Perinteet painavat katsomusopetuksessa

Saima 2/2016

Oppilaat mukautuvat katsomusaineiden yhteisopetukseen vaivattomammin kuin opettajat. Uskontojen ja elämänkatsomustiedon oppilaiden yhteiseen opetukseen liittyy pelkoja ja ennakkoluuloja, sanoo professori Martin Ubani.

Uskontojen ja elämänkatsomustiedon oppilaiden yhteinen katsomusaineiden opetus osoittautui monimutkaiseksi yhtälöksi Itä-Suomen yliopiston kokeilussa. Yliopiston teologinen osasto, soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto sekä Joensuun normaalikoulu toteuttivat kokeilun lokakuussa 2014.

Aineiston analyysi on vielä kesken opettajien osalta, mutta uskonnonpedagogiikan professori Martin Ubani voi jo sanoa, että yhteisopettajuuden periaatteella annettava opetus, joka huomioi eri katsomusaineiden lähtökohtia, oli osin haastava kokemus.

– Opettajat ovat erittäin tietoisia opettajan etiikkaan liittyvistä kysymyksistä pedagogisten kysymysten ohella, ja sen tähden prosessi oli varmasti haastava. Toisaalta tämä myös kertoo opettajien kyvykkyydestä arvioida katsomusopetusta ja ymmärtää, että katsomusopetuksen järjestäminen yhdessä ei ole yksinkertainen kysymys.

Nuoret oppilaat vaikuttivat sen sijaan ottavan yhteisen katsomusopetuksen kokeilun pääosin myönteisesti vastaan.

– Yleisesti ottaen näyttää siltä, että oppilaat ovat varsin mukautuvaisia opetusjärjestelyn muutokseen. Oppilaat myös kokivat pystyvänsä olemaan aidosti omia itsejään yhdessä järjestettävässä opetuksessa. Nuoret suhtautuivat kokeiluun pääsääntöisesti positiivisesti. Tosin on huomattava, että opetus toteutettiin yhteisopettajuuden keinoin, eli opetustilannetta johtamassa oli myös oman katsomusaineen opettaja, Ubani kertoo.

Ajatus katsomusaineiden yhteisopetuksesta herättää Suomessa suuria tunteita niin kotona ja eri uskontokunnissa kuin politiikassa. Ubani arvioi, että taustalla vaikuttaa monia ennakkoluuloja ja pelkoja.

– Monelle käsitys hyvästä katsomusopetuksesta on yhteydessä omaan uskonnolliseen, katsomukselliseen tai aatteelliseen vakaumukseen. Katsomusopetus on myös poliittinen kysymys, eli sillä on yksilötason merkityksen lisäksi yhteiskunnallista ja jopa globaalia merkitystä, Ubani muistuttaa.

Uskonnon opetus kantaa mukanaan pitkiä perinteitä Suomessa, ja perinteiden muuttaminen on aina työlästä. Yksi iso haaste syntyy jo ajattelutavasta, että yhteisopetuksessa elämänkatsomustiedon oppilaat osallistuvat uskonnontunnille ja uskontojen oppilaat elämänkatsomustiedon tunnille.

Ubanin mukaan yhteisopetuksessa, yhteisopettajuuden periaatteella tai muutoin toteutettuna, luodaan uutta katsomusopetusperinnettä, mikä ei synny kivutta.

– On erittäin mahdollista, että eri katsomusaineiden vanhojen kenttäperinteiden vaikutus – eli ajattelutavat siitä, miten oppiainetta on aina opetettu ja kuuluu opettaa – olisi osaltaan tuottamassa yhteiseen opetukseen hallitsemattoman ajanjakson, etenkin jos ei resurssoida riittävää opettajien tutkimusperustaista täydennyskoulutusta.

Ubani korostaa, että katsomusopetuksen järjestämisen ei tarvitse olla joko tai -kysymys siten, että opetus järjestettäisiin joko kokonaan erikseen tai kokonaan yhdessä.

– Vuonna 2016 voimaan astuva peruskoulun opetussuunnitelma antaa mahdollisuuksia yhteistyöhön eri katsomusaineiden ja uskonnon oppimäärien välillä esimerkiksi alueelliset uskonnolliset ja katsomukselliset erityispiirteet huomioiden.

Teksti: Risto Löf Kuva: Varpu Heiskanen