vasta vuosien kokemus näyttää, miten opetuksen saa tehokkaaksi ja 
oppilaita innostavaksi. Savinainen kertoo fysiikan opettajan työn olevan hyvin mielekästä, mutta työn miellyttävyys riippuu myös henkilöstä itsestään; jotkut nauttivat työstään sen suurempaa vaihtelua kaipaamatta, jotkut -  kuten Savinainen - haluavat silloin tällöin kokeilla jotain uutta. Opettajan työnkuva riippuu paljolti hänestä itsestään