Petri Karvinen tekee sitä, mitä muut eivät tee

Petri Karvisen ei tarvinnut etsiä yritysideaa. Tutkijanuransa röntgenoptiikan nanovalmistuksen parissa tehnyt Karvinen havahtui siirtymään yrittäjäksi, kun kaupallista toimijaa ei alalla ollut ja kyselyitä sateli tutkijoille. Karvinen ja hänen kollegansa sveitsiläisessä Paul Scherrer -instituutissa joutuivat vastaamaan, että palataan asiaan, jos tutkimukselta ehditään.

– Teimme myös myyntiin komponentteja, vaikka painotus oli tutkimuksessa. Siitä tuli rohkeus ja kokemus siitä, että mittatilaustyönä tehdyille röntgenlinsseille on markkinoita, sanoo toimitusjohtaja Petri Karvinen.

Hän perusti Finnlitho-yrityksen Joensuuhun yliopiston kylkeen vuonna 2014, mikä oli luontevin ratkaisu Itä-Suomen yliopistosta väitelleelle Karviselle.

– Tyhjästä tällaisen yrityksen perustaminen on mahdotonta, koska laitteet maksavat miljoonia. Siksi vuokraan laiteaikaa yliopistolta. Toisaalta yliopistolla on intressi, että ulkopuolelta tulee uutta tietoa ja kokemusta puhdastiloihin. Yritys olisi voinut toimia myös Sveitsissä, mutta halusimme perheen kanssa Suomeen.

Diffraktiivinen röntgenoptiikka on hyvin kapea ala ja Finnlithon röntgenlinsseille on maailmassa potentiaalisia asiakkaita vain tuhatkunta. Isoimmat markkinat ovat Aasiassa ja Yhdysvalloissa.

– Finnlitho tekee vähän ja kalliilla, vaikka se ei ole kovin trendikästä. Tavoitteena on saada yritys alkuun tekemällä high end -optiikkaa ja luoda nimi sillä.

Tietoliikennetekniikan sovellukset ajoivat nanofotoniikan kehitystä eteenpäin vuosituhannen vaihteessa, mutta nykyään modernia fotoniikkaa on kaikkialla. Röntgensäteet ovat kuitenkin hankalia. Ne menevät kaikesta läpi ja niitä on vaikea saada heijastumaan tai taittumaan.

Finnlithon valmistamilla linsseillä on käyttöä lähinnä suuren mittakaavan tutkimuslaitosten synkrotroneilla. Näitä jalkapallokentän kokoluokan valonlähteitä löytyy maailmalta vain muutamia. Vaikka pikkuruisten diffraktiivisten linssien markkinat ovat nyt hyvin rajalliset, tapahtuu röntgenlähteissä nopeaa kehitystä.

– Minulla on sellainen tunne, että on todella lähellä se laboratoriokokoluokan hyvä röntgenmikroskooppi. Se on tähän asti ollut kiinni sopivista röntgenlähteistä ja niiden puristamisesta pienempään kokoluokkaan. Odotuksena on, että markkinat laajenevat tulevaisuudessa todella paljon.

Juttu on julkaistu Saima-lehdessä 1/2015