Saukon jäljillä

Saima 1/2015

Tuhannet hiihtokilometrit ja mittava aineisto Suomen kasvavasta saukkokannasta pohjustivat Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajan Risto Sulkavan vuonna 2006 valmistunutta väitöstutkimusta. Saukon jäljillä hän kulkee edelleen, juuri ennen haastatteluhetkeä Sulkava palasi vuosittaisesta saukkoinventoinnista.

Iso aineisto sammakkoeläimistä ja päiväperhosista odottaisi myös innokasta kaveria työstämään ja kirjoittamaan, Sulkava naurahtaa.
Näköalapaikka suomalaiseen luonnonsuojeluun pitää kuitenkin Joensuun yliopiston kasvatin kiireisenä. Sulkavan mukaan Suomessakin on tulevaisuudessa pakko lisätä luonnonsuojelua kaikilla rintamilla.
– Erityisesti soiden turvekerroksen hiilen siirtäminen ilmakehään ja vesistöihin olisi lopetettava ja soita suojeltava lisää. Myös metsien suojelussa on erittäin paljon kehitettävää.
Suomea ei Sulkavan mielestään voida pitää enää luonnonsuojelun edelläkävijänä.
– Suomesta on tullut pikemminkin peränpitäjä ja jarrumies, mikä on surkeaa sivistysvaltiossa, pitkän linjan luonnonsuojelija harmittelee.

Luonnonsuojelijaksi Sulkava kasvoi oman luontoharrastuksensa kautta.
– Kun näkee itse muutoksen, luonnon yksipuolistumisen ja tasapäistymisen, herää väistämättä suojelemaan luontoa.
Sulkava on työskennellyt Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana vuodesta 2008. Järjestön toiminta tuli hänelle tutuksi jo lapsuusvuosina.
– Myöhemmin toimin aktiivisesti paikallisyhdistyksessä ja piiritasolla vuosikymmenen verran ja päädyin järjestön valtakunnan tason toimintaan mukaan sattuman oikusta.
Järjestötoimintaan motivoi osaltaan halu jättää tuleville sukupolville perinnöksi parempi maailma.
– Lähdin hommaan, jotta voin katsoa lapsiani silmiin ja rehellisesti sanoa, että minä ainakin yritin. Ilman luonnonsuojelua ihmiskunta ei selviä.
Sulkava kritisoi jatkuvan kasvun ideologiaa, joka maapallon rajallisilla resursseilla ei ole mahdollista.
– Tulevat sukupolvet opettelevatkin elämään kohtuudessa. Toivottavasti tämä opittaisiin ilman katastrofeja. Kohtuullisuuteen perustuvassa maailmassa kaikille lajeille on elinmahdollisuudet ja ihmisillä on luonto lähellä ja ihailun sekä suojelun kohteena.

Luonnonsuojelun suurimpina haasteina globaalisti Sulkava pitää ilmastonmuutosta ja biodiversiteetin katoamista. Ilmastonmuutokseen on hänen mukaansa herätty jo laajalla rintamalla, mutta lajistokatoa ei tiedosteta riittävästi.
– Nämä kaksi kysymystä kuitenkin kietoutuvat yhteen. Ilmastonmuutosta ei voida hallita ilman eliölajiston suojelua, eikä päinvastoin.
Sulkava muistuttaa, että lajisto on se termostaatti, joka on historian saatossa pelastanut maapallon ilmastokatastrofeilta muun muassa varastoimalla ylimääräistä hiiltä maaperään, ja viilentämällä ilmastoa sitä kautta.
– Elämme parhaillaan maailmanhistorian kuudetta suurta sukupuuttokautta. Lajisto köyhtyy sellaisella vauhdilla, että vaarannamme tämän termostaatin.

Yksittäistä ihmistä Sulkava patistelee vaikuttamaan niin yhteiskunnallisen aktiivisuuden kautta kuin henkilökohtaisessa elämässäkin. Päättäjiltä ja puolueilta pitäisi hänen mielestään pumpata esiin kannat luontoon ja luonnonsuojeluun, kuten turpeenpolttoon ja koskiensuojelulain "päivittämiseen".
– Luonnonsuojelussa pelkkä vapaaehtoisuus ei toimi, koska aina joku kokee menettävänsä jotakin, ainakin periaatetasolla.
Myös omassa ympäristössään jokainen voi ryhtyä toimimaan luontopositiivisemmin.
– Jokainen meistä tekee valintoja omassa elämässään ja jokaisen valinnan voi tehdä ympäristömyönteisemmin.
Noin 15 opettajavuoden aikana Sulkava pääsi seuraamaan läheltä nuorten asenteita luontoon ja luonnonsuojeluun.
– Siinä iässä harva oppilas tunnustaa tai edes tiedostaa olevansa minkäänlainen luonnonsuojelija. Jälkeenpäin entisiä oppilaita on tullut vastaan monessa luonnonsuojeluun liittyvässä työssä, tutkimuksessa, mediassa ja tietysti SLL:n toiminnassa. Eli kyllä siellä koulussa jotain kuitenkin oli mieleen tarttunut.

Sulkava tuli opiskelemaan Joensuuhun biologiaa 1980-luvun loppupuolella. Tärkeä tekijä opiskelupaikkakunnan valinnassa olivat itäsuomalaiset maastot, jotka kiinnostivat innokasta retkeilijää.
– Joensuusta ja yliopistosta jäi erittäin mukavat muistot. Vieläkin tuntuu siltä kuin kotiin tulisi, kun saavun Joensuuhun. Tyttäreni opiskelee Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella ja vierailen kaupungissa silloin tällöin myös työasioiden merkeissä.
Vaikka työ kuljetti Sulkavan muualle pian valmistumisen jälkeen, säilyi side yliopiston biologian laitokselle väitöskirjatyön tiimoilta vielä pitkään. Kymmenien vuosien aikana kertynyt aineisto saukoista jalostui väitöskirjaksi työn ohessa.
– Väitöskaronkassa sekä ohjaaja että vastaväittäjä totesivat, että taisin olla "viimeinen mohikaani", joka teki 20 vuoden aineistonkeruun pohjalta kovatasoisen kokonaisesittelyn yhdestä lajista. Eihän sellaisessa tieteellisen uran kannalta ole nykymaailmassa järkeä, Sulkava naurahtaa.

Teksti: Sari Eskelinen Kuva: Jaana Sulkava

FAKTA

KUKA Filosofian tohtori Risto Sulkava on Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja.

MITÄ Sulkava opiskeli Joensuun yliopistossa pääaineenaan biologiaa ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1993. Hän väitteli filosofian tohtoriksi Joensuun yliopistosta vuonna 2006. Hänen väitöskirjansa saukon ekologiasta pohjoisella havumetsävyöhykkeellä on edelleen kokonaisvaltaisin ja kattavin tutkimus aiheesta.

MISSÄ Ennen nykyistä työtään Sulkava on työskennellyt muun muassa Suomen saukkokannan koon arviointihankkeen johtajana Suomen Ympäristökeskuksessa vuosina 1995–99 sekä biologian opettajana Keuruulla ja Haapamäellä.