Ei kuulu sulle

Saima 2/2016

Vanhemman oikeus puuttua lapsensa sosiaalisen median käyttöön tai levittää tietoa lapsestaan verkossa vaatii eettistä ja juridista rajanvetoa. Lapsen yksityisyyden suojasta on pidettävä hyvää huolta kaikissa tilanteissa, painottaa lapsi- ja koulutusoikeuden apulaisprofessori Suvianna Hakalehto.

WhatsApp kilkattaa jälleen uutta viestiä lapsen älypuhelimeen. Mitähän kaverikeskusteluissa on meneillään tällä kertaa? Ilmeestä näkee, että kaikki ei ole kunnossa, mutta lapsi ei halua puhua asiasta vanhemmilleen. Vanhemmat eivät taas halua urkkia salaa lapsensa älypuhelinta.

Naapuriperheen äiti jakaa perheensä elämää auliisti Facebookissa. Tänään hän kirjoittaa, miten kurjaa perhearki onkaan, kun lapsella on mahatauti. Viestiä vahvistavat valokuvat kalpeakasvoisesta lapsesta ja vertailun vuoksi päivettyneestä lapsesta etelänmatkalta.

Sosiaalisen median käyttö aiheuttaa päänvaivaa ja porua lapsiperheissä. Miten toimia silloin, kun vaakakupissa painavat vanhemman velvollisuus huolehtia lapsen hyvinvoinnista ja toisaalta lapsen oikeus yksityisyyden suojaan? Rajanveto on haastavaa, myöntää Itä-Suomen yliopiston lapsi- ja koulutusoikeuden apulaisprofessori Suvianna Hakalehto.

– Keskeinen kysymys, josta kaikkien aikuisten tulisi olla kiinnostunut, on se, miten voimme turvata lapsen yksityisyyden suojan sosiaalisessa mediassa. Kyse on paljolti eettinen eikä yksinomaan juridinen, Hakalehto muistuttaa.

Yksityisyys on turvattu Suomen perustuslaissa ihmisen perusoikeutena. Yksityisyyden suoja on kirjattu myös ihmisoikeutena moniin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

Yksityisyyden suojaan kuuluu muun muassa itseään koskevien tietojen kontrollointi, fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus sekä mahdollisuus torjua sivullisten tunkeutuminen elämään. Huomattavaa on, että yksityisyys koskee niin aikuista kuin alaikäisiä lapsia.

Hakalehdon mukaan lapsen yksityisyyden suojan voi katsoa olevan tavallaan sekä laajempi että suppeampi kuin aikuisen.

– Laajemmaksi lapsen suojan voi ymmärtää sen vuoksi, että lapsi tarvitsee lainsäädännön mukaan erityistä suojelua ja vanhemmat ovat vastuussa hänen turvallisesta kehityksestään. Suppeampi suoja on siksi, että vanhemmat tekevät useissa asioissa päätöksiä alaikäisten lastensa puolesta. Näiden päätösten tulee kuitenkin olla aina lapsen edun mukaisia, ja vanhemmilla on lainsäädännön mukaan velvollisuus kysyä kaikissa lasta koskevissa asioissa hänen mielipidettään ja ottaa se huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.

Hakalehto poimii esimerkin lainsäädännöstä. Lapsenhuoltolain mukaan huoltajilla on velvollisuus turvata lapsen kehitys ja hyvinvointi, jolloin vanhemman tulisi olla selvillä lapsen elämästä sellaisista asioista, jotka voivat vaikuttaa lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin. Jotta vanhemmat voivat hoitaa velvollisuutensa, alaikäisen lapsen yksityisyyden suoja ei voi olla täysin ehdoton.

– Ei ole olemassa sääntelyä, joka suoraan kieltäisi tai sallisi vanhempien oikeuden lukea joissain tilanteissa tietoja lapsen älypuhelimesta tai sähköpostista. Siinä ollaan pitkälti eettisten periaatteiden varassa.

Kun sosiaalinen media arkipäiväistyy, yksityisen ja julkisen raja hämärtyy. Hakalehto korostaa, että yksityisyyden periaatteet eivät ole silti muuttuneet. Yksityistä tietoa, jota ei ole saanut julkaista ennen digitaalista mediaa, ei saa julkaista edelleenkään.

– Erikseen on huomioitava lasta koskevat arkaluonteiset tiedot, joita ei koskaan pidä julkaista sosiaalisessa mediassa. Näitä tietoja ovat esimerkiksi sosiaalihuollon asiakkuus, terveydentila, etninen alkuperä, seksuaalinen suuntautuminen, uskonnollinen tai yhteiskunnallinen vakaumus, Hakalehto sanoo.

Vaikka lainsäädäntö ei suoraan kiellä vanhempien oikeutta julkaista materiaalia lapsestaan, peruslähtökohta on se, että kenestäkään ei saa julkaista tietoja kysymättä lupaa.

– Silloinkin, kun lapsi antaa luvan, pitää miettiä, onko lapsi ymmärtänyt riittävästi, mistä on kyse, ja harkinnut asiaa huolellisesti. Lasta ei saa pakottaa, suostutella tai manipuloida.

Hakalehdon mukaan yksityisyyden loukkaukseksi voidaan tulkita kaikki vanhemman sosiaalisessa mediassa lapsestaan levittämä tieto, johon lapsi ei ole antanut suostumustaan – myös lapsesta otetut kuvat vanhemman Facebook-päivityksessä. Rikoslain mukaan yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen on rikos, ja syyttäjä voi nostaa syyteen, jos epäilty rikoksentekijä on lapsen huoltaja. Harvoin asiat kuitenkaan käräjille päätyvät, onneksi.

– Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) lähtee siitä, että jos lapsen ja vanhemman edut ovat vastakkain, vanhemman edun on väistyttävä. Tämä EIT:n ratkaisukäytäntö ei koske sosiaalista mediaa mutta perhe- ja yksityiselämän suojaa yleisemmin. Tästä voidaan päätellä, että myös sosiaalisen median osalta lapsen edun ja tähän sisältyvän yksityisyyden suojaaminen on tärkeämpää kuin esimerkiksi vanhemman sananvapauteen kuuluva oikeus julkaista perheestään tietoja ja kuvia sosiaalisessa mediassa, Hakalehto määrittää.

Suosituksia somettamisesta vanhemmille

  • Arkaluonteisia tietoja tai kuvia lapsesta ei tule koskaan laittaa digitaaliseen mediaan.
  • Pidä lähtökohtana, ettet julkaise lapsesta myöskään ns. viattomia kuvia ja tietoja digitaalisessa mediassa.
  • Lapsen ikä ja kehitystaso ratkaisevat, voidaanko ns. viattomien kuvien ja tietojen osalta jotain julkaista, jos lapselta on saatu suostumus. Jos lapsi on niin pieni, ettei kykene ilmaisemaan itseään, pohdi asiaa lapsen yksityisyyden suojan kannalta. Jos lapsi ymmärtää asian merkityksen ja antaa suostumuksen, pohdi silloinkin, onko julkaiseminen välttämätöntä, ja mitä seurauksia julkaisemisella voi olla lapsen myöhemmässä elämässä.
  • Hanki tietoa digitaalisesta mediasta ja seuraa, miten lapsesi käyttää sitä.

Lähde: Lastensuojelun Keskusliitto: Lapsen yksityisyyden suoja sosiaalisessa mediassa, 2016.

Teksti: Risto Löf Kuva: Raija Törrönen

.