Onko kaivostoiminnalla tulevaisuutta?

Talvivaara koetteli luottamusta

Saima 1/2015

Talvivaarassa moni asia meni pieleen. Käytettiin uutta testaamatonta teknologiaa, kaivoshanketta veti uusi yhtiö, ja se pistettiin pystyyn nopeassa tahdissa, yhtiö oli myös vahvasti suuntautunut kasvuun ja se henkilöityi voimakkaasti. – Näiden tekijöiden seurauksena ympäristövastuita ja vuoropuhelua lyötiin laimin, sanoo ympäristöpolitiikan professori Rauno Sairinen.

Kun Sairinen tutkimusryhmineen vuosikymmenen alussa aloitti tutkimuksen paikallisten suhtautumisesta suomalaisiin kaivosyhtiöihin, oli Talvivaaran kaivos vielä vahvassa nousukiidossa. Muutamassa vuodessa tilanne kääntyi, ja paikallisten asukkaiden sekä yhteiskunnan luottamus hukattiin.
– Paikallistasolla merkittävänä ongelmana koettiin lupausten rikkominen. Toiminnalla ei pitänyt olla vaikutuksia kaivospiirin ulkopuolelle. Luottamuksen palauttaminen onkin vaatinut yhtiöltä paljon töitä.
Suomalaisten kaivosasenteita selvittäneen tutkimuksen keskeinen väittämä Talvivaaran osalta on, ettei yhtiö kaikessa kiireessä resursoinut ympäristö- ja vesiosaamista toimintansa mittakaavan edellyttämällä tavalla.
– Ympäristöriskejä ei otettu tarpeeksi vakavasti, kun lähdettiin liikkeelle. Myöskään viranomaiset eivät olleet ajan tasalla uuden teknologian kanssa.

Talvivaara on esimerkki siitä, miten suuri merkitys vahvalla ympäristösääntelyllä, riittävästi resursoidulla valvonnalla ja laadukkaalla ympäristöosaamisella on liiketoiminnan kannattavuudelle ja maineelle.
– Näiden rinnalla korostuu myös niin kutsuttu sosiaalinen toimilupa eli kaivostoiminnan yhteiskunnallinen hyväksyntä paikallisesti ja valtakunnallisesti.
Sairinen muistuttaa, että menetetty julkinen luottamus oli kova isku suomalaiselle kaivosalalle.
– Sen palauttaminen on mahdollista, mutta vaatii paljon aitoja konkreettisia tekoja ja uudenlaista vastuunottamista.
Talvivaaran kautta suomalainen yhteiskunta on joutunut opiskelemaan kaivosalaa ja kaivosala nyky-yhteiskuntaa.
– On syytä toivoa, että kaikki osapuolet ovat oppineet ja myös omaksuneet kaivostoiminnan ympäristö- ja yhteiskuntavastuun vaateita.
Myös tutkijoille Talvivaara oli uudenlainen tapaus.
– Kun kaivostoiminnan jännitteet nousivat esille, niistä tuli meille samalla myös tutkimuskohde, ja muutimmekin hieman tutkimusasetelmaa. Oli mielenkiintoista seurata, kuinka kaivospolitiikan painopisteet uusiutuivat todella nopeasti.

Talvivaara ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen tapaus maailmanlaajuisesti. Elokuussa 2014 Mount Polleyn kaivoksessa Kanadassa rikkijätealtaan pato petti ja kymmenen miljoonaa kuutiota jätevettä ja -lietettä vyöryi kahteen lähijärveen.
– Se oli Talvivaaraa moninkertaisesti suurempi ympäristökatastrofi, ja sen seuraukset vaikuttavat koko maan kaivosalaan. Olemme juuri käynnistämässä vertailua näiden kahden tapauksen välillä.

Suomalainen kaivosteollisuus ei kuitenkaan Talvivaaran myötä saanut lopullista kuoliniskua, näkee kaivospolitiikan professori Juha Kotilainen.
– Raaka-ainepolitiikka on Euroopan unionin nouseva politiikan lohko. Olisi ihme, jos se ei Suomessakin vaikuttaisi siihen, että paineet kaivosteollisuuden edistämiseksi pysyvät myös jatkossa yllä.
Euroopan komissio muun muassa haluaa jäsenmailtaan sujuvaa ja helppoa lupienmyöntämisprosessia mineraalien louhimiseen ja etsimiseen. Komissiossa on myös pohdittu etukäteen tilanteita, joissa kaivostoimintaa suunnitellaan esimerkiksi Natura-alueille.
– Tarvitaan pohdintaa siitä, miten suojeluintressi ja raaka-aineiden hankinta ovat ristiriidassa keskenään. Jatkossa eteen voi tulla tapauksia, missä suojelun tasoa mietitään.
Keskustelua kaivosalan ympärillä riittää siis tulevaisuudessakin?
– Varmasti riittää, olisi ihme, jos ei riittäisi.

Teksti: Sari Eskelinen Kuva: STR / Lehtikuva

Uutta tutkimusta aiheesta

Tekesin rahoittamassa hankkeessa selvitetään kuntien ja paikallisten toimijoiden roolia kaivostoiminnan vaikutusten käsittelyssä. Samalla on selvitetty paikallisen hallinnan keinoja muun muassa Australiassa, Kanadassa, Ruotsissa ja Grönlannissa.
Kahdessa Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa puolestaan tutkitaan kaivosalaan liittyviä paikallisia protesteja sekä kaivospolitiikan kehitystä muutamissa maissa.