Uusia näköaloja ilmastonmuutoksen tutkimukseen Islannista

Vuoden 2008 maanjäristyksen myötä Etelä-Islannin Hveragerði-kylän lähistölle syntyi uusi geoterminen alue, jossa lämpökanavat nousivat maaperästä pintaan. Alue näyttää edelleen tavalliselta retkeilyalueelta, mutta varomattoman vaeltajan jalka saattaa yhtäkkiä humpsahtaa petollisen kuumaan koloon.

Osalle kyläläisistä maanjäristys merkitsi murheen päivää, sillä he joutuivat hylkäämään liian kuumiksi muuttuneet kotinsa. Tutkijat ympäri maailmaa kuitenkin riemuitsivat, sillä parinsadan metrin päässä alueesta sijaitsi yksi Islannin maatalousyliopiston kampuksista kaikkine palveluineen. Tutkimuksen aloittaminen ei olisi voinut olla enää helpompaa.

Nyt alueella toimii FORHOT-tutkimusprojektin alla useita tutkimuslaitoksia eri maista. Suomalaisten tutkijoiden tutkimuskohteina ovat olleet kasvihuonekaasupäästöt ja se, mitä mikrobeille tapahtuu maaperän lämmetessä nopeasti.

– Jos tällaista lämmintä maa-aluetta olisi ryhdytty rakentelemaan muualle, maakaapeleiden ja sähköjen vetäminen alueelle olisi tullut kalliiksi, kertoo yliopistotutkija Marja Maljanen ympäristötieteen laitokselta.

Maljanen tekee alueella tutkimusta jo kolmatta vuotta, vaikka aiheelle onkin ollut vaikeaa saada rahoitusta.

– Olemme saaneet apurahoja lähinnä matkakuluihin. Olen silti käynyt Islannissa useita kertoja keräämässä maaperä- ja kaasunäytteitä sekä tekemässä mittauksia. Säästöbudjetti on innostanut meidät luovaan toimintaan. Esimerkiksi kaasujen keräämiseen käytetyt pöntöt on tehty kuopiolaisen ravintolan kurkkupurkeista, hymyilee Maljanen.

Vaatimattomalta näyttävä kurkkupurkki toimii erinomaisesti tutkimuskäytössä. Alaosastaan avonainen purkki kerää maasta kaasuja, jotka johdetaan letkua pitkin lasiampulleihin. Näyte säilyy ampullissa parisen viikkoa, jonka aikana se tuodaan Itä-Suomen yliopistolle analysoitavaksi kaasukromatografilla.

Maaperästä nousevien kasvihuonekaasujen lisäksi alueella tutkitaan muun muassa maaperän mikrobeja. Tutkijat hautasivat alueelle koivuselluloosaa eli pahvinpaloja ja nostivat ne ylös myöhemmin punnitusta varten.  Punnituksessa selvisi selluloosan hajoamisen määrä ja nopeus. Tutkimuksessa todettiin, että hajoaminen lähtee nopeasti liikkeelle, tasaantuu +20 – +30 celsiusasteen lämpötiloissa, kunnes vauhti tyssähtää täysin.

Kivennäismaasta, jossa orgaanista ainetta on vähän ja pohjavesi alhaalla, ei kasvihuonekaasupäästöjä yleensä tule. Rivakka maaperän lämpötilan nousu tarkoittaa kuitenkin metaanin, hiilidioksidin ja dityppioksidin päästöjen merkittävää muutosta ilmassa.

– Mittasimme tässä tutkimuksessa pelkästään maasta vapautuvia kaasuja. Esimerkiksi dityppioksidin määrän kasvu oli jopa tuhatkertainen normaaliin verrattuna, sanoo Maljanen, joka parhaillaan kirjoittaa aiheesta artikkelia – ensimmäistä laatuaan koko maailmassa.

Maljasen mukaan Islannin vulkaanisen toiminnan merkitys koko maapallon ilmakehään on kaikesta huolimatta kuitenkin vähäinen.

– Höyryreikäalue on Islannissa vain pieni ja vaikutukset paikallisia. Jos maassa tulisi paljon tulivuorenpurkauksia, joista muodostuisi paljon tuhkaa ilmakehään, silloin ilmakehä viilentyisi pidemmällä tähtäimellä.

– Tämä on ollut yksi kaikkein mielenkiintoisimmista hankkeista, joissa olen koskaan ollut mukana. Tutkimus jatkuu edelleen, ja FORHOTissa on syntynyt kokonainen uusi tietokanta alueella tehtävien erilaisten tutkimuksien tuloksista. Tietokanta on erinomainen väline omien tutkimustulosten vertailuun muiden saamien tulosten kanssa sekä uusien tutkimusaiheiden etsimiseen.

Teksti Marianne Mustonen Kuvat Raija Törrönen ja Marja Maljanen

Lisätietoa: www.forhot.is