Niityn sammalyhteisö kiittää lehmää

Saima 2/2015

Kun lehmä laiduntaa niityllä tai metsälaitumella, voivat putkilokasvit ja hyönteiset hyvin. Uusi tutkimus korostaa uhanalaisten luontotyyppien ja laidunnuksen merkitystä myös sammalille.

Perinteiseen karjatalouteen kiinteästi kuuluneet luonnonlaitumet ja -niityt eli perinnebiotoopit ovat monimuotoisuuden keskittymiä. Ne ovat tärkeitä myös sammalille, kertoo tutkija Tuomo Takala Itä-Suomen yliopistosta.
Tuoreiden niittyjen luonteenomaiset sammalyhteisöt ovat jopa täysin riippuvaisia laidunnuksesta. Metsälaitumilla laidunnus on elintärkeää monille paljaalla mineraalimaalla ja lannalla eläville lajeille.
– Tuoreilla niityillä jatkuva, melko voimakas laidunnus tukee sammalten monimuotoisuutta. Siihen ei tarvita erikoistemppuja, Takala sanoo.

Metsälaitumilla puolestaan olisi pyrittävä lisäämään niin lahopuun määrää kuin elävän puuston ikärakenteen, lajiston ja tiheyden vaihtelua. Tämä edistäisi myös monen muun eliöryhmän monimuotoisuutta.
– Niityillä sammalet kasvavat pitkälti putkilokasvien ehdoilla. Sammalet ovat kuitenkin tärkeä osa niityn kasvillisuutta. Niillä saattaa olla vaikutusta muun muassa putkilokasvien itävyyteen. Sammalten ekologisesta merkityksestä niityillä tiedetään kuitenkin vielä hyvin vähän.
Myös karjan kulkemisesta syntyvät mineraalimaan paljastumat ovat keskeisiä sammalten kasvupaikkoja.

Tehomaatalouden myötä niityt ja metsälaitumet ovat huvenneet murto-osaan sadan vuoden takaisesta. Perinnebiotooppien säilyminen on täysin maataloustukien varassa.
Takalan mukaan perinnebiotooppien hoito, johon viljelijä voi hakea ympäristötukea, ei yleensä ole viljelijöille kovin kannattavaa. Usein perinnebiotooppien hoito lakkaa, eikä uusia tule tilalle samaa tahtia, kun pienet tilat lopettavat viljelijöiden eläköityessä. Uusia ideoita perinnebiotooppien suojeluun tarvitaan.
– Vaikka perinnebiotooppien säilyttämisessä on nykyisellään tekohengityksen makua, on tukemista ehdottomasti jatkettava. Lisäksi esimerkiksi kesälampaiden vuokraustoimintaa kehittämällä voitaisiin ylläpitää laitumia.

Takala kiersi laitumia Somerolla Häntälän ja Talvisillan kylien alueella sekä Kiteeltä Valtimolle ulottuvalla alueella. Väitöstutkimuksen rungon muodostivat yli 900 kasviruutua, joilta määritettiin sammallajit peittävyyksineen. 
– Lajeista mainittakoon karjanlannalla kasvava, silmälläpidettävä haisumarrassammal, jolla vaikuttaa toistaiseksi olevan vahva kanta Pohjois-Karjalan metsälaitumilla.

Teksti: Virpi Komulainen Kuva: Jasmiina Haverinen