Tehokkaampaa arktisen ilmaston sääntelyä

Saima 2/2015

Maailman valtioiden tavoite ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi alle kahteen asteeseen on valumassa hiekkaan. Tiedetään kuitenkin, että ilmastonmuutosta voitaisiin hidastaa lyhyellä aikavälillä melkoisesti, jos lyhytikäisten ilmastoon vaikuttavien yhdisteiden päästöjä pystyttäisiin vähentämään.

Arktisilla alueilla noki ja metaani lämmittävät ilmastoa merkittävästi lyhyellä aikavälillä. Ne ovat esimerkkejä lyhytikäisistä ilmastoon vaikuttavista yhdisteistä, joiden sääntelyn tehostaminen voisi tuoda toivoa kuumenevalle maapallolle.
– Yli 20 vuoden työ on osoittanut, että tehokkaita kansainvälisiä sopimuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on todella vaikea saada aikaan. Kansainvälisen oikeuden näkökulmasta olemme parhaillaan kulkemassa kohti järjestelmää, jossa perinteisten valtiosopimusten rinnalla käytetään uudentyyppisiä, epämuodollisia sääntelykeinoja, sanoo kansainväliseen ympäristöoikeuteen syventynyt professori Kati Kulovesi.
Hän vetää Suomen Akatemian rahoittamaa Valkoinen Arktis -tutkimusta, jossa etsitään kustannustehokkaita tapoja lyhytikäisten ilmastoon vaikuttavien yhdisteiden vähentämiseen sekä parhaita oikeudellisia keinoja päästövähennysten toteuttamiseen arktisilla alueilla.

Kööpenhaminan ilmastokokous vuonna 2009 oli rajapyykki, jonka jälkeen erilaiset epämuodolliset sääntelykeinot ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi alkoivat lisääntyä. Kööpenhaminassa ei saatu aikaan sitovaa valtiosopimusta, vaan useat maat ilmoittivat vapaaehtoisesti omista päästörajoituksistaan kasvihuonekaasuille.
– Osa näistä ilmoituksista on toteutunut, osa ei. 
Arktisilla alueilla yksi keskeinen toimija on ollut alueen valtioiden edustajista koostuva Arktinen neuvosto, jossa on keskusteltu lyhytikäisten ilmastoon vaikuttavien yhdisteiden päästörajoituksista valtiosopimusta väljemmältä pohjalta.
– Lisäksi asian tiimoilta on syntynyt aloitteita, joissa on mukana valtioita, yrityksiä ja muita yksityisiä toimijoita, kuten akateemisia instituutioita ja kansalaisjärjestöjä.
Yksi esimerkki on Climate and Clean Air Coalition(CCAC), jossa on mukana useita arktisen alueen maita.
– Selvitämme tutkimuksessamme, minkä tyyppisiä vaihtoehtoja lyhytikäisten ilmastoon vaikuttavien yhdistelmien sääntelemiseksi on perinteisten valtiosopimusten lisäksi, sekä miten tehokkaita eri keinot ovat ja miten ne vaikuttavat.

Kuloveden mukaan uudentyyppisillä oikeudellisilla instrumenteilla on perinteisiin valtiosopimuksiin verrattuna etuja. Todennäköisesti ne houkuttelevat valtioita ja muita toimijoita tarttumaan toimeen ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi jouhevammin, kun kynnys mukaan lähtemiseen on matalampi.
– Perinteisiin valtiosopimuksiin verrattuna ne ovat myös joustavampia. Valtiosopimuksen neuvotteleminen sekä sen kansallinen voimaan saattaminen ja toimeenpano vievät pitkän ajan. Uusissa instrumenteissa ei ole taustalla samanlaisia prosesseja, joten niitä voi muokata helpommin. Jos nähdään, ettei jokin asetelma toimi, sitä voidaan muuttaa joustavammin.
Kulovesi näkee, että epämuodolliset oikeudelliset instrumentit ovat kasvava trendi. Sitovat kansainväliset sopimukset kuitenkin todennäköisesti pysyvät niiden rinnalla.
– Tästä väännetään tällä hetkellä kättä. Itse katson, että sitovat kansainväliset sopimukset ovat tehokkaampia, tai ainakin tiedämme niiden vaikutuksista enemmän.

Tutkittua tietoa uudenlaisten instrumenttien toimivuudesta onkin vähän.
– Me olemme tekemässä kattavaa analyysia, jossa tarkastelemme kansainvälistä, alueellista ja kansallista sääntelyä sekä erilaisia sääntelyn vaihtoehtoja. Perinteisesti oikeustieteilijät ovat operoineet joko kansainvälisen oikeuden, Euroopan sisäisen oikeuden tai kansallisen oikeusjärjestelmän näkökulmasta.
Mielenkiintoiseksi tutkimushankkeen tekee myös se, että siinä yhdistyvät oikeustieteellinen ja luonnontieteellinen tutkimus.
– Voimme kytkeä oikeudellista tietoa ympäristötieteilijöiden ja aerosolifysiikan tutkijoiden selvityksiin erilaisten vaihtoehtojen ympäristö- ja ilmastovaikutuksista.

Teksti: Sari Eskelinen Kuvat: Varpu Heiskanen