Kiusattu opettaja ei jaksa opettaa

Vain vähän yli neljännes peruskoulunopettajista on sitä mieltä, ettei kiusaaminen kosketa heitä työssä millään tapaa.

Teksti Nina Venhe Kuvat Varpu Heiskanen ja Raija Törrönen

Yliopistonlehtori Matti Meriläinen esittelee tuoreita lukuja liittyen valtakunnalliseen kartoitukseen peruskoulunopettajien kohtaamasta kiusaamisesta. Kyselyyn vastasi 1 250 peruskoulunopettajaa ympäri Suomen. Saadut luvut puhuvat karua kieltään; esimerkiksi noin viisi prosenttia kyselyyn vastanneista opettajista on kokenut kiusaamista viikoittain viimeisen vuoden aikana.

– Kiusaajat voivat olla oppilaita, huoltajia, esimiehiä tai kollegoita. Luvut ovat melko pysäyttäviä verrattaessa mihin tahansa muuhun työpaikkaan, Meriläinen toteaa.

Lähes puolet peruskoulunopettajista oli kokenut kiusaamista tai epäasiallista käytöstä viimeisen vuoden aikana.  

Tyypillistä on, että kiusaaja on oppilas, mutta vielä useammin kiusaaja on aikuinen – toinen opettaja, esimies, huoltaja tai koulunkäyntiavustaja. Hyvin usein kiusaajia on samanaikaisesti useampia, sekä oppilaita että aikuisia.  


Matti Meriläinen toivoisi opettajiin kohdistuvasta kiusaamisesta laajempaa keskustelua.

– Minusta yllättävintä oli, että oppilaiden jälkeen toiseksi yleisimmin kiusaaja on kollega.  

Meriläisen ja hänen opiskelijoidensa teettämässä kyselyssä selvitettiin kiusaamisen yleisyyttä ja luonnetta sekä sitä, kuka opettajia kiusaa. Samalla selvitettiin myös, ovatko opettajat tietoisia siitä, miten kiusaamistilanteessa pitää toimia.

– Lisäksi parhaillaan tekeillä olevasta Saila Friisin haastattelututkimuksesta selviää, miten järkyttävän pitkiä ja vakavia kiusaamisprosessit kiusatun näkökulmasta voivat olla.  
 

Kiusattu suhtautuu kiusaamiseen pääosin kahdella eri tapaa. Joko käperrytään itseen ja kerrotaan tilanteesta korkeintaan lähipiirille tai sitten keskitytään ongelman ratkaisuun, ja viedään asia esimiehen tai työsuojeluvaltuutetun tietoon.  

– Harmillista vain on, etteivät nykyiset toimintamallit näytä estävän kiusaamista. Vaikka esimiehen on myös lain puitteissa puututtava kiusaamiseen, ei sekään näytä aina riittävän.

Meriläistä harmittaa myös se, että kun opettajat harkitsevat alan vaihtoa muutenkin muita ammattikuntia useammin, saattaa työpaikkakiusaaminen vauhdittaa alanvaihtoa.

Perinteisten kiusaamistapojen, kuten työn vähättelyn, henkilökohtaisten loukkauksien, mustamaalaamisen ja fyysisen väkivallan lisäksi uutena kiusaamismuotona on virtuaalinen kiusaaminen. Vastaajista jopa kymmentä prosenttia oli viimeisen vuoden aikana kiusattu verkon tai somen välityksellä.  

– Kollegoiden kesken tyypillistä kiusaamista taas on porukan ulkopuolelle jättäminen. Lisäksi työajan käyttäminen jatkuvasti muuhun kuin työskentelyyn lasketaan kiusaamiseksi. Eli kun omia hommia ei tehdä, vaikuttaa se muiden työkuormaan.  

Opettajat kokevat työssään myös seksuaalista häirintää. Jopa kahdeksan prosenttia vastaajista, sukupuolesta riippumatta, oli kokenut häirintää silloin tällöin.   

– Lisäksi meidät yllätti se, miten moni elää kiusaamisen pelossa. Vaikkei varsinaista kiusaamista olisikaan kokenut, yli 20 prosenttia pelkäsi tulevansa kiusatuksi. Joka viikko kiusaamista joutuu pelkäämään reilut viisi prosenttia kaikista vastaajista.

 

Opettajan pitäisi pystyä luomaan luokkaan turvallinen ja rauhallinen oppimisilmapiiri, jotta oppimista yleensäkään tapahtuisi.

– Näiden tulosten perusteella se on kyllä vaikeaa. Joko opettajan oma auktoriteetti ei riitä pitämään luokassa järjestystä tai sitten lainsäädäntö ei anna opettajalle valtuuksia tehdä tarpeeksi sen eteen.

Toisin sanoen: jos opettaja ei hallitse luokkatilanteita eikä koe oloaan luontevaksi työyhteisössään, näkyy se pian myös oppimistuloksissa.  

– Ja etenkin jos oppilas ja huoltaja kiusaavat opettajaa yhdessä, on opettaja melko heikoilla.

Mistä sitten opettaja saisi apua kiusaamistilanteessa, kun omat keinot ovat loppu?

– Kaikilla kouluilla pitäisi olla kiusaamistilanteita varten selkeät ja yhtenäiset toimintaohjeet, joihin voitaisiin tutustua jo opettajankoulutusvaiheessa. Miksei myös Opetusalan ammattijärjestö OAJ voisi pitää vaikka teemavuoden, jonka keskiössä olisi opettajiin kohdistuva kiusaaminen.  

Näin asiat nousisivat helpommin esille ja keskusteluihin.  

– Ilmiö on tunnistettu ja tunnustettu, nyt olisi aika käytännön toimenpiteille.

Tämän kyselyn lisäksi kiusaamisteemaa käsitellään parhaillaan useissa työn alla olevissa kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen asiantuntijakoulutuksen opiskelijoiden pro gradu -tutkielmissa.  

Meriläisen tavoitteena on kirjoittaa tuloksista myöhemmin kirja, jossa tuloksia käytäisiin läpi ja pohdittaisiin parannusehdotuksia.

– Koska kiusaamistapaukset saattavat vaikuttaa kenen tahansa lapsen oppimistuloksiin, tämä ei ole pelkkä koulujen tai yksittäisten opettajien ongelma. Siksi toivoisinkin asiasta laajempaa yhteiskunnallista keskustelua.

Julkaistu Saima-lehdessä 1/2018.