IT-osaamista opetuksella

Saima 1/2016

Työelämän organisaatiot ja työtehtävät muuttavat alati muotoaan, mutta opetuksen muodot yliopistoissa ovat muuttuneet vielä varsin vähän.

Työn muuttuvia vaatimuksia on kuvattu siirtymisenä I-tyyppisestä työstä T-tyyppiseen työhön. I merkitsee oman substanssin hallintaa, ja siinä suomalainen koulutusjärjestelmä on perinteisesti ollut vahva. T-työssä osaaminen on yhtä tärkeää, mutta se tulee vaikuttavaksi vasta, kun työ verkottuu toisten työhön.  Nykytyöelämässä tarvitsemme siis rinnakkain molempia. On osuvasti todettu, että meidän tulee olla siinäkin mielessä IT-osaajia, että kykenemme kehittämisen lisäksi myös jakamaan osaamistamme.

Perinteisesti IT-osaamisella tarkoitetaan digitalisaation mukanaan tuomia uusia teknologioita. Uutta teknologiaa ja oppimisympäristöjä otetaan kyllä käyttöön, mutta usein niiden käyttöönotto koetaan ulkokohtaiseksi opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden keskuudessa. Ne otetaan käyttöön ilman pedagogista muutosta, ja tästä syystä lopputulos ei ole toivottu. Opetusta toteutetaan uusilla teknisillä välineillä, mutta vanhoilla menetelmillä ja asenteilla.

Jaakko Kurhila Helsingin yliopistosta korostaa, että kaiken opetuksen on lunastettava relevanssinsa joka päivä ja uusien opetusmenetelmien kohdalla tämä korostuu erityisesti.  Opetuksen laatua on arvioitava, ja se on tehtävä näkyväksi. Eli opetuksen laadun kehittämistä on johdettava, ja opetuksen kehittämistä on myös arvostettava samalla lailla kuin tieteen tekemistä.

Myös opiskelijoiden on osallistuttava aiempaa aktiivisemmin omaan oppimiseensa. Opiskelu on tehtävä jatkuvaksi ja näkyväksi osallistumiseksi yliopistoyhteisöön, ja oppimisen eteen on nähtävä vaivaa. Parhaimmillaan substanssin oppiminen tapahtuu yhteistyössä muiden opiskelijoiden kanssa opettajan toimiessa ohjaajana ja oppimisedellytysten luojana.

Uudessa oppimisessa ei myöskään enää riitä yksin opettaminen, vaan tarvitaan tiimejä, joissa merkittävät oppimiskokonaisuudet rakentuvat useiden opettajien eriytyneestä osaamisesta. Tässä mielessä joudutaan tinkimään yksittäisten opettajien ”akateemisesta” vapaudesta opettaa juuri niin kuin on aina tehnyt.

IT-osaamisen synnyttäminen vaatii siis perinteisen opettamisen rinnalle hyvinkin erilaisia uusia muotoja ja teknologioita. Se haastaa meidän kaikkien totutut ajattelutavat mutta avaa myös mielenkiintoisia uusia mahdollisuuksia opettamiseen.

Uusia toimintamalleja ja oppimisympäristöjä on Itä-Suomen yliopistossa ryhdytty pontevasti kehittämään, kuten tämänkin Saima-lehden teemanumeron sivuilta voitte havaita.

Jukka Mönkkönen

Rehtori