Työelämän muutos haastaa koulutuksen ja tutkimuksen

Suomalainen korkeakoululaitos on tähän saakka kouluttanut ihmisiä pääsääntöisesti joko julkiselle sektorille tai suuriin yrityksiin. Jatkossa työllistyminen tapahtuu kuitenkin entistä enemmän kolmannelle sektorille sekä keskisuurin ja pieniin, innovatiivisiin yrityksiin.  Maailmanlaajuisten ongelmien monimutkaistuminen, työmarkkinoiden nopeat muutokset ja tarve pidentää työuria edellyttävät koulutukselta ja tutkimukselta uudenlaista, monitieteistä lähestymiskulmaa niin rakenteiden, sisältöjen kuin oppimisympäristöjenkin suhteen.

Myös työelämä on voimakkaassa muutoksen tilassa. Väestön ikääntyminen vähentää työvoiman tarjontaa ja toisaalta lisää kysyntää uudenlaisille palveluille. Globalisaatio on kirittänyt kilpailua, lisännyt ihmisten ja tavaroiden liikkumista ja kansalaisten valinnanmahdollisuutta tuotteissa ja palveluissa. Digitalisaatio, tekoälyn kehitys ja muut teknologiset muutokset synnyttävät uudenlaisia ammatteja ja pyyhkivät samalla pois sellaista työtä, joka voidaan uusilla tavoilla tehdä paremmin tai tuottavammin. Monissa tehtävissä työ on entistä vähemmän sidoksissa aikaan ja paikkaan.

Vaikka ammatti tai työpaikka pysyisikin samana, työn sisältö voi muuttua merkittävästi. Miten muuttuu lääkärin ammatti, jos Watson kykenee diagnosoimaan sairaudet luotettavasti ja nopeasti? Tai juristin, jos tekoäly löytää soveltuvimmat laintulkinnat suurista tekstimassoista?

Jokainen vähänkin pidempään työelämässä ollut tietää ja tuntee työssä vaaditun osaamisen, työn tekemisen tapojen ja työkulttuurien muuttuneen. Ja nämä muutokset vain kiihtyvät. Muutoksissa on helpointa pysyä mukana ja olla jopa hieman etukenossa, kun tutkimus ja koulutus ovat kunnossa. Koulutus- ja tutkimusjärjestelmän tulee kyetä luomaan se osaamispohja, jolle voi elinikäisen oppimisen myötä rakentaa vuosikymmenten uran työelämässä, jota emme kykene täysin ennakoimaan.

Vaikka oppiminen perustuu paljolti yksilön omaan motivaatioon ja sinnikkyyteen, yhteiskunnan tulee tarjota siihen tilaisuuksia. Pitämällä koulutusjärjestelmän laatu, toimintatavat ja resurssit kunnossa ollaan oikealla tiellä. Jatkuva pedagoginen kehittäminen, korkealaatuinen tutkimus, yhdessä tekeminen, verkottuminen, tiedon ja toimintaympäristöjen avaaminen ovat tulevaisuuden avainsanoja.  

Emme ehkä pysty ennakoimaan, miten eri alojen ammattilainen työtään tulevaisuudessa tekee, mutta voimme huolehtia siitä, että tutkimus pysyy laadukkaana, koulutustasomme pysyy korkealla ja tietämys ajantasaisena ja helposti päivitettävänä.

Jukka Mönkkönen
Rehtori