Mielekkäämpi vanhuus

Saima 1/2016

IkäOTe-hanke kokoaa yhteen tietoa, kokemuksia ja toimintatapoja, jotka liittyvät ikääntyvien oppimiseen ja osallisuuteen yhteiskunnassamme.

Ikääntyvien määrä kasvaa jatkuvasti suhteessa työikäisiin. Mediassa puidaan vanhusten hoitoa ja kohtaloa, kun auttavat kädet eivät riitä. Vanhusten hyvinvointi ei enää ole itsestään selvä asia.

– Huomiota kiinnitetään kuitenkin usein vain iäkkäiden fyysiseen toimintakykyyn ja selviämiseen. Tässä keskustelussa unohtuu psyykkisen hyvinvoinnin ja kognitiivisten taitojen ylläpidon tärkeys, harmittelee hankkeen johtaja, erityispedagogiikan professori Eija Kärnä.

IkäOTe-hankkeessa asiaan on kuitenkin paneuduttu. Hankkeen nimi on lyhenne sanoista Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologiat. Hankkeessa tutkitaan ja kokeillaan teknologisia ratkaisuja ikääntyvien ja muistisairaiden henkilöiden hyvinvoinnin ja kotona asumisen tukemiseksi.

Itä-Suomen yliopiston lisäksi hankkeessa toimii Joensuun kaupunki, jonka kotihoidossa tutkitaan ja kokeillaan turvallisuuteen ja vuorovaikutukseen liittyviä hyvinvointiteknologioita. Kolmantena hankkeen toteuttajana on Karelia-ammattikorkeakoulu, jonka opiskelijat tekevät muun muassa hankkeeseen liittyvää aineiston keruuta ja hyödyntävät kerättyjä aineistoja opinnäytetöissään.

Asiantuntija Päivi Sihvo Karelia-ammattikorkeakoulusta toteaakin hankkeessa olevan kolme aspektia: uuden tiedon tuottaminen, sen arkeen tuominen ja koulutus.
Yhdessä työskentelemällä kolme toteuttajaa voivat löytää toimivat tavat ja pääsevät viemään tietoa suoraan ruohonjuuritasolle asti. Vastaavasti palaute asiakkailta kulkeutuu nopeasti takaisinpäin.

Hankkeessa on ensimmäisenä kokeiltu kotihoidon asiakkaiden kanssa lääkeautomaattia. Automaatti kertoo asiakkaalle, kun on aika ottaa lääke. Kokeilun tavoitteena on selvittää lääkeautomaatin soveltuvuutta asiakkaille sekä palvelun vaikutuksia kotihoidon työhön ja kustannuksiin.

– Tähän mennessä palaute on ollut pelkästään positiivista, sillä laite on helppokäyttöinen, ja se on tuonut päivään uutta rutiinia, kertoo Joensuun kaupungin hyvinvointiteknologia-asiantuntija Jaana Nykänen.

Lisäksi automaatti on parantanut asiakkaiden toimintakykyä, kun automaatti käskee ottamaan lääkkeet tasaisesti oikeaan aikaan. Toimintakyvyn paraneminen säästää kotihoidon kustannuksia.

– Emme aluksi ajatelleetkaan, että automaatti voisi tuoda myös rutiinia asiakkaiden päivään. Käytännön kokeilujen myötä paljastuu siis myös ennalta-arvaamattomia asioita, jotka on hyvä huomioida myöhemmin mahdollisessa laajemmassa käyttöönotossa, Nykänen summaa.

Seuraavaksi on tarkoitus kokeilla paikannuslaitteita muistisairaille. Lisäksi hankkeessa toteutetaan työpajoja, joihin ikääntyvät pääsevät itsekin mukaan. Työpajoissa on tarkoitus suunnitella asiantuntijoiden kanssa esimerkiksi ikääntyville kohdennettua sovellusta, jonka voisi asentaa tablettitietokoneelle.

– Ikääntyvien palveluita suunniteltaessa pääsevät itse ikääntyvät työhön vain harvoin mukaan. Me kuitenkin halusimme osallistaa heidät jo suunnitteluvaiheessa. Pohdimme yhdessä, millaiselle vuorovaikutukselle heillä on tarvetta – onko se sitten aivoja treenaavaa pelaamista vai jotain muuta, kertoo Kärnä.

Pohjois-Karjalan maakuntaliiton hankkeelle myöntämä kaksivuotinen EAKR-rahoitus kestää vuoden 2017 alkuun. Kolmen päätoteuttajan lisäksi hankkeen tapahtumiin osallistuu myös hoiva- ja teknologia-alan yrityksiä.

Päivi Sihvo muistuttaakin, että jos ihmisten halutaan asuvan kotona yhä pitempään, on teknologia otettava avuksi ja yhteistyötä siinä vahvistettava.

– Hankkeen kokeilujen pohjalta saamme toimintamalleja onnistuneista kokemuksista, etenkin kun toimimme yhteistyössä oppimisen ja käytännön tekemisen asiantuntijoiden kanssa.

Eija Kärnän mukaan jo hankkeen ensimmäinen vuosi on tuntunut näköalapaikalta.

– Keskinäinen ymmärrys on lisääntynyt toteuttajien välillä koko ajan.

Yhteistyön voimaa useiden toimijoiden kesken

IkäOTe-hankkeessa tiedettä viedään käytännön tasolle välittömästi.

– Pohjois-Karjalan alue on hedelmällinen tutkimuskohde ikääntyvien hyvinvoinnissa, koska väestörakenne painottuu ikäihmisiin. On tärkeää, että saimme koottua tähän alueen erilaisia toimijoita mukaan. Hankkeessa tehtyjen kokeilujen ja kehittämisen lopputulema on palvelumalli, jota voi hyödyntää valtakunnallisesti, kertoo professori Eija Kärnä.

Näin laajaan työhön ei yliopisto pystyisi yksin.

– Kolmen hyvin erilaisen osaajan yhteistyö tuottaa parempia tuloksia, kun jokainen katsoo asiaa eri näkökulmasta. Kaupungin ansiosta pääsemme kiinni käytäntöön saman tien, ja ammattikorkeakoulun opiskelijat pääsevät toteuttamaan haastatteluja ja kokeiluja käytännössä nopeasti, Kärnä kiittelee.

Päivi Sihvo Karelia-ammattikorkeakoulusta toivoo, että hankkeessa mukana olevat opiskelijat innostuisivat samalla ikääntyvien hyvinvoinnista niin, että jatkaisivat alalla hankkeen jälkeenkin.

– Meillä on myös mahdollisuus jatkokehittää innovaatioita palveluiksi asti. Tuomme kehittämisprosessiin käyttäjälähtöisen näkökulman.

Yliopisto taas tuo palveluihin oppimiseen liittyviä näkökulmia, jotka ovat tärkeitä muistisairauksia ehkäistäessä.

– Uuden oppiminen yhdistetään liian harvoin muistisairauksiin, vaikka se on tutkimusten mukaan yksi ennaltaehkäisevä lääke aivoille, Kärnä summaa.

Lisäksi oppimisen tematiikka on apuna myös uusien laitteiden käyttöönotossa.

– Saamme uusia vinkkejä oppimisen asiantuntijoilta siitä, miten ohjata asiakkaita laitteiden käytössä, kiittelee Jaana Nykänen.

Lopputulokset on tarkoitus viedä suoraan sote-uudistukseen. Hankkeessa saadut uudet toimintamallit ohjaavat kotihoitoa eteenpäin – ja herättävät toivon mukaan myös laajempaa keskustelua siitä, mitä kaikkea ikääntyvien hyvinvointiin liittyy teknologisoituneessa Suomessa.

 

NÄKÖKULMA

Ikääntyvien oikeus oppimiseen

Oppiminen on harvoin se teema, joka nousee esiin ikääntyvistä puhuttaessa. Elinikäinen oppiminen on kuitenkin kaikille tuttu käsite – miksi se ei silti tunnu koskevan ikääntyviä? Eija Kärnä toivoo, että IkäOTe-hanke nostaisikin osaltaan keskusteluun sen, kuuluuko oppimisen oikeus ikääntyville.

Kun ihminen jää eläkkeelle, mahdollisuudet uuden oppimiseen jäävät helposti esimerkiksi kansalaisopiston kurssien varaan. Kärnän mukaan ne ovat hienoja oppimismahdollisuuksia, mutta nekään eivät ole kaikkien saatavilla.

Voisiko oppimisen mahdollisuudet tehdä ikääntyville jotenkin helpommiksi? Uuden oppiminen ehkäisee muistisairauksien etenemistä, mikä taas säästää osaltaan yhteiskunnan varoja. Aivoihin pätee hokema ”use it or lose it”.

Teknologisia sovelluksia ei juuri ole suunnattu ikääntyville – tai jos onkin, liittyvät ne usein ikääntyvien hoitoon. Myöskin teknologiaan liittyvien ohjetekstien kohderyhmänä on selkeästi nuorempi ikäpolvi. Yhä useampi asia on nykyisin saatavana vain sähköisesti, vaikka tasapuolinen tiedonsaanti tulisi taata kaikille ikäryhmille.

Ikääntyvien kansalaisten osallisuudesta digitalisoituneessa yhteiskunnassa pitäisikin kantaa nykyistä enemmän huolta. Pelkkä teknologioiden saatavuus ei riitä, vaan niitä pitää oppia myös käyttämään.

Väestö ikääntyy kovaa vauhtia, mutta onko oppiminen yhä vain nuorempien oikeus?

Teksti: Nina Venhe Kuvat: Raija Törrönen, Varpu Heiskanen ja Bettiina Lievonen