Digireput tuovat teknologian perhepäivähoidon arkeen

Päiväkodeissa digitalisaation hyödyntäminen on jo osa arkea, mutta perhepäivähoito on jäänyt teknologiakasvatuksessa jälkeen. Digireppu-hanke rientää nyt kuromaan tuota välimatkaa umpeen.

Teksti Nina Venhe Kuva Varpu Heiskanen

Liperin kunnassa alkoi noin vuosi sitten ainutlaatuinen Digireppu-hanke, jonka tarkoituksena on viedä teknologiaa perhepäivähoitoon valtakunnallisen esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden sisältöjä mukaillen.  

– Halusimme lähteä reppuhankkeella tukemaan ja edistämään perhepäivähoitajien teknologiataitoja, tiivistää Digireppu-hankkeen johtaja, kasvatustieteen professori Eija Kärnä.

Näin myös tasa-arvoistetaan varhaiskasvatuksen piirissä olevien lasten oppimismahdollisuuksia.  

– Pilottivaiheessa viisi perhepäivähoitajaa sai käyttöönsä reput, joiden sisällä oli kirjoja, pelejä sekä tablettitietokone. Hoitajia ei evästetty sisällön suhteen tarkemmin, vaan kukin sai ideoida miten ja missä tilanteessa reppuja käytettiin, kertoo yliopistonlehtori Kaisa Pihlainen.  

Tällä tapaa haluttiin madaltaa kynnystä tablettitietokoneen käyttöönottoon.

– Toki hoitajat saivat alkuun teknistä koulutusta, mutta koska koko hankkeen ideana on viedä teknologia arkeen pedagogiikka eikä teknologia edellä, halusimme jättää hoitajille vapaat kädet toiminnan suhteen, Kärnä huomauttaa.

Lisäksi reput kulkivat hoitajalta toiselle niin, että edellinen hoitaja kirjoitti aina muistiin hyväksi kokemiaan käytäntöjä repuissa oleviin vihkoihin seuraavalle. Näin ideat jalkautuivat kaikkien hoitajien käyttöön.

– Repuissa olevien kirjojen ja pelien aiheet jakautuivat viiteen oppimisalueeseen, jotka on määritelty esiopetuksen opetussuunnitelmanperusteissa. Näin hoitajien oli helpompi hyödyntää materiaaleja eri pedagogisten teemojen kautta, Pihlainen lisää.  

 

Aluksi osa hoitajista suhtautui tabletteihin epäilevästi.  

– Niiden pelättiin vievän aikaa pois perinteisiltä leikiltä sekä luovuudelta, Kärnä kertoo.

Äkkiä kuitenkin kävi selväksi, että tabletit sulautuivat luontevasti osaksi leikkejä, ja koneiden huomattiin helpottavan käytännön asioita.

– Me tutkijat saimme viestiä juuri niistä hyvistä käytänteistä, joita toivoimmekin. Yksi hoitaja oli huomannut, miten päiväuniaika helpottui, kun tabletilta pystyi lukemaan sadun pimeässä ilman lukuvaloa, Pihlainen kertoo.

Lisäksi koneilla on kuunneltu musiikkia, etsitty tietoa, väritetty kuvia ja kuvattu luontoa. Kärnän mukaan tabletti mahdollistaa lasten osallistamisen moneen toimintaan.

– Hoitajat ovat ottaneet tabletin mukaan esimerkiksi luontoretkille. Lapset ovat saaneet vapaasti kuvata retken antia. Jälkikäteen retkeä on muisteltu yhdessä kuvien avulla. Näin lapsi saa luoda muistot itse eikä aikuinen esittele hänelle valmiita kuvia.  

Kuvilla lapsi voi kertoa itsestään ja sanoittaa oppimaansa. Kuvien ottaminen ei vaadi piirustus- tai kirjoitustaitoa, joten pienetkin lapset voivat osallistua siihen. Näin myös aikuinen pystyy katsomaan asioita helpommin lapsen perspektiivistä, ja hoitaja ja lapset toimivat silloin teknologian parissa yhdessä.

 

Hankkeen taustalla on Kärnän mukaan myös ajatus siitä, että lapsia kasvatetaan digikansalaisiksi.  

– Haluamme näyttää, että tabletti on väline muiden joukossa. Nykyajan haasteena on normalisoida ihmisen ja teknologian suhdetta. Lapselle itsesääntelyn opettaminen on osa teknologiakasvatusta.

Pihlaisen mukaan hankkeen lähtökohtana on myös perhepäivähoitajien täydennyskoulutuksesta huolehtiminen ja heidän ajan tasalla pitäminen.

– Haluamme näyttää, että teknologiaa voi käyttää pedagogisesti hyväksi lasten kasvun ja oppimisen tukena.

Yksi leikkiväline lisää

Lapsille tämä tuntuu olevan normaalia, mutta meitä aikuisia kyllä alkuun vähän epäilytti, kiteyttää perhepäivähoitaja Merja Toikka hoitajien tuntoja teknologian mukaantulosta.

Toikka myöntää olleensa aluksi todella epäileväinen tabletin suhteen, mutta nyt hän kertoo puhuvansa sen puolesta, sillä lapsille tabletti tuntuu olevan vain yksi leikkiympäristö muiden joukossa.

Perhepäivähoitaja Ritva Riekkinen lisää koneiden opettaneen lapsille oman vuoron odottamista.

– Ja isommat neuvovat luonnostaan pienempiään.

Riekkinen on ideoinut tabletilla lapsille muun muassa luontopolun, jonka varrella on ollut QR-koodeja. Niiden avulla saatiin tietoa metsän eläimistä.  

– Lisäksi lapset kuvaavat mielellään toisten esityksiä, ja ohjelmointiakin olemme päässeet opettelemaan. Eskari-ikäiset taas harjoittelevat tabletilla kirjaimia.

Varhaiskasvatuksen vastaava Mervi Räty kertoo kokemusten olleen niin hyviä, että reput tulevat Liperissä pian vakituiseen käyttöön kaikille hoitajille.

– Ja perhepäivähoidossa saatuja oivalluksia on viety myös päiväkoteihin.

Hoitajille positiivinen yllätys on ollut, ettei lapsia ole tarvinnutkaan rajoittaa tabletin kanssa.  

– Tabletilla tehdään juttuja yhdessä niin kuin leikeissä muutenkin.

Julkaistu Saima-lehdessä 2/2018