Opiskelukokemus keskiöön

Saima 3/2014

Tämän numeron teemana on muutos. Muutos herättää ristiriitaisia tuntoja. Yliopiston käytäviä on leimannut viime vuosina ajatusmaailma, jossa ennen kaikki oli paremmin. Oli aikaa ajatella eikä kukaan pakottanut kirjaamaan käytettyä aikaa typeränoloisiin tietojärjestelmiin. Nyt aika menee rahan hakemiseen ja raportointiin.

Yliopistomaailma on epäilemättä muuttunut, mutta niin on myös oma asemamme. En ole ollenkaan varma, avasiko 1970-luvun suomalainen yliopistolaitos kaltaiselleni assistentin sijaiselle sen parempia uranäkymiä kuin miltä tilanne näyttää tämän päivän tohtorikoulutettavalle.

Miltä yliopisto näyttää sitten opiskelijan näkökulmasta? Omalle opiskelijauralleni sattui kaksi varsin erilaista opiskeluympäristöä, toinen aikansa massayliopisto ja toinen kotoinen pieni korkeakoulu. Vaikka yliopistoradikalismin keskiössä tunsimme olevamme osa suurempaa liikettä, niin kumpikaan mainituista opinahjoista ei ollut millään mittarilla täydellinen opiskeluympäristö. Vaikka opettajinani oli yksittäisiä oman alansa tähtiä tai käytännönläheisiä pedagogeja, niin moni opettaja kirjaimellisesti täytti vain säädösten mukaisen luentovelvollisuutensa.

Omista opiskeluajoistani on tultu varmasti paljon eteenpäin. Uskallan silti väittää, ettei opiskelija ole vieläkään suomalaisen yliopistolaitoksen keskiössä. Toki suomalaisella opiskelijalla on maailman parhaimmistoon kuuluvat opintososiaaliset etuudet ja myös perusinfrastruktuuri on kunnossa. Tiedeyhteisön arvomaailmassa opiskelu on kuitenkin jäänyt jonnekin tutkimuksen takamaastoon.

Suomalaisen yliopistolaitoksen onni on, että se saa valikoida opiskelijansa maailmalla kehutusta koulujärjestelmästä, ja siitäkin ikäluokkansa parhaimmiston. Näin ei jatkossa välttämättä ole. Siksi uskon, että jo lähivuosina suomalaiset yliopistot joutuvat ottamaan opiskelukokemuksen entistä vahvemmin toiminta-ajatuksekseen. Lukukausimaksuihin perustuvassa angloamerikkalaisessa järjestelmässä tämä on tapahtunut rahan voimalla.

Myös Saima-lehti ilmestyy muutoksen kynnyksellä, sillä syksyn aikana yliopiston brändi-ilme uudistuu. Ilmeen uudistamisen yhteydessä vanha tunnus säilyy, mutta yliopiston nimeä käytetään sen kanssa jatkossa englanniksi. Keskeisenä muutoksen ajurina on ollut yliopiston ilmeen modernisoiminen ja kansainvälistäminen, mutta edelleen yliopistolaitoksen parhaita perinteitä kunnioittaen.

 Perttu Vartiainen
 Rehtori